Leikkipuiston kumimatto voi vaikuttaa lapsen terveyteen – tuore väitös paljastaa kaupunkiympäristön riskejä
Kaupunkiympäristö muovaa ihmisen bakteeristoa tavoilla, joilla voi olla suoria vaikutuksia terveyteen.
Helsingin yliopistossa tarkastettava Juulia Mannisen väitöstutkimus osoittaa, että leikkipuistojen keinotekoiset materiaalit, puistojen hoitotavat ja kaupunkisaasteet muokkaavat mikrobiyhteisöjä merkittävästi.
Jo melko pienillä saastepitoisuuksilla voi olla vaikutuksia lasten bakteeristoon.
Manninen havaitsi, että lasten leikkipuistoissa ja päiväkodeissa yleisesti käytössä olevat kumimatot ylläpitivät selvästi köyhempiä ja epävakaampia bakteeriyhteisöjä kuin yhtä karut ja niukkaravinteiset luonnolliset kivipinnat.
Tulos viittaa siihen, että keinotekoisten materiaalien valinnalla voi olla suurempi merkitys lasten mikrobialtistukselle kuin aiemmin on ajateltu. Lapsilla varhainen mikrobialtistus on erityisen tärkeää immuunijärjestelmän kehittymisen kannalta.
Myös kaupunkien viheralueiden hoitokäytännöt näyttävät vaikuttavan. Vähemmän intensiivisesti hoidetut puistot, joissa esimerkiksi nurmikko saa kasvaa pidempänä, ylläpitivät monimuotoisempaa mikrobistoa jo puistojen sisäänkäynneillä.
Nämä kohdat ovat paikkoja, joiden kautta suurin osa puistoa käyttävistä ihmisistä kulkee ja potentiaalisesti myös altistuu hyödyllisille mikrobeille.
Kaupunkiympäristön saasteet jättävät myös jälkensä lasten bakteeristoon.
PAH-yhdisteet ovat yksi yleisimmistä terveydelle haitallisista saasteryhmistä. Ne ovat muun muassa syöpävaarallisia, ja niiden pitoisuudet korreloivat erityisesti rakennettujen alueiden ja muiden kaupungeille tyypillisten maankäyttöluokkien kanssa.
Tutkimuksessa havaittiin yhteys näiden koteihin kulkeutuneiden saasteiden ja lasten ihon sekä suoliston bakteeriston välillä.
– Kotiin kulkeutuneiden PAH-pitoisuuksien yhteydet lasten bakteeristoon olivat huolestuttavia. Näyttäisi siltä, että jo melko pienillä saastepitoisuuksilla voi olla vaikutuksia, Manninen sanoo tiedotteessa.
Mannisen tutkimus kytkeytyy suomalaistutkijoilta lähtöisin olevaan biodiversiteettihypoteesiin. Sen mukaan ihmistoiminta ja kaupungistuminen muovaavat terveydelle tärkeitä mikrobiyhteisöjä.
Kun altistuminen ympäristön monimuotoiselle mikrobistolle vähenee ja altistuminen saasteille lisääntyy, tällä voi olla yhteys immuunivälitteisten sairauksien lisääntymiseen.
Ratkaisut saattavat kuitenkin olla yllättävän suoraviivaisia, ja tutkimuksen tuloksia voidaankin soveltaa suoraan kaupunkisuunnittelussa, viheralueiden hoidossa sekä lasten arkiympäristöjen kehittämisessä.
– Tulokset viittaavat siihen, että melko yksinkertaisilla valinnoilla, kuten luonnollisilla materiaaleilla ja vähäisemmällä hoitointensiteetillä viheralueilla, voimme tukea terveydelle hyödyllistä mikrobialtistusta kaupungeissa. Tarvitsisimme myös tehokkaita keinoja vähentää kaupunkiympäristöjen saastekuormaa, Manninen toteaa.