Esko Aho Gorbatshovista: Kylmän sodan päättymisen sankari oli kommunisti, joka epäonnistui oman maansa pelastamisessa

Entisen pääministerin Esko Ahon mukaan Mihail Gorbatshov jää historiaan sekä suurena onnistujana että epäonnistujana. Gorbatshovin rooli kylmän sodan rauhanomaisessa päättämisessä ja uuden eurooppalaisen turvallisuusperustan luomisessa sen tilalle oli merkittävä, Aho sanoo.

–  Se perusta, joka nyt sitten valitettavasti on murentunut tai murentumassa Venäjän toiminnan seurauksena, Aho sanoo STT:lle.

Hänen mukaansa lännen sankari Gorbatshov oli myös neuvostojärjestelmän kasvatti ja vakaumuksellinen kommunisti, joka halusi tosissaan pelastaa Neuvostoliiton. Gorbatshovilta puuttui kuitenkin kyky läpimädän talousjärjestelmän uudistamiseksi, eikä hän täysin ymmärtänyt oman maansa sisäistä tilannetta, Aho arvioi.

–  Kyllä hän tietysti joutui aivan mahdottoman tilanteen eteen, kun yritti romahtamassa ja hajoamassa olevaa maata pitää koossa ja jaloillaan, Aho lisää.

Neuvostotalouden uudistamisen sijasta Gorbatshov keskittyi politiikkaan.

–  Hän uskoi, että kommunismi voi muuttua, ja että politiikka on ensisijaista, ja kun politiikkaa muuttuu, niin se voi muuttaa myös talousjärjestelmän. Mutta sen talousjärjestelmän aika oli tullut täyteen, siihen olisi pitänyt uskaltaa puuttua, Aho kuvailee.

Lopulta Neuvostoliitto hajosi ja monen yllätykseksi lähes verettömästi, tosin ei esimerkiksi Baltiassa.

–  Baltian tilanne oli hyvä esimerkki siitä, kuinka huonosti Gorbatshov ymmärsi oman maansa sisäistä logiikkaa. Se oli se hänen suuri ongelmansa, Aho arvioi.

Kansainvälisillä areenoilla Gorbatshov sen sijaan menestyi ja löysi helposti saman aaltopituuden länsijohtajien kanssa.

–  Pystyttiin puhumaan tavalla, joka ei ollut aiempien neuvostojohtajien kanssa tullut kysymykseenkään, Aho tiivistää.

Aho ei koskaan itse tavannut Gorbatshovia, mutta kertoo, että niin presidentti Mauno Koivisto kuin monet muutkin länsijohtajat pitivät Neuvostoliiton uuden sukupolven johtajaa suuressa arvossa. Aho kertoo muun muassa saaneensa Saksan liittokanslerilta Helmut Kohlilta selostuksia tämän keskusteluista Gorbatshovin kanssa.

–  Kohlin kielikuvaa käyttääkseni, jos patoa ei avata, niin se murtuu. Siitä filosofiasta Gorbatshov lähti ratkaisuja tekemään. Voi sanoa, että Euroopan mittakaavassa se toimi, mutta Neuvostoliiton osalta pato jäi avaamatta ja sitten se murtui, Aho kertoo.

Aho uskoo, että nyky-Venäjällä Gorbatshovin ”synnit” Neuvostoliiton hävittämisessä vain korostuvat eikä hänen ansiokseen luettua uutta eurooppalaista turvallisuusjärjestystäkään nähdä enää myönteisessä valossa.

Gorbatshov itse suhtautui viime vuosinaan Neuvostoliittoon nostalgisesti ja piti maan hajoamista, hieman presidentti Vladimir Putinin tavoin, historiallisena vahinkona.

Keskustapuolueen nuori puheenjohtaja Aho nousi pääministeriksi keväällä 1991, samana vuonna, jonka lopussa Gorbatshovin ja Neuvostoliiton taru päättyi. Elokuussa koettiin vielä viimeinen kuolinkouristus, kun vanhoillisten juntta yritti kaapata vallan Moskovassa.

Suomen nuori pääministeri kuuli asiasta pienellä viipeellä vasta aamuseitsemältä autoradiosta matkalla lentokentälle.

–  Meillä oli tietty hälytyslaite mukana. Siitä oli patterit lopussa. Minut olisi saanut toki puhelimella kiinni, mutta jostain syystä sitä ei käytetty, asiaa ei pidetty sitten niin kiireellisenä, Aho muistelee tiedonkulun ongelmia.

Hän arvelee, että puhelun soittamatta jättänyt henkilö saattoi katua päätöstään jälkikäteen. Aho kuitenkin vakuuttaa, ettei viive ollut kuin puolen tunnin tai tunnin luokkaa, eikä se lopulta vaikuttanut Suomen tekemisiin ja reagointiin millään tavalla.

Ahon mukaan hänelle selvisi aika pian, että kaappausyrityksen epäonnistumisesta huolimatta Gorbatshovin aika oli nyt ohi ja Boris Jeltsinin aika alkamassa.

–  Asiallisesti ottaen hänen kautensa päättyi siihen. Vaikka Gorbatshov muodollisesti palasi vielä Kremliin, niin ei hän ollut enää sama johtaja kuin ennen kaappausyritystä, Aho muistelee.