Ennaltaehkäisy on tehokkainta päihdepolitiikkaa
Ihan hirvittää, miten elokuvat ja muu viihdeteollisuus maalaavat huumeiden viihdekäytöstä kuvan, jossa on ripaus kapinaa, ripaus glamouria ja harvoin seurauksia.
Perhehistoriastani johtuen tiedän, että todellisuus on toinen. Kukaan ei suunnittele ryhtyvänsä narkomaaniksi. Kukaan ei päätä menettää terveyttään, perhettään tai tulevaisuuttaan.
Silti liian moni ajautuu tielle, jolta irti pääseminen on pitkä ja kivinen matka. Joskus toivotontakin.
Ministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) totesi rehellisesti, että Suomen päihdepolitiikka on epäonnistunut. Se on tärkeä alku ja seuraavaksi tarvitaan tekoja.
THL on listannut keinot huumekuolemien ehkäisemiseksi. Tiedetään, että varhainen ja viiveetön hoitoon pääsy pelastaa henkiä. Tiedetään myös, että opioidikorvaushoito voi puolittaa kuolemanriskin ja että hoidossa yliannostukset ovat moninkertaisesti harvinaisempia kuin hoidon ulkopuolella.
Silti liian moni kuolee yksin, palveluiden ulottumattomissa.
Huoli, häpeä, taloudelliset vaikeudet ja jatkuva varuillaan olo kuluttavat.
Tarvitaan katkeamattomia hoitopolkuja, matalan kynnyksen apua, liikkuvaa työtä, nopeaa pääsyä vieroitukseen ja kuntoutukseen, tukea asumiseen ja arkeen.
Ennen kaikkea tarvitaan rinnalla kulkijoita, ihmisiä ja yhteisöjä, jotka eivät katoa, vaikka retkahdus tulisi. Sillä retkahduksia tulee. Toipuminen ei ole suora viiva vaan mutkitteleva polku.
Kuitenkin, niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Näin jaksan uskoa, vaikka lapsuuden perheessäni ei onnellisia loppuja nähtykään.
On myös muistettava, että huumeiden käyttö ei ole vain käyttäjän asia, vaan se koskettaa koko perhettä. Läheisen osa on raskas. Huoli, häpeä, taloudelliset vaikeudet ja jatkuva varuillaan olo kuluttavat.
Pahimmillaan omaiset uupuvat työkyvyttömyyteen asti. Siksi jokaisessa hoito-ohjelmassa on huomioitava myös läheiset. Kun perhe saavat tukea, he jaksavat tukea toipujaa. Se on inhimillistä ja järkevää.
Samalla kun korjataan hoitoa, on katsottava vielä kauemmas, sinne missä kaikki alkaa. Ennaltaehkäisy on tehokkainta päihdepolitiikkaa.
Perheitten tukeminen, kouluissa tehtävä työ, tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen, turvalliset aikuiset ja varhainen puuttuminen ovat sijoitus, joka maksaa itsensä takaisin ihmiskohtaloissa.
Mieluisat ja tervehenkiset harrastukset ovat enemmän kuin ajanvietettä. Ne rakentavat itsetuntoa, osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemusta.
Kun nuori kokee olevansa hyvä jossakin ja kuuluvansa joukkoon, huumeiden houkutus menettää voimaansa.