Ruotsin pitkäaikaisin hallitsija kuningas Kaarle Kustaa täyttää 75 vuotta

Ruotsissa juhlitaan tänään vappuaaton lisäksi kuningas Kaarle XVI Kustaan 75-vuotispäivää. Hän nousi valtaistuimelle jo lähes 48 vuotta sitten ja on siten pisimpään vallassa ollut hallitsija maan historiassa.

Syntymäpäiväjuhlallisuudet ovat koronapandemian vuoksi hyvin rajoitetut. Ohjelmaan kuuluu pienimuotoinen vastaanotto Tukholman kuninkaanlinnassa sekä kunnialaukaukset.

Kaarle Kustaan oma isä, prinssi Kustaa Adolf, kuoli vuonna 1947 pojan ollessa vajaan vuoden ikäinen. Vallansiirrossa hypättiin yhden sukupolven yli kun vasta 27-vuotias kruununprinssi nousi valtaistuimelle isoisänsä Kustaa VI Aadolfin kuoleman jälkeen syyskuussa 1973.

Pitkästä työrupeamasta huolimatta Kaarle Kustaa ei ole spekuloinut luopuvansa kruunusta, vaikka totesikin aiemmin tällä viikolla julkistetussa haastattelussa ohittaneensa jo aikaa sitten yleisen eläköitymisiän.

–  (Aloittaessani) olin aina nuorin kaikissa kokouksissa ja päivällisillä. Nyt on päinvastoin: olen yleensä aina kaikkein vanhin, hän naurahti.

Kuningas on yhä Ruotsin muodollinen valtionpää, mutta hänen asemastaan tuli täysin edustuksellinen 1970-luvulla uudistetun perustuslain myötä. Monarkilla ei ole enää aiempaa roolia hallituksen muodostamisessa, eikä hän ole puolustusvoimien ylipäällikkö.

Myöhemmin 1970-luvulla uudistettiin myös Ruotsin perustuslakeihin kuuluvaa kruununperimysjärjestystä molempia sukupuolia tasa-arvoisesti kohtelevaksi. Näin ollen Kaarle Kustaan jälkeen ensimmäisenä jonossa valtaistuimelle onkin esikoinen, kruununprinsessa Victoria sekä tämän molemmat lapset ja vasta sen jälkeen Victorian nuorempi veli Carl Philip.

Sosiaalidemokraattien ja porvaripuolueiden 1970-luvun alussa neuvotteleman niin kutsutun Torekov-kompromissin mukaisesti kuninkaan ei ole myöskään sopivaa lausua mielipidettään ja kommentoida yhteiskunnallisia tai poliittisesti kiistanalaisia kysymyksiä. Tätä hieman epämääräistä kieltoa ei ole kuitenkaan kirjoitettu lakiin, ja Kaarle Kustaa onkin muutaman kerran koetellut sananvapautensa rajoja – saaden siitä osakseen myös kritiikkiä.

Tuorein tapaus on viime joulukuulta, jolloin kuningas kommentoi koronapandemiaa aina joulun alla esitettävässä ohjelmassa kuningasperheen menneestä vuodesta.

–  Minusta me olemme epäonnistuneet. Meillä on paljon kuolleita ja se on hirvittävää. Me kärsimme kaikki mukana, kuningas kommentoi.

Tuolloin koronaan kuolleita oli Ruotsissa 7 000, nyt jo kaksinkertainen määrä. Kuninkaan kommentti tulkittiin arvosteluksi hallitusta ja viranomaisia kohtaan, vaikka hovin mukaan tavoitteena oli välittää myötätuntoa taudin koettelemalle kansalle.

Kaakkois-Aasian vuoden 2004 tsunamin jälkeen Ruotsi organisoi kansalaistensa evakuointia ja auttamista monen mielestä hitaasti, mutta kuninkaan melko ympäripyöreää kommentointia asiasta ei silloinkaan sulatettu.

– Joissain tilanteissa on parasta toimia kuin olla tekemättä mitään, Kaarle Kustaa totesi tuolloin ja korosti samalla –  nimiä mainitsematta –  että vastuuta pitäisi kantaa.

Göteborgin yliopiston SOM-instituutin pitkän seurannan mukaan luottamus kuningashuoneeseen on laskenut 1990-luvun lukemista, mutta pysynyt 2000-luvulla suhteellisen ennallaan. Alimmillaan se oli noin kymmenen vuotta sitten, mutta sen jälkeen luottamus on jälleen hiljalleen kasvanut.

Monarkian säilyttämisen kannattajia on yhä enemmän kuin tasavaltaan siirtymistä ajavia, eivätkä aloitteet hallitusmuodon muuttamisesta ole toistaiseksi tuottaneet tulosta –  eivät vaikka pääministeri Olof Palme totesi jo 1970-luvulla monarkian lakkauttamisen olevan vain ”yhden kynänvedon” päässä.

Tavoite monarkian lakkauttamisesta on yhä mukana sosiaalidemokraattien ja vasemmistopuolueen ohjelmissa. Ympäristöpuolue muotoilee asian hieman loivemmin:

–  Demokratiassa kenenkään ei pitäisi syntyä julkiseen tehtävään. Siksi meidän on vaikea nähdä monarkialla paikkaa nykyaikaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa ja se olisi ajan oloon lakkautettava, puolueohjelmassa todetaan.

Nykyisen porvariopposition ja ruotsidemokraattien ohjelmissa perustuslaillisen ja valtaoikeuksista riisutun monarkia säilyttämistä kannatetaan. Kristillisdemokraattien mukaan kyse ei ole vain välttämättömästä pahasta.

–  Monarkiamme on Ruotsin tärkeä symboli ja jotain, josta voi tuntea ylpeyttä. Puoluepolitiikan yläpuolella kuningas ja kuningasperhe voivat edustaa koko Ruotsia, puolue perustelee.

Virallisista puoluelinjoista poiketen monarkian vastustajia ja kannattajia löytyy useimmista puolueista.

Vallasta riisuttunakin kuninkaalla on oikeus pysyä ajan tasalla valtakunnan asioista. Siksi hallitus kokoontuu harvakseltaan kuninkaanlinnaan informoimaan monarkkia.

Kuningas myös avaa valtiopäivien eli parlamentin istuntokauden puheellaan, minkä yhteydessä lauletaan niin kutsuttu kuningashymni. Tätä järjestelyä osa kansanedustajista on avoimesti protestoinut.

Puolueiden lisäksi myös monilla ruotsalaislehdillä on ollut kantansa monarkiaan. Näin esimerkiksi monarkiaa vastustaneella Expressen-iltapäivälehdellä, joka teki aiemmin tällä viikolla käännöksen ja ilmoitti pääkirjoitussivullaan jatkossa kannattavansa kuningashuoneen säilyttämistä.

Kirjoituksessa demokratian katsottiin kyllä selviytyvän monarkiasta mutta samalla nostettiin esiin kysymys kuninkaallisten omista ihmisoikeusista. Voidaanko modernissa yhteiskunnassa sallia, että lapsi kasvatetaan ennalta määrättyyn ja koko elämän kestävään työlääseen rooliin, jota hän ei ole itse voinut valita?

Kaarle Kustaa kertoi koronavuoden tuoneen rajoituksineen tervetullutta taukoa jatkuvaan edustamiseen, mutta julkisuuden kirot eivät silti täysin hellittäneet. Kun kuningas oli kaikessa rauhassa nauttimassa luonnosta rannalla Gotska Sandön saarella, pölähti paikalle joukko turisteja, jotka halusivat ottaa Kaarle Kustaasta kuvia.

–  Tunsin olevani kuin hylje, joka halutaan ikuistaa kotiin vietäväksi, ja itse asiassa kieltäydyin, hän kertoi.

Erityisasemastaan huolimatta Ruotsin kuninkaalliset ovat aiempaa monta askelta lähempänä rivikansalaisia: he maksavat veroja ja saavat äänestää – tosin nykyinen kuningas ei ole tätä edeltäjiltään puuttunutta oikeutta käyttänyt.

Kaarle Kustaan kaikki lapset ovat menneet naimisiin niin kutsuttujen tavisten kanssa. Tätä ei ole jarruttanut perustuslain vaatimus, jonka mukaan prinssit ja prinsessat yhä tarvitsevat avioliiton solmiakseen muodollisen luvan kuninkaalta ja hallitukselta.