Keskellä on kaikki paremmin
Eduskunnassa käytiin jokavuotinen keskustelu julkisen talouden suunnitelmasta, joka tutummin tunnetaan lyhenteellä JTS.
Virallisen määritelmän mukaan julkisen talouden suunnitelman tarkoituksena on tukea julkista taloutta koskevaa päätöksentekoa sekä julkiselle taloudelle asetettujen tavoitteiden saavuttamista.
Suunnitelma sisältää valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien taloutta sekä lakisääteisiä työeläkelaitoksia ja muita sosiaaliturvarahastoja koskevat osat. Valtioneuvosto laatii julkisen talouden suunnitelman vaalikaudeksi ja tarkistaa sen vuosittain seuraavaksi neljäksi vuodeksi.
Julkinen talous kattaa julkisyhteisöt, joihin kuuluvat valtio, hyvinvointialueet, kunnat ja kuntayhtymät, Ahvenanmaan maakunta sekä lakisääteiset työeläkeyhtiöt ja -laitokset ja muut sosiaaliturvarahastot.
Eduskunnassa JTS:n salikeskustelu kulki varsin tuttuja latuja. Hieman kärjistetysti kuvattuna niin, että mitä enemmän mentiin vasemmalle, sitä vähemmän yksilöltä vaaditaan ja sitä enemmän valtiolta. Ja oikealla taas haluttiin pienempää valtiota ja enemmän vastuuta yksilöltä eli jokainen saisi tulla toimeen omillaan.
Oikealla tosin valtion pienentämistä vaaditaan yhtä lailla kokoomuksen ja perussuomalaisten piirissä eli oikeiston oikeistomaisimmassa reunassa ei välttämättä tiedä, mihin kokoomus loppuu ja, mistä perussuomalaiset alkavat.
Joka tapauksessa kumpikin edellä kuvattu linja on väärä, mikäli Suomessa halutaan säilyttää edes jonkinlainen toimintakykyinen yhteiskunta. Oikea vastaus on keskellä, missä haluamme pitää kiinni hyvinvointiyhteiskunnan periaatteesta.
Minkä takia yhteiskunta on olemassa? Sen tehtävä on pitää heikoimmista huolta: ihmisistä, kunnista tai vaikkapa elintarvikeketjussa alkutuotannosta, suomalaisesta maataloudesta.
Yhteiskunnan turvaverkko ei voi olla sellainen, että sinne voi hypätä tai pudottautua aina, kun huvittaa. Sen pitää olla kuitenkin sellaisella silmäkoolla kudottu, että se poimii ne, jotka ilman omaa haluaan tai tahtoaan sinne putoavat.
Muussa tapauksessa me emme ole länsimainen hyvinvointiyhteiskunta. Kuten iän myötä on itsekin huomannut, että erilaiset fyysiset ääriliikkeet alkavat aiheuttaa kipua, sama pätee politiikassa.