Aurinko ei laskenutkaan – nämä asiat ovat tutkijoiden mielestä kantaneet keskustaa vuosien läpi
Suomen Keskusta rp. täyttää tänä vuonna 120 vuotta. Osana juhlavuotta tulevana viikonloppuna on edessä juhlapuoluekokous Tampereella.
Noihin vuosiin mahtuu paitsi puolueen myös koko Suomen historian kannalta monta merkittävää vaihetta. Keskusta on ollut käänteentekijä monessa kohdassa.
Monesti on myös ennustettu keskustan kuolemaa ”auringonlaskun puolueena”, mutta aina puolue on löytänyt uuden nousun avaimet.
Suomenmaa kysyi keskustaa tutkineilta historioitsijoilta näkemyksiä puolueen vaiheista. Mikä lopulta onkaan kantanut puoluetta?
Tämä ja kolme muuta juttua ovat osa Suomenmaan Keskusta 120 vuotta -juttupakettia. Tästä linkistä löytyy puolueen historian ensimmäistä puoliskoa käsittelevä juttu, tästä linkistä pääset lukemaan presidentti Urho Kekkosen kauden ajoista ja tästä linkistä modernimmasta historiasta 1980-luvulta alkaen.
Mikä on kantanut maalaisliitto-keskustaa vuosikymmenten ajan? Puolueita on syntynyt ja kadonnut, keskusta on yksi sellainen puolue, joka on pysynyt.
– Itsenäisyys on kantanut, tiivistää Kari Hokkanen.
Hokkanen on entinen päätoimittaja ja keskustan taustavaikuttaja. Hän on kirjoittanut maalaisliitto-keskustan historiateossarjan kolmannen ja neljännen osan. Ne kattavat vuodet 1939–1962. Hokkasen kynästä on syntynyt myös maalaisliitto-keskustan yhden suuren nimen, presidentti Kyösti Kallion kaksiosainen elämäkerta.
– Itsenäisyyden säilymisessä on useamman kerran ollut maalaisliitto-keskustalla kaikkein tärkein rooli. Parlamentaarinen demokratia on säilynyt, tasa-arvo on kehittynyt koko ajan ja kansan sivistystaso noussut.
– Yksin yhden puolueen ansiota nämä eivät ole, mutta kyllä tämä puolue on niihin monessa kohdassa antanut ratkaisevan panoksensa.
Myös sosiaalisten olojen kehittymisessä keskusta ja sen edeltäjä maalaisliitto on ollut Hokkasen mukaan ratkaisijan paikalla. Keskusta on ollut kansaneläkepuolue, peruskoulupuolue, korkeakoulupuolue.
– Näiden varassahan sitten itsenäisyys ja parlamentaarinen demokratia ovat levänneet.
Tasa-arvopolitiikassa alueellinen tasa-arvo on korostunut Hokkasen mukaan enemmän, sillä sosiaalisesta tasa-arvosta ovat olleet kiinnostuneita muutkin. Alueellisen tasa-arvon puolueena keskusta on ehdoton ykkönen.
– Näinä vuosikymmeninä se on erityisen merkittävää.
Alueellista puolta korostaa myös Tytti Isohookana-Asunmaa. Hän on kirjoittanut keskustan historiateosten viidennen osan vuosilta 1963–1981. Maalaisliiton ensimmäisiin vuosikymmeniin Isohookana-Asunmaa on perehtynyt useammassa pohjoisia alueita käsittelevässä tutkimuksessa.
Historiantutkijuuden lisäksi hän on toiminut keskustan kansanedustajana 1983–2003 ja kulttuuriministerinä 1991–1995.
– Keskusta on alueiden puolue. Myös pääkaupunkiseudun, keskusta ei ole vastakkainasettelun liike.
Keskustaan ovat alusta asti kuuluneet myös sivistyskysymykset. Isohookana-Asunmaan mielestä jälki on ”komea”. Toisaalta puolueen sivistyspolitiikka kaipaisi hänestä uutta suuntaa ja kunnianhimoa. Suuret sivistystavoitteet eivät ole tänä päivänä näkyvissä.
Keskusta on myös tarvittaessa osannut muuttaa kantojaan, eli uudistua ajan tarpeiden mukaan.
Tämä näkyy monissa kriittisissä kehitysvaiheissa.
Vuosien 1917 ja 1919 eduskuntavaaleissa maalaisliitto teki vahvat nousut toimiessaan periaatteidensa mukaisesti esimerkiksi tasavallan puolesta. Isohookana-Asunmaa pitää seuraavana ”hyppäyksenä” 1930-luvun alkua, jolloin piti luotsata Suomea kommunismin ja oikeistoradikalismin välissä.
Sotavuodet käytiin läpi, ja jälleenrakennuksen vuodet olivat vaikeat, mutta niistä selvittiin. Presidentit J. K. Paasikivi ja maalaisliitosta ponnistanut Urho Kekkonen asemoivat Suomen uudelleen ulkopolitiikassa.
– Kuta enemmän ajassa mennään eteenpäin, sitä selvemmäksi käy, että Paasikiven–Kekkosen linja oli ehdottomasti onneksi Suomelle, Isohookana-Asunmaa painottaa.
1970-luvulla kommunistisen vallankumouksen ja sisäisen epäjärjestyksen uhka oli todellinen, mutta siitäkin selvittiin maltillisten voimien luotsatessa Suomea, Isohookana-Asunmaa arvioi.
Kokoomuksen ja SDP:n varaan rakentuneen Holkerin hallituksen 1987–1991 jälkeen Suomella oli taloudellisesti vaikeaa.
– Keskusta oli jälleen kantamassa vastuuta, ja kantoi sen kunniallisesti. Kaukaa katsoen voi nyt todeta, että Ahon hallitus teki kyllä merkityksellistä työtä saadakseen maan nousuun ja tasapainoon, Isohookana-Asunmaa toteaa.
Keskustajohtaja Esko Aho luotsasi sinivihreää hallitusta 1991–1995. Isohookana-Asunmaa oli tuon hallituksen kulttuuriministeri.
Keskusta on alusta asti eli maalaisliiton syntyvaiheista lähtien asemoinut itsensä keskelle, tutkija toteaa.
– Sovitteleva kalliolainen henki on ollut se enemmistön henki keskustan johdossa. Kyllä sitä on tarvittu aina vaikeina aikoina. On osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi, että keskusta on ottanut vastuun silloinkin, kun olisi voinut jäädä sivuun.
Kati Katajisto on laatinut keskustan historiasarjan kuudennen osan. Se käsittää vuodet 1981–1991.
Hän on tutkinut myös keskustajohtaja Johannes Virolaisen vaiheita ja laatinut tämän elämäkerran.
Toisin kuin Hokkanen ja Isohookana-Asunmaa, Katajisto katsoo keskustaa ulkopuolisin silmin. Hän korostaa keskustan pärjäämisen avaimena sitä, että puolue on osannut löytää keskitien historiallisissa murroksissa.
Puolue asemoi itsensä puoluekentän keskelle sovittelijaksi itsenäistymisen ja sisällissodan jälkeen. Se asemoi itsensä kommunismia ja sosialismia vastaan, samoin kuin piirsi selvän rajan kapitalismin suuntaan.
– Tasavallan kannattaminen, yhteiskunnallisen railon tasoittaminen uudistusten kautta, kyky sopeutua. Puolue sai kannatusta asemoimalla itsensä keskitielle.
– Toisen maailmansodan jälkeen maalaisliitto pystyi nopeasti sopeutumaan uuteen poliittiseen tilanteeseen. Vaikka oli ollut vahvaa kommunisminvastaisuutta ja puolue vastusti sosialisointia, katsottiin paremmaksi mennä hallitukseen sekä SDP:n että SKDL:n kanssa. Pyrkimyksenä oli pitää kiinni Suomen perinteisestä yhteiskuntajärjestyksestä, estää radikaalit muutokset.
Samoin maalaisliitto-keskusta pystyi Katajiston mukaan sopeutumaan suhteellisen hyvin teollistuvaan ja kaupungistuvaan Suomeen. Johannes Virolaisen johdolla puolue asemoi itseään maaseutuhenkisen elämänkatsomuksen kautta muuttuvaan Suomeen, jossa se korosti pienteollisuutta ja pienyrityksiä myös maaseudun elinvoiman edistäjiinä. Kun yhteiskunta ”toimihenkilöistyi” ja kaupungistui, maalaisliitto jatkoi elämäänsä keskustapuolueena.
– Neuvostoliiton romahtaessa keskusta sopeutui ja ymmärsi ajan merkit. Kylmän sodan aikaiset ulkopoliittiset paineet jäivät taakse, ja puolue haki suuntaa, että Suomi pystyisi jatkossakin menestymään kiristyvässä kansainvälisessä taloudellisessa kilpailussa. Puolue on osannut lukea ajan merkkejä ja muutoksia ja hakea kussakin ajassa siihen sopivaa keskitien linjaa.
