Kuntien tulevaisuus vaatii muutakin kuin keskustelua kuntien määrästä
Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen herätti Helsingin Sanomien haastattelussa kuntakenttää tulevaisuuden pohdintoihin toteamalla, että Suomessa on liikaa kuntia. Kommentti jakoi odotetusti mielipiteitä: osa innostui, osa tyrmistyi.
Keskustelu kuntien tulevaisuudesta on kuitenkin tarpeellinen. Kuntien tehtävät ovat muuttuneet viime vuosina perusteellisesti, ja väestökehitys muuttaa toimintaympäristöä historiallisella tavalla.
Ongelmana on se, että keskustelu typistyy mediankin käsissä liian helposti pelkäksi mustavalkoiseksi puheeksi kuntien määrästä. Se yksinkertaistaa kysymystä liikaa. Kunnat ovat yhteiskunnan perusyksikkö ja ansaitsevat syvällisemmän sekä monipuolisemman tarkastelun.
Ennen kuin keskustellaan kuntien määrästä, pitäisi vastata olennaisempiin kysymyksiin: mitä varten kunnat ovat olemassa, mikä niiden tehtävä tulevaisuudessa on ja millaista paikallista itsehallintoa Suomessa halutaan ylläpitää?
Euroopassa paikallishallinnon mallit, tehtävät ja kuntien määrät vaihtelevat suuresti. Suomessa on 308 kuntaa, joista Manner-Suomessa 292. Monissa maissa kuntien määrä luetaan tuhansissa.
Euroopan yhtä ääripäätä edustaa Ranska, jossa on vajaa 35 000 kuntaa ja noin 500 000 kunnanvaltuutettua. Suurimmassa kunnassa, Pariisissa, on yli kaksi miljoonaa asukasta, pienimmissä ei yhtään vakituista asukasta. Toista päätä edustaa Tanska, jossa on suuren kuntauudistuksen jäljiltä 98 kuntaa.
Keskustan Tulevaisuuden kunta -ohjelmalinjauksen (2022) mukaan ”kunnat erikoistuvat, mutta emme anna niiden eriarvoistua”. Ihmisten yhdenvertaisuus on perusoikeus, mutta onko kuntien eriarvoistumista estettävissä tai pakottaako kansalaisten yhdenvertaisuus radikaalimpaan kuntauudistukseen?
Asukasluvulla mitattuna Manner-Suomen pienin kunta on Lestijärvi, jossa on alle 700 asukasta. Helsingin asukasluku rikkoo pian 700 000 asukkaan rajan. Ero on siis tuhatkertainen.
Monissa kunnissa syntyy yhden käden sormin laskettava määrä lapsia, toisaalla maahanmuutto kasvattaa kunnan asukasmäärää tuhatmäärin.
Pienin kuntaveroprosentti on Kauniaisissa, 4,7. Pomarkun kuntaveroprosentti on 10,9, eli yli tuplat Kauniaisiin verrattuna. Painelaskelmien perusteella pienin kunta Lestijärvi voisi laskea kuntaveroprosentin nollaan, tuulivoimaloiden kiinteistöverotuottojen turvin. Enontekiöllä korotuspaine on tulevina vuosina lähes 10 prosenttiyksikköä, nykyisen 8,70 prosenttiyksikön päälle.
Siksi on perusteltua pohtia, pitäisikö kuntien tehtävät ja velvoitteet olla tulevaisuudessa erilaisia. Ranskan esimerkki osoittaa sen olevan mahdollista.
Vastikään julkaistun entisen oikeuskanslerin Tuomas Pöystin selvityksen mukaan yhtenäiskuntamalli ei ole valtiosääntöoikeudellinen välttämättömyys, vaan kuntien tehtäviä olisi mahdollista perustuslain valossa eriyttää tietyin reunaehdoin.
Keskusta on kuitenkin perinteisesti puoltanut yhtenäiskuntamallin periaatetta, jossa kaikilla kunnilla on lähes samanlaiset tehtävät ja velvollisuudet.
Käytännössä kuntia on jo pitkään ohjattu yhteistyöhön väestöpohjavelvoitteilla. Aiemmin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen vaati vähintään 20 000 asukkaan väestöpohjan, ja nykyisin esimerkiksi työllisyyspalvelut edellyttävät laajaa yhteistyötä. Vain harva kaupunki pystyisi järjestämään palvelut täysin itsenäisesti.
Kunnan erityistehtävistä merkittävimmät budjettimielessä ovat varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen liittyvät tehtävät. Kunnan tulevaisuutta on vaikea rakentaa, jos lapsia ei synny, kaavoitustarpeita ei löydy ja kuntavaaleihin on vaikea löytää ehdokkaita.
Monessa kunnassa kunnanjohtaja hoitaa ohessa lukemattomia viranomaistehtäviä ja kunnan eri virkoihin rekrytointi takkuaa tehtäväkuvauksien moninaisuuden vuoksi. Jos kunnan tehtäväksi jäisi lähinnä paikallisidentiteetin ja lähidemokratian vaalijan rooli, onko se riittävästi? Näiden tärkeyttä väheksymättä.
Suomessa kunnilla on vahva itsehallinto, mutta samalla tarvitaan avoin keskustelu siitä, millainen kuntarakenne ja palvelulupaus kestävät tulevaisuudessa kaikkien kuntien osalta.
Onkin hyvä, että parlamentaarinen työryhmä on asetettu pohtimaan kuntien tulevaisuutta tehtävien, rahoituksen, palvelulupausten, itsehallinnon ja kuntarakenteen kautta.
Jos mitään ei tehdä, moni keskustallekin tärkeä pieni kunta voi ajautua ajopuun tavoin vähitellen pakkoliitosten tielle ilman todellista omaa valintaa. Siksi keskustelu kannattaa käydä ajoissa, jotta voimme olla turvaamassa niin lähipalveluita kuin lähidemokratiaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Keskusta on päättäjien lukumäärällä mitattuna Suomen vahvin kuntapuolue. Nyt olisi aika käynnistää kansanliikkeelle sopivalla tavalla periaatteellinen keskustelu kuntien tulevaisuudesta myös puolueen sisällä.