Vieraskynä: Vieraanvaraisuudesta valttikortti
Wieniläisessä kahvilassa on palveluasennetta. Sehr gerne, Frau, kumarrus, hymy ja ”toki, rouva, mielelläni” kuuluu, kun tarjoilija tuo kupin kahvia, lasin vettä, servietin ja leivoksen. Rentoudun. Hyvä olo valtaa mielen.
Suomalaisen hotellin aamiaishuone. Teevalikoimasta puuttuu musta tee ja huomautan siitä. ”No siellä nyt on se, mitä meillä on tarjolla”, nuori tarjoilijanainen kohottaa olkapäitään ja poistuu. Ahdistaa, että häiritsin hänen rauhaansa. Sopii arvata, kumpaan paikkaan palaan.
Matkailu on koronavuosien jälkeen palannut eniten globaalisti kasvavaksi elinkeinoksi. Ilmastoahdistus ei reissaamista ole vähentänyt – minne koneet lentävät, sinne turistit lähtevät. Väki liikkuu, hakee kokemuksia, innostuu tai vihastuu ja palvelu muokkaa lomaelämyksiä. Kyse on ihmisten kohtaamisista. Miten otetaan vastaan? Minkälaista palvelua saa? Täytetäänkö toiveet?
Maailmalla ”vieraanvaraisuuselinkeinoja” kunnioitetaan ja niihin kouluttaudutaan perusteellisesti. Vieraanvaraisuus (engl. hospitality) liittyy ruoan, juoman ja majoituksen tarjoamiseen. Hyvä kohtaaminen on kulttuuria ja siitä ollaan valmiita maksamaan. Suomessa ujostellaan vieraanvaraisuus-sanaa. Puhutaan mieluummin vain palveluista.
Vieraanvaraisuuden osoittaminen kertoo kulttuuristamme paljon. Maissa, joissa on pitkä matkailuelinkeinon historia, vieraanvaraisuusalat (hotellit, ravintolat, kahvilat) kukoistavat. Vieraanvaraisuus itsessään on keino kertoa yhteiskunnan arvoista. Arvostetaanko vierasta? Kohdellaanko häntä hyvin? Kokeeko tulija itsensä tervetulleeksi?
Kun palvelut digitalisoituvat, on kysyntää henkilökohtaisille palveluille, välittämiselle ja vieraanvaraisuudelle. Ne ovat aineetonta arvoa, johon usein liittyy aineellinen ulottuvuus. Se muodostuu palvelupaikan ympäristöstä, tunnelmasta ja vastaanottajan käytöksestä. Jokainen yksityiskohta on merkityksellinen.
Lopulta kyse on empatiasta, asettumisesta matkailijan asemaan. Vieraanvaraisuuden osoittamisesta hyötyvät sekä tarjoaja että vastaanottaja. Kyse on vaihdannasta, joka tuottaa molemmille osapuolille iloa. Antaja tuntee ylpeyttä onnistumisesta, vastaanottaja saa iloa elämyksestä. Kaikki voittavat.
Suomen matkailua rakennetaan edelleen kansallisromanttisesti luonnon varaan.
Matkailu on ennen kaikkea elinkeino, joka elättää yrittäjiä. Matkustaminen tekee hyvää ihmiselle, lähtökohtaisesti. Se avartaa maailmankuvaa.
Turismia on suunniteltava, jotta, haittoja vähennetään ja tuloja voidaan kohdentaa oikeudenmukaisesti. Meidän on myös suostuttava maksamaan – huonosti hoidettuna matkailu syö omaa menestystään.
Suomen matkailua rakennetaan edelleen kansallisromanttisesti luonnon varaan. Tarvitaan panostusta kulttuuriin, kulttuuriperintöön sekä historian esiin nostamiseen.
Vieraanvaraisuuteen liittyy potentiaalia. Siinä saamme korkeita pisteitä: suomalaisia kehutaan, rehtiyttämme arvostetaan ja mutkattomuutemme herättää hyvää mieltä. Vieraanvaraisuudesta kannattaa rakentaa matkailun valttikortti. Se on parasta elinkeinopolitiikkaa.
PS. Portugalin lomalla opin tuotteistamisesta. Kansallisleivosta pastel del nataa saa kaikkialta, alkaen hotellin aamupalalta, päättyen kahviloihin, joissa lehtevää, vaniljatäytteellä kuorrutettuja leivoksia valmistetaan asiakkaiden silmien edessä. Voisiko karjalanpiirakan tuotteistaa herkuksi, jota oma väki ja matkailija arvostaa? Me turistit olemme valmiita jonottamaan paikallisherkun perässä, kun tarina toimii, tarjontaa on ja maku on hyvä.
Suomenmaa julkaisee viikottain politiikan ja median asiantuntijoiden Vieraskynä-kirjoituksia. Kirjoituksissa analysoidaan puoluepolitiikan asetelmia ja suomalaista yhteiskuntaa muovaavia trendejä. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä.