Tutkijalta synkkä varoitus: Näin EU:sta tulee USA:n vasalli – "Kuin Belarus"
Euroopan unionin uudistaminen halukkaiden ja kyvykkäiden koalitioiden kautta kuulostaa toimivalta ja todennäköiselta vaihtoehdolta, sanoo Kalevi Sorsa-säätiön oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija Antti Ronkainen Suomenmaalle.
Ronkainen on tullut tunnetuksi EU:n taloudellisen päätöksenteon sekä finanssi- ja rahapolitiikan arvioijana.
Halukkaiden ja kyvykkäiden koalitiot nosti esiin Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn viime viikonloppuna Suomenmaan haastattelussa. Aiheesta puhuivat aiemmin myös ex-pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) ja ekonomisti Vesa Vihriälä.
Halukkaiden koalitioiden idea on se, että yksittäiset jäsenmaat muodostavat oman ryhmänsä, jossa ne lähtevät viemään uudistuksia eteenpäin. Tarkoitus on näin kiertää esimerkiksi Unkarin ja Slovakian kaltaisten jäsenmaiden uudistuksia jarruttavaa politiikkaa.
Ronkaisen mukaan vastaavanlaista ajatusta on esitetty EU:n piirissä jo eurokriisin ja pakolaiskriisin ajoista lähtien, mutta vasta viime aikoina sovellettu käytönnössä.
Rakenteellista yhteistyötä käytettiin viime joulukuussa, kun halukkaat EU-maat sopivat 90 miljardin tukipaketista Ukrainalle sen jälkeen kun Unkari, Slovakia ja Tsekki kieltäytyivät tukipakettiin osallistumisesta ja ajatus Venäjän jäädytettyjen varojen käytöstä ei saanut tarpeeksi kannatusta.
– EU:n perussopimukset mahdollistavat tällaisen pysyvän rakenteellisen yhteistyön, joten jos jäsenmailla on poliittista tahtoa sellaiseen, niin siitä vain, Ronkainen kiteyttää.
– Viime torstain huippukokouksessa EU-maat päättivät, että rakenteelliseen yhteistyöhön edetään, jos riittävää edistystä ei tapahdu kesäkuuhun mennessä, hän lisää.
Euroopan unioni on Ronkaisen mukaan isojen uudistusten tarpeessa, kuten myös Rehn, Vanhanen ja Vihriälä aiemmin summasivat.
Uudistustarpeille luo painetta etenkin se, että maailmanjärjestys on keikahtanut Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin toisen kauden myötä uudenlaiseen asentoon.
Murros on Ronkaisen mukaan todella syvä.
Ukrainan sodan myötä kriisissä on koko EU:n olemassaolon perusajatus siitä, että taloudellinen yhteistyö voisi estää konfliktit ja sotimiset.
Kaikkein syvin kriisi on se, ettei Eurooppa voi enää luottaa Yhdysvaltoihin turvallisuutensa takaajana. Tämän vuoden alussa Trump uhkasi Nato-liittolaista Tanskaa jopa Grönlannin sotilaallisella valtaamisella.
– Se kertoo paljon, missä tilanteessa Eurooppa on.
Maailma tuntuu Ronkaisen mukaan palaavan monarkistiseen aikaan, jossa muutamat suurvallat pyrkivät sanelemaan suunnan ja tahdin. Taantuva Eurooppa uhkaa jäädä siinä kehityksessä jalkoihin.
– Eurooppa on marginalisoitunut. Jos katsotaan vaikkapa kansainvälisiä konflikteja Israelissa, Iranissa, Venezuelassa tai Kuubassa, niin Euroopan mielipiteellä ei ole oikeastaan enää mitään väliä niiden ratkaisemisessa tai jatkamisessa.
Yksi suurimpia ongelmia Ronkaisen mukaan on se, että Euroopan unioni on vuosikymmenten aikana rakentanut toimintaansa voimakkaasti keskinäisriippuvuuksien varaan.
Eurooppa on muun muassa ollut riippuvainen halvasta venäläisestä energiasta, Kiinan markkinoista ja siitä, ettei Turkki lähetä pakolaisia tänne.
Ja kaikkein riippuvaisin se on Yhdysvaltain tarjoamista turvatakuista Naton viidennen artiklan kautta.
Ukrainan sodan myötä keskusteluun on noussut aiempaa voimakkaammin strateginen autonomia eli pyrkimys vähentää riippuvuutta ulkopuolisista maista.
Siitä huolimatta Eurooppa on vain jatkanut riippuvaisuuteen perustuvaa politiikkaansa, Ronkainen näkee. EU on esimerkiksi korvannut Venäjän energiamarkkinoita Yhdysvalloista ostetulla energialla.
Myös puolustusmäärärahojen nosto pohjautuu monelta osin siihen, että Euroopan maat ostavat aseita Yhdysvalloista.
– Trump ei ole pelännyt hyödyntää tätä asetelmaa. Se on oikeastaan hänelle aika helppoakin, kun Eurooppa on niin riippuvainen Yhdysvalloista.
Ronkaisen mukaan riippuvuussuhteiden purkaminen kaikilla sektoreilla on Euroopan unionin strategisen autonomian kannalta kaikkein tärkein kysymys.
– Jos emme tee mitään, uhkana on, että EU:sta tulee Yhdysvalloille samanlainen vasalli kuin Belarus (Valko-Venäjä) on Venäjälle.
Jotta Eurooppa voisi toimia itsenäisemmin, pitäisi sen repäistä itsensä voimakkaammin Yhdysvalloista irti, Ronkainen summaa.
Välejä ei tietenkään tarvitse rikkoa tai katkaista, Euroopan on vain vahvistettava omaa toimijuuttaan ja erillisyyttään, hän painottaa.
Ronkaisen mukaan EU:n pitäisi esimerkiksi kehittää omaa aseteollisuuttaan nykyistä paljon voimakkaammin.
– Kehittämällä omaa aseteollisuutta Eurooppa samalla purkaisi myös riippuvaisuuttaan Yhdysvaltain antamista turvatakuista.
Sama pätee laajemminkin talouteen, tuottavuuskehitykseen ja kilpailukyvyn kohentamiseen.
– Sijoituksia pitäisi tehdä eurooppalaiseen tuottavuuskehitykseen, tutkimukseen, innovaatiotoimintaan, vihreään siirtymään, digitalisaatioon ja niin edelleen. Se kaikki kehittäisi Euroopan omaa talousmallia.
Euroopan olisi Ronkaisen mukaan syytä myös vaihtaa ajattelutapaa vientivetoisesta mallista eurooppalaisiin sisämarkkinoihin, sisäiseen kysyntään ja kotimarkkinoiden kehittämiseen.
Euroopan pitäisi päästä myös eroon sisäisistä poteroistaan, Ronkainen summaa.
Keskustelu on hänen mielestään jumiutunut ihan liikaa siihen, että Ranska ehdottaa EU:lle yhteisvelkaa ja Saksa tyrmää sen. Muut EU-maat jakaantuvat Ranskan ja Saksan taakse omien positioidensa mukaan.
– Näitä samoja litanioita on jauhettu jo 20 vuotta. Pahimmillaan se estää Euroopan tuottavuuskehitystä, taloudellista edistystä ja kasvua menemästä eteenpäin.
Nyt pitäisi Ronkaisen mukaan keskustella ihan perusasioista ja niiden muuttamisesta: mikä koko EU on ja mikä sen halutaan olevan? Ja miten siihen haluttuun ideaaliin aiotaan päästä.
– Ydinongelma on se, ettei EU ole poliittinen yhteisö. Ja avainkysymys on se, onko poliitikoilla rohkeutta lähteä rakentamaan unionia siihen suuntaan. Suomi on perinteisesti ottanut Saksan näkemyksen ja viime aikoina kasvavassa määrin alistumisen Yhdysvalloille.
Puheet poliittisesta yhteistöstä ovat astetta herkempiä. Monille se tuo mieleen sanan liittovaltio, jota Suomessakin karsastetaan voimakkaasti.
Samaan aikaan äärioikeistolaiset puolueet ovat nousussa suurimmassa osassa EU-maista. Ne tunnetusti suhtautuvat hyvin kriittisesti kaikkiin unionin vaikutusvaltaa lisääviin ehdotuksiin.
Ronkaisen mukaan niistäkin teemoista pitäisi silti uskaltaa puhua.
– Tosiasia on se, että tällaisenaan EU:sta on vaikea rakentaa kansallisvaltioiden kaltaista poliittista yhteisöä, joka kykenisi tekemään poliittisesti merkittäviä ratkaisuja.
– Nykyisellään EU:ssa tehdään päätöksiä usein niin, että reagoidaan johonkin ongelmaan tekemällä jokin laiha kompromissi, johon juuri kukaan ei ole tyytyväinen. Se on iso ongelma koko unionin kehityksen kannalta ja keskeinen syy jälkeenjäämiseen muista suurvalloista.
Mutta kykeneekö EU isoihin muutoksiin tämän hetkisessäkään murroksessa?
Ronkainen arvelee, että ei kykene. Hän uskoo, että EU:lle on liian helppoa jatkaa nykyistä linjaa, jossa se reagoi ympärillä tapahtuviin muutoksiin tekemällä pieniä muutoksia ja kompromisseja kulloistenkin tarpeiden mukaan.
Seurauksena on entistä voimakkaampi alistuminen riippuvaisuussuhteille ja suurvaltojen mielenliikkeille.
– Eurooppa ei ole ihan vieläkään herännyt, että missä ihan oikeasti mennään, vaikka Trump ja Putin ovat herätelleet lekalla. Ehkä se herääminen jossain vaiheessa tulee ja se sitten aiheuttaa oman vastareaktionsa, mutta tämänhetkisen päätöksenteon perusteella mennään vielä vanhalla mallilla eteenpäin.
Siksi on syytä palata siihen, mistä koko juttu lähti liikkeelle: halukkaiden ja kyvykkäiden koalitioihin.
Kun 27 jäsenmaan EU ei pysty tekemään tehokkaita ratkaisuja, on niiden jäsenmaiden otettava ohjat käsiinsä, jotka näkevät kehityksen tarpeellisuuden. Se on avain, että edes jotain tapahtuisi.
– Mutta siinäkin pitäisi sanoa ääneen se, että tärkeintä on poliittisen yhteisön luominen, jonkinlainen ajatus historiallisesta ja yhtenäisestä toimijasta. Se tarvitaan, jotta voidaan tehdä oikeasti tärkeitä päätöksiä, Ronkainen sanoo.