Lukijalta: Onko "köyhien" rakentamasta sähköverkosta tulossa rikkaiden huvia?
Viedäänkö Suomea nyt kuin pässiä narusta? Moni hämmästelee silmät ympyräisinä datakeskushuuman tuomaa ”vauhtisokeutta”.
Yhtäkkiä sähköä riittääkin kantaverkossa ongelmitta vaikka muille jakaa, vieläpä kireitä pakkaspäiviä myöten. Kuitenkin on erittäin vaikea ymmärtää sähkön vakaan nykytuotannon riittävän yhä voimakkaasti kasvavaan sähkönkulutukseen.
Tällä hetkellä (datakeskusvarauksissa) solmittujen liittymissopimusten vaikutus näyttää vakaan tuotannon kapasiteetin näkökulmasta jo vilkkuvaa ”punaista”. Kantaverkkoyhtiö Fingridin mukaan datakeskuksille on jo myönnetty liittymissopimuksia eli varattu sähkötehoa kaikkiaan noin 5 000 megawattia.
Tämä varattu sähkötehomäärä kuvaa sitä maksimimäärää, jota lähivuosina valmistuvat ja rakenteilla olevat keskukset voivat ottaa maksimissaan valtakunnan kantaverkosta. Tähän tarpeeseen on siis vastattava! Mutta miten?
Mietitäänpä tätä asiaa hetki vaikka vain näin ”köyhien” kesken ja sitä kuuluisaa maalaisjärkeä käyttäen. Kun yksin Olkiluoto 3 -laitosyksikön (ydinvoimala) nimellisteho on noin 1 600 megawattia, niin mitä se tarkoittaa käytännössä?
Valmisteilla oleville datakeskuksille ja jo myönnetyille liittymissopimuksille on siis jo varattu sähkötehoa 5 000 megawattia. Eli käytännössä yli kolmen uuden ”Olkiluodon” sähkötuotannon verran! Mistä tämä sähkö ”revitään”?
Datakeskusten ottama sähköteho on, niiden ”pienestä” noin 10–30 prosentin tehovaihteluista huolimatta pois valtakunnan pää-, eli kantaverkosta (110, 220, 400 kV). Ja kun uutta ”kivijalkasähköä” ei pikaisesti puussa kasva, mitä tehdä?
Pääsääntöisesti Suomen ydinvoimalat (4 370 megawattia) ajavat verkkoon aina vakaata täyttä sähkötehoa.
Perinteisesti tasauksena ja säätövoimana on käytetty ennen kaikkea vesivoimaa, jota pystytään säätelemään nopeasti patoluukuilla. Samoin apuna käytetään myös muuta säästä riippumatonta, nopeasti reagoivaa ”kivijalkatuotantoa”, varavoimaa sekä myös sähkönsiirtoa naapurimaiden kanssa.
Tällä hetkellä Suomen sähköverkkoon on liitetty lukuisia voimaloita joiden yhteinen sähköntuotantokapasiteetti on noin 23 000–24 000 megawattia. Tuossa luvussa ovat kaikki perinteiset ”kivijalkavoimalat” sekä vesi-, tuuli-, aurinkovoimalat.
Suomen kaikkien aikojen sähkönkulutuksen huippu saavutettiin tammikuussa 2026. Tuolloin sähkönkulutus nousi 15 553 megawattiin.
Suomen sähkötuotannon nimellinen kapasiteetti jakautuu eri tuotantomuotojen kesken pääpiirteittäin seuraavasti:
Ydinvoima on noin 4 370 megawattia, jossa ovat mukana Olkiluoto 1, 2 ja 3 sekä Loviisa 1 ja 2. Lämpövoimasta ja yhteistuotannosta sähköverkkoon saatava pelkkä sähköteho vaihtelee tyypillisesti 1 000–3 500 megawatin välillä.
Vesivoima on 3 100–3 200 megawattia. Tuulivoima on noin 9 000–9 400 megawattia. Aurinkovoima on noin 1 500 megawattia. Pikakäynnistettävä varavoima (10 minuutin häiriöreservi) ja akkuvoima ovat noin 2 300 megawattia.
Vaikka näiden voimaloiden teoreettinen sähkön yhteisteho näyttääkin hyvältä ja ylittääkin 23 000 megawattia, niin käytännössä käytettävissä oleva ja ”takuuvarma” sähköteho on auringottomana, tyynenä ja erittäin kylminä pitkinä pakkasjaksoina huomattavasti matalampi ja vilkuttaa ”punaista”, eli noin 11 800 megawattia (”kivijalkavoima”).
Aurinko- ja tuulivoiman tuotannon varmuus joulu-, tammi- ja helmikuun kovilla pakkasilla on erittäin matala ja vaihteleva. Vaikka molemmat ovat Suomen sähköjärjestelmän kulmakiviä vuositasolla, kuitenkin talven kovimpien pakkashuippujen aikana ne eivät kykene takaamaan Suomen arktisissa olosuhteissa täysin varmaa ja luotettavaa sähköntuotantoa milloinkaan.
Mitä tapahtuu ”köyhien” sähkönkuluttajahinnoille tässä kilpajuoksussa – tätä voi vain arvailla.
Pauli Sutinen
Lappeenranta
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/