Rauhaa päälle maan

Kun jututtaa ihmisiä torilla, kaupassa tai kahvipöydässä, nousevat samat kysymykset esiin postinumerosta riippumatta. Riittävätkö rahat? Onko töitä nyt ja huomenna? Kannattaako opiskella, kun koko tulevaisuus näyttää synkältä? Saako hoitoa, kun sitä tarvitsee, ja pysyvätkö lähipalvelut omalla paikkakunnalla?

Epävarmuus on hiipinyt arkeen, eikä se katso ikää tai ammattia.

Ei ole ihme, että huoli painaa suomalaisia. Talous ei kasva, sen sijaan työttömyys ja konkurssien määrä kasvavat ja velka kasautuu. Yli 300 000 ihmistä on ilman työtä. Samaan aikaan terveysasemia suljetaan ja palveluja karsitaan.

Moni kokee, että päätökset tehdään kaukana, eikä arjen ääni kuulu. Luottamus horjuu, ja se on vaarallista mille tahansa yhteiskunnalle.

Mutta juuri siksi tarvitaan toivoa. Ja suuntaa. Kuten me vuosikymmeniä työelämässä mukana olleet tiedämme, työ on paras turva epävarmuutta vastaan. Tavalliset, työtä tekevät ihmiset tulisi nostaa etusijalle – ylimmässä tulodesiilissä olevien sijaan – kohti kasvavaa taloutta.

Kun keskituloisen verotus kevenee, rahaa jää arkeen. Kun perhe-etuudet muuttuvat verottomiksi ja kotitalousvähennystä parannetaan, kynnys pärjätä madaltuu. Kun pienille ja keskisuurille yrityksille annetaan tilaa kasvaa ja investoida, syntyy työpaikkoja.

Hyvin toimivat lähipalvelut ovat arjen turvallisuuden perusta ihan meille kaikille. Sote-uudistuksen tarkoitus oli vahvistaa niitä, ei murentaa. Hyvinvointialueille on annettava aikaa ja työrauhaa, jotta ne voivat vakauttaa talouttaan ilman paniikkia ja lyhytnäköisiä ratkaisuja.

Hoitoon on päästävä sujuvasti, ja omalääkäri jokaiselle on konkreettinen askel kohti inhimillisempää hoitoa. Kyse ei ole lisävelasta, vaan järkevästä tärkeysjärjestyksestä ja paremmasta johtamisesta.

Ennen kaikkea on lopetettava syyttely – olipa kyse työllisyydestä, hyvinvointialueista tai Suomen talouden vaikeasta tilanteesta, sillä se ei johda mihinkään järkevään. Liian paljon käytetään aikaa jonninjoutavaan politikointiin, ja unohdetaan ne, joiden asioita ollaan hoitamassa.

Samaan aikaan katseemme kääntyy väistämättä Suomen rajojen ulkopuolelle. Ukrainassa etsitään askelia kohti rauhaa. Vaikeita, mutta välttämättömiä askelia. Eurooppa ja Yhdysvallat etsivät turvatakuita, Venäjältä kuuluu varovaisia puheita neuvotteluista.

Tie on pitkä ja kivinen, mutta jokainen keskustelun avaus on muistutus siitä, että rauhaa on aina etsittävä. Rauhaa päälle maan, meille kaikille.