Kolme sekavaa päivää vuonna 1991 olivat viimeinen niitti Gorbatshovin uralle Neuvostoliiton johdossa – palasi vielä valtaan, mutta heikkona
Tiistaina kuolleen Mihail Gorbatshovin ura Neuvostoliiton johdossa päättyi joulukuun lopulla vuonna 1991. Todellinen uran katkeamispiste osui kuitenkin jo elokuulle 1991, jolloin Neuvostoliitossa tehtiin vallankaappausyritys.
Suomessa herättiin tuona elokuun 19. päivän aamuna shokeraaviin uutisiin. Neuvostoliiton presidentiltä Gorbatshovilta oli otettu valta pois, ja nyt idän jättivaltiota johti Gennadi Janajevin johtama poikkeustilakomitea.
Suomen pääministeri Esko Aho kuuli uutisen autoradiosta ollessaan aamutuimaan matkustamassa kotoaan Kannuksesta kohti Helsinkiä. Aho kertoo tapahtumasta kirjassaan Mustien joutsenten vuosi (Otava).
Aho laittoi saman tien pystyyn ministereistä ja virkamiehistä koostetun kriisiryhmän. Yhteyttä hän otti heti myös presidentti Mauno Koivistoon.
Uutinen oli Suomen valtiojohdolle shokki. Idän jättiläisen tapahtumilla olisi todennäköisesti vaikutuksia myös Suomeen.
Ahon kertoo kuitenkin ymmärtäneensä pian, että Neuvostoliitossa tapahtunut vallankaappaus näytti melko amatöörimäiseltä. Tilannekuva oli sekava.
Seuraavista kolmesta päivästä tuli hämmentäviä, järisyttäviä ja ailahtelevia. Suomen ulkopoliittinen johto seurasi Neuvostoliiton tilannetta herkeämättä.
Uutiskuvissa näytettiin Venäjän presidentin Boris Jeltsinin puhe panssarivaunun päältä.
Aho kertoo silloin todenneensa, että meneillään oli kommunistien viimeinen yritys pelastaa valta-asemansa. Yritys ei kuitenkaan tulisi onnistumaan, sillä Janajevin juntta oli pidättänyt väärän miehen. Jeltsin edusti uutta aikaa, joka tulisi vääjäämättä ajamaan vanhan diktatuurin ylitse.
Suomen valtiojohto laati varovaisen kannanoton, jossa ilmaistiin huoli demokraattisen kehityksen pysähtymisestä Neuvostoliitossa.
Aho myöntää pelänneensä Neuvostoliiton ajautumista sisällissotaan. Voimatoimien kohdistumista Suomeen ei valtiojohdossa kuitenkaan pelätty. Idästä tulevaan pakolaistulvaan sen sijaan varauduttiin.
Lopulta tilanne Neuvostoliitossa laukesi omaan tahtiinsa. Janajevin juntan vallankaappaus kaatui. Gorbatshov palasi johtajaksi, mutta heikkona.
Pian Viro julistautui Neuvostoliiton tapahtumien rohkaisemana itsenäiseksi. Latvia teki saman perässä, Liettua oli julistautunut itsenäiseksi jo aiemmin.
Suomen valtiojohto mietti kuumeisesti, miten tilanteeseen reagoidaan.
Presidentti Koivisto piti baltteja kovin malttamattomina. Hän kannatti odottavaa linjaa.
Ulkoministeri Paavo Väyrysen arvio oli, etteivät Baltian maat vielä täytä itsenäisen maan tunnusmerkkejä.
Moskovassa tilanteeseen sen sijaan reagoitiin. Vallankumouksesta voittajana selvinnyt Jeltsin tunnusti Baltian maiden itsenäisyyden.
Suomen johdossa hämmästeltiin, mitä nyt kuuluisi tehdä. Gorbatshov oli edelleen itänaapurin johtaja ja Suomi halusi tukea hänen uudistuksiaan. Mutta kenellä Moskovassa oli nyt todellinen valta: Gorbatshovilla vai Jeltsinillä? Kumman kantaa olisi syytä nyt kuunnella?
Tilanteen ratkaisi lopulta Moskovan suurlähettilään Heikki Talvitien näkemys, että Jeltsinin kannasta oli ennen pitkää tulossa Moskovan virallinen kanta.
Suomen ulkopoliittisen johdon neuvotteluissa oli kuitenkin jo voittamassa Koiviston kannattama odottava toimintalinja. Diplomaattisuhteita Baltiaan ei avattaisi aivan heti.
Aho päätti silti vielä kerran ehdottaa nopeampaa toimintalinjaa kansliapäällikkö Jaakko Kalelan potkaistua häntä nilkkaan sen merkiksi, että presidentin pää saattaisi vielä kääntyä.
Lopulta Koivisto taipui ja Aho sai marssia toimittajien eteen kertomaan Suomen toimintalinjasta. Päätöstä helpotti oivallus, että Suomen itsenäisyyden tunnustukset vuodelta 1920 olivat muodollisesti yhä voimassa, koska Suomi ei ollut koskaan tunnustanut Baltian maiden pakkoliittämistä Neuvostoliittoon. Erillistä itsenäisyyden tunnustusta ei siis enää tarvittu.
Lopulta Neuvostoliittokin tunnusti Baltian maiden itsenäisyydet syyskuun alussa.
Ahon mukaan tilanne asetti Suomen uuteen aikaan.
– Mahdottomalta näyttäneet asian muuttuivat mahdollisiksi, jopa todennäköisiksi, hän kirjoittaa kirjassaan.
Gorbatshov erosi tehtävistään joulukuun 25. joulukuuta 1991. Samalla päättyi myös Neuvostoliiton tarina.
Artikkeli on julkaistu alunperin 18. elokuuta 2021 Suomenmaan verkkosivuilla.
