Yhtäkkiä presidentti lyyhistyi maahan – Helsingin rautatieasemalla koettiin yksi Suomen historian dramaattimpia kohtauksia 80 vuotta sitten
Helsingin rautatieasemalla oli paljon väkeä. Porilaisten marssi soi, kuului hurraa-huutoja.
Oli joulukuun 19. päivän ilta vuonna 1940.
Presidentti Kyösti Kallio saapui asemalaiturille yhdessä marsalkka Mannerheimin ja muun saattueen kanssa. Kallio tarkasti kunniakomppanian viimeisen kerran presidenttinä.
Vakavien sairastelujen uuvuttama Kallio oli ilmoittanut jo marraskuussa luopuvansa presidentin tehtävistä. Seuraajaksi oli valittu pääministeri Risto Ryti.
Yhtäkkiä kesken lähtöjuhlallisuuksien presidentti Kallio lyyhistyi maahan.
Jälkikäteen on väitelty siitä, kaatuiko Kallio Mannerheimin vai adjutanttinsa käsivarsille. Vallitseva käsitys tukee adjutantin aktiivista roolia.
Yhtä kaikki: talvisodan presidentti oli kuollut tuhansien silmäparien edessä Helsingin rautatieasemalla.
– Tapaus on yksi dramaattisimpia kohtauksia Suomen historiassa, Kallion elämäkerran kirjoittanut professori Kari Hokkanen sanoo.
Dramaattisuutta alleviivasi se, että Suomi eli muutenkin kohtalon hetkiään. Talvisodasta oli vain puoli vuotta aikaa ja Neuvostoliiton painostus oli ollut sodan jälkeen voimakasta.
– Kallion kuolema kokosi vielä kerran kaikki suomalaiset yhteishengen alle. Reilu puoli vuotta myöhemmin alkoikin sitten jatkosota, jonka aikana yksimielisyys ei ollut enää samanlainen kuin talvisodassa, Hokkanen valottaa.
Presidenttinä maalaisliittolainen Kallio oli Hokkasen mukaan ollut enemmän taustavaikuttaja kuin aktiivinen päällepäsmäri.
Kallio arvosti voimakkaasti tasavaltalaisuutta ja demokratiaa. Presidentin valtaoikeuksia hän käytti niukasti toisin kuin seuraajansa, varsinkin Paasikivi ja Kekkonen.
– Kallion mielestä presidentin tehtävä oli tukea enemmistöhallituksen toimintaa ja eduskuntaa. Niin hän myös teki. Hän olisi luultavasti viihtynyt nykyisenlaisessa presidentin toimessa, jossa valtaoikeudet ovat niukat, Hokkanen sanoo.
Merkittävimpinä Kallion presidenttikauden saavutuksina Hokkanen pitää tunnelmien vakauttamista ja kansakunnan eheyttämistä kiihkeiden 1930-luvun vuosien jälkeen. Kallion edeltäjä P. E. Svinhufvud oli ollut vahvasti oikeistoon kallellaan.
Kallio vaikutti keskeisesti myös Suomen ensimmäisen punamultahallituksen syntyyn vuonna 1937. Sillä taas oli ratkaiseva vaikutus talvisodan hengen syntyyn ja selviytymiseen sodasta.
– Kallio valitsi itse sen, ettei hän sanele asioita, vaan tukee muita päätöksenteossa. Kyse ei ole heikkoudesta, kuten jotkut arvostelijat väittävät, vaan tietoisesta linjasta, Hokkanen tiivistää.