Lukijalta: Lapsiperheiden verotusta on aika uudistaa
Suomessa kannetaan aiheellista huolta syntyvyyden laskusta. Keskustelua käydään asumisen hinnasta, työelämän epävarmuudesta, perhevapaista ja palveluista. Harvemmin puhutaan siitä, miten lapsiperheiden taloudellinen asema on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana.
Vielä ennen 1990-luvun lamaa lapsiperheitä tuettiin nykyistä vahvemmin sekä tulonsiirroilla että verotuksen kautta. Käytössä olivat lapsivähennykset, joiden lähtökohtana oli yksinkertainen ajatus: lapsiperheen maksukyky ei ole sama kuin lapsettoman kotitalouden, vaikka tulot olisivat yhtä suuret.
Vuonna 1994 lapsivähennykset poistettiin osana laajempaa verouudistusta. Samalla lapsilisiä korotettiin, ja uudistusta perusteltiin sillä, että verovähennysten poistuminen korvataan suoralla rahallisella tuella.
Ajatus oli ymmärrettävä. Lapsilisä kohdistuu kaikkiin lapsiperheisiin tuloista riippumatta, kun taas verovähennykset hyödyttävät eri tavoin eri tuloluokkia.
Vuosien saatossa kehitys on kuitenkin kulkenut toiseen suuntaan. Lapsilisien ostovoima on heikentynyt merkittävästi, eikä lapsivähennyksille ole tullut korvaavia veroratkaisuja. Lopputuloksena lapsiperheiden taloudellinen asema on nykyisin olennaisesti heikompi kuin ennen 1990-luvun puoliväliä.
Samaan aikaan syntyvyys on laskenut historiallisen alas. Vielä 1990-luvun alussa Suomessa syntyi vuosittain yli 65 000 lasta. Nykyisin syntyneitä on alle 45 000.
Tälle kehitykselle on monia syitä, eikä kukaan vakavasti väitä verotuksen tai tulonsiirtojen yksin selittävän sitä. Silti olisi erikoista ajatella, ettei perheiden taloudellisella tilanteella olisi merkitystä siihen, uskalletaanko lapsia hankkia.
Lapsen syntymä muuttaa perheen taloutta väistämättä. Menot kasvavat, ja ainakin jossain vaiheessa toinen vanhemmista usein vähentää työntekoa tai jää perhevapaalle. Tästä huolimatta verotus kohtelee perhettä pitkälti samalla tavalla kuin ennen lasten syntymää.
Suomalainen verojärjestelmä perustuu yksilöverotukseen. Jokainen maksaa veronsa omien tulojensa perusteella riippumatta siitä, kuinka monta huollettavaa perheessä on tai millainen hoivavastuu vanhemmilla on.
Järjestelmä on selkeä, mutta samalla se sivuuttaa sen tosiasian, että lapsiperheen taloudellinen tilanne on erilainen kuin lapsettoman kotitalouden.
Siksi olisi perusteltua selvittää mahdollisuutta vapaaehtoiseen perheverotukseen silloin, kun perheessä on pieniä lapsia.
Kyse ei olisi paluusta menneisyyteen eikä yksilöverotuksen poistamisesta. Perheverotus voisi olla määräaikainen vaihtoehto, jossa verotuksessa huomioitaisiin paremmin perheen kokonaisuus ja huollettavien lasten määrä.
Tavoitteena ei olisi ohjata perheitä tietynlaiseen elämäntapaan, vaan antaa enemmän vapautta tehdä ratkaisuja, jotka sopivat juuri heidän tilanteeseensa.
Nykyperheissä lasten hoiva- ja kasvatustehtävät jakautuvat huomattavasti tasaisemmin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Vanhemmat rakentavat arkeaan monin eri tavoin. Joku tekee osa-aikatyötä, toinen hyödyntää perhevapaita pidempään, kolmas vuorottelee puolison kanssa.
Yhteistä näille ratkaisuille on se, että ne voivat merkitä huomattavaa tulonmenetystä perheelle. Verotuksen pitäisi tunnistaa nykyistä paremmin tämä todellisuus.
Ajatus ei ole kansainvälisesti poikkeuksellinen. Useissa Euroopan maissa verotus huomioi perheen kokonaisuuden Suomea vahvemmin. Meillä keskustelu on jäänyt yllättävän vähäiseksi, vaikka samaan aikaan etsimme keinoja vahvistaa syntyvyyttä ja tukea lapsiperheiden hyvinvointia.
Kysymys on lopulta arvovalinnasta. Pidämmekö lapsia edelleen yhteisenä investointina tulevaisuuteen vai ainoastaan perheiden omana asiana?
Suomen tulevaisuus rakentuu niiden lasten varaan, jotka kasvavat tämän päivän kodeissa. He ovat tulevia työntekijöitä, yrittäjiä, hoitajia, opettajia, veronmaksajia ja omaishoitajia. Siksi lapsiperheiden tukeminen ei ole pelkkä menoerä. Se on investointi, jonka tuotto näkyy vasta vuosikymmenten päästä.
Jos syntyvyyden lasku todella huolestuttaa meitä, meidän pitäisi uskaltaa tarkastella myös niitä päätöksiä, joilla lapsiperheiden taloudellista asemaa on vähitellen heikennetty. Yksi niistä oli lapsivähennysten poistaminen.
Nyt olisi aika pohtia, pitäisikö lapsiperheiden asema huomioida verotuksessa jälleen nykyistä paremmin.
Hanna Holma
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/