Kirja: Politiikassa on ilmiö, josta ei juuri puhuta – Vaikutukset näkyvät "hitaasti ja vaivihkaa"

Politiikka

Keskittämisestä on tullut Suomessa poliittista valtavirtaa, josta ei käydä enää juuri lainkaan kriittistä keskustelua.

Tätä mieltä on hallintotieteen emeritusprofessori Risto Harisalo, joka julkaisi alkuvuodesta keskittämisestä kirjan yhdessä Hannu Kosken ja Jari Stenvallin kanssa.

Teoksessa Keskittäminen suomalaisessa yhteiskunnassa (United Press 2026) useat tunnetut tutkijat ja asiantuntijat tarkastelevat keskittämistä ja sen aiheuttamia ongelmia.

Teoksesta ei kuitenkaan ole juuri näkynyt artikkeleita suomalaisissa tiedotusvälineissä. Harisalon mukaan juuri se kertoo tilanteesta paljon. 

– Ketään ei tunnu kiinnostavan, hän hymähtää Suomenmaan haastattelussa.

Harisalon mukaan keskittäminen on noussut asemaan, jossa sitä pidetään aukottomasti järkevänä, taloudellisena ja tehokkaana toimintamallina.

Idean suurempien yksiköiden ylivertaisuudesta ovat hänen mielestään ostaneet niin puolueet, yritykset, virkamiehet, kuntapäättäjät, järjestöt kuin asiantuntijatkin.

Kukaan ei kuitenkaan kysy jälkikäteen, mitä keskittämisen vaikutukset ihan aidosti olivat. Kukaan ei Harisalon mukaan jaksa selvittää, toiko keskittäminen ihan oikeasti sellaisia säästöjä ja tehokkuuksia kuin luvattiin.

– Nämä kysymykset meiltä puuttuvat julkisuudesta ihan täysin. Keskustelussa nielaistaan ihan tuosta vaan ehdotus, että 21 hyvinvointialuetta voidaan korvata viidellä. Sitä ei kyseenalaisteta missään, hän sanoo.

– Ja jos joku yksittäinen ihminen ideaa kritisoikin, niin ministeriöiden virkamiehet ovat heti sanomassa, että oletkos lukenut raportit. Sitä vastaan on vähän vaikea väitellä, hän lisää.

Kirjan yksi keskeisimpiä väitteitä on, että keskittäminen heikentää demokratiaa ja lisää yhteiskunnan polarisoitumista.

Juuri siitä olisi teoksen mukaan syytä kiinnostua näinä aikoina, jolloin yhteiskunnan kahtiajakautuminen kiihtyy ja demokratiaa haastetaan avoimesti Euroopassa ja muissa länsimaissa.

Harisalon mukaan keskittämisen vaikutukset demokratiaan näkyvät yhteiskunnassa hitaasti ja vaivihkaa.

Kun palvelut tai osallistumisen areenat on viety kauemmaksi, muuttuvat ne osalle ihmisistä vaikeasti tavoitettaviksi kasvottomiksi möhkäleiksi.

Se luo Harisalon mukaan herkästi tunteen, ettei kaukana olevaan päätöksentekoon voi osallistua tai päästä mukaan.

Kirjan mukaan seuraus on ollut se, että päätöksenteosta on tullut hyvin professionaalista eli ammattimaista, johon tavallisen ihmisen on entistä vaikeampi ottaa osaa.

Syntyy kierre, jossa päätöksenteko karkaa entistä kauemmaksi ihmisten arjesta, eikä se tunnu enää edes koskettavan kansalaisten elämää.

Kaukana tehtyjen päätösten seuraukset ihmiset joutuvat kuitenkin kohtaamaan arjessaan.

– Se synnyttää voimakasta harmin, suuttumuksen ja voimattomuuden tunnetta. Koko yhteiskunta alkaa näyttää kaukaiselta, johon yksilö ei koe kuuluvansa.

Harisalon mielestä demokratian pelisäännöt opitaan parhaiten pienissä yhteisöissä, joissa ihmiset keskustelevat yhteisestä linjasta kasvotusten.

Ihmiset joutuvat niissä tilanteissa ottamaan jatkuvasti huomioon myös vastapuolen tunteet ja etsimään ratkaisuja, jotka sopisivat kaikille.

Keskittämisen myötä tuo yhteys katoaa. Päätöksenteosta tulee herkästi kasvottomampaa. Päättäjäkään ei välttämättä koskaan näe, millaista tuskaa tehty päätös voi ihmisille aiheuttaa.

Ja vaikka hän sen tietäisikin, hän ei joudu sen kanssa koskaan välttämättä kasvotusten.

– Ihmettelemme, miksi meillä on niin paljon vastakkainasettelua yhteiskunnassa. Väitän sen osaltaan johtuvan siitä, etteivät ihmiset ole enää niin paljon tottuneet sovittelemaan omia vaatimuksiaan toisten vaatimuksiin ja elämään niiden kanssa.

Toinen teoksen pääväitteistä on, ettei keskittäminen usein edes tuo niitä säästöjä tai tehokkuuskertoimia, joilla keskittämistä perustellaan.

Kirjan mukaan keskittämisellä on päinvastoin monia sellaisia kielteisiä vaikutuksia, joita ei edes osata ajatella tai muuten oteta huomioon.

Harisalon mukaan keskittämisessä korostuu vahvasti hallinnollis-tekninen painotus. Keskittämistä perustellaan sillä, miltä asiat näyttävät paperilla ja laskelmissa, ei sillä, mitä ne tarkoittavat ihmiselämässä.

– Onhan se selvää, että monesti yksikköhinta putoaa, kun asioita kootaan suurempiin yksiköihin. Mutta ihminen ei ole fyysinen tuote ja siihen liittyviä vaikutuksia ei voi samalla tavalla aina mitata.

Harisalo huomauttaa, että kaukana olevalle päätöksentekijälle sen ymmärtäminen voi kuitenkin olla haastavaa, sillä kyky tunnistaa ihmisten ongelmia voi kaventua.

Hänen mukaansa keskittämisen kokonaishyödyistä on vaikea löytää uskottavaa todistusaineistoa. Hän haluaisi nähdä sellaisia uskottavia tilastoja, joissa keskittäminen osoitettaisiin järkeväksi kaikki sen vaikutukset huomioiden.

– Sanoisin asian niin, että keskittämisen taloudelliset hyödyt ovat todennäköisesti vähäisemmät kuin ne haitat, joita se laajemmin aiheuttaa. Mitä keskittämisellä silloin voitetaan?

Harisalo korostaa, ettei hän kokonaan vastusta keskittämistä. Monessa tilanteessa se on järkevää ja perusteltua. Myös kokonaishyödyn kannalta ajateltuna.

Hänen mukaansa se ei kuitenkaan oikeuta ajattelemaan, että keskittämisen ylivoimaisuus pätisi aina ja kaikkiin tilanteisiin.

Hän palaa alussa esittämäänsä ajatukseen, että myös keskittämisestä pitäisi voida puhua kriittisesti. Keskittämisen tilalle pitäisi pystyä etsimään muitakin keinoja, vaikka se veisi aikaa.

– Jo se olisi paljon, jos me voisimme edes keskustella keskittämisen hyödyistä ja haitoista rehellisesti.

– Ehkä sitten voitaisiin myös pohtia niitä keinoja, joilla aitoa päätöksentekovaltaa annettaisiin takaisin pienemmille yksiköille. En usko, että sellainen voisi tapahtua nopeasti, mutta pieni ja hidas muutos olisi jo paljon eteenpäin