Puolustussodan mestari rökitti saksalaiset ensimmäisessä maailmansodassa – alistui myöhemmin natsien vasalliksi
Ensimmäinen maailmansota oli kiivaimmillaan 110 vuotta sitten. Länsirintama kävi kuumana Sommessa ja Verdunissa pitkin vuotta 1916.
Sommen taistelu brittien ja saksalaisten välillä päättyi ratkaisemattomana, mutta se opetti ympärysvalloille, kuinka Saksa voitettaisiin lopulta. Verdunissa voiton vei Ranska.
Suomenmaa kertoi Sommen taistelusta artikkelissaan kesäkuun lopulla ja Verdunin taistelusta eilen keskiviikkona.
Verdunissa Ranskan joukkoja johti kaksi kenraalia, joiden polut kulkivat Verdunin voiton jälkeen hieman eri tavoilla.
Verdunissa Saksan onnistui edetä kolmessa eri hyökkäysvaiheessa, kunnes heinäkuulle tultaessa sotaonni kääntyi. Ranska valtasi alueet takaisin joulukuuhun mennessä.
Kenraalit pitivät kovaa komentoa. Ranskan armeija saatiin kerta toisensa jälkeen hyökkäyksiin pelkoon perustuvalla taktiikalla eli käytännössä teloitusten uhalla. Teloituksilla ei vain uhattu, vaan niitä myös toteutettiin.
Lopulta armeijan moraali oli niin huono, että loput hyökkäykset piti jättää toteuttamatta.
Ranska oli silti saavuttanut Saksasta voiton.
Robert Nivelle (1856–1924) oli toinen Verdunin ranskalaispäälliköistä. Taistelun jälkeen hänet ylennettiin Ranskan armeijan ylipäälliköksi joulukuussa 1916.
Kenraali Nivelle otti heti keväällä 1917 suuren tavoitteen. Hän suunnitteli hyökkäyksen, jonka oli tarkoitus lopettaa sota muutamassa vuorokaudessa.
Nivellen offensiivina tunnettu operaatio epäonnistui pahasti. Valtavat tappiot johtivat kapinaan Ranskan armeijassa ja sen johdon vaihtamiseen.
Nivelle sai mennä, eikä hänen myöhemmistä vaiheistaan ole suuremmin sanottavaa.
Hänen seuraajallaan sen sijaan oli elämässään vielä monta historiaan jäänyttä vaihetta.
Nivellen tilalle ylipäälliköksi tuli hänen Verdunin-kollegansa Philippe Pétain.
Pétain tunnettiin puolustuksellisen sodankäynnin mestarina. Nivellen jälkeen Pétain painottikin puolustuksellisuutta ja oli varovainen hyökkäysten kanssa.
Hyökkäyksille ei olisi ollut Ranskan joukoissa pahojen tappioiden jälkeen juuri ymmärrystäkään.
Kovaotteinen mies Pétain silti oli. Nivellen offensiivin jälkeisen kapinan hän kukisti verisesti tuomiten kapinan johtajia kuolemaan.
Pétainista tuli suosittu sen takia, että hän lupasi lopettaa epätoivoiset hyökkäysyritykset. Hyökkäyksiä jatkettaisiin vasta, kun saataisiin tehokasta hyökkäysapua, eli panssarivaunuja ja yhdysvaltalaisia joukkoja.
Loppusota oli Ranskan kannalta puolustuksellinen, ja armeija kesti. Saksan kukistumisen jälkeen marraskuussa 1918 Pétain ylennettiin Ranskan marsalkaksi.
Marsalkka Pétainista muistetaan kuitenkin paremmin hänen myöhemmät vaiheensa.
Pétain vaikutti politiikan sivussa verrattain ahkerasti. Puolustuksellisena kenraalina hän vaikutti surullisenkuuluisan Maginot-linjan rakentamiseen Saksan rajaa vastaan.
Surullisenkuuluisa jälkimaine on tosin enimmäkseen epäoikeutettu. Muut syyt johtivat Ranskan kukistumiseen toisessa maailmansodassa vuonna 1940, ja Maginot-linja onnistui päätehtävässään eli pakottamaan saksalaiset luopumaan suorasta iskusta ja hyökkäämään Belgian kautta.
Ranskan kukistumisesta 1940 Suomenmaa kertoi artikkelissaan huhtikuussa.
1930-luvulla Pétain toimi sotaministerinä ja alivaltiosihteerinä. Natsi-Saksan varustautumisen vuosina hän oli varovainen ja kannatti myöntyvyyspolitiikkaa.
Kun Saksa aloitti hyökkäyksen Ranskaan toukokuussa 1940, Pétain nimitettiin varapääministeriksi. Verdunin sankari ei onnistunut kohottamaan joukkojen moraalia tai kehittämään voittavaa strategiaa vääjäämättömän tappion edessä. Huomattava on, että Ranskan armeija oli kuitenkin vahvempi kuin Saksan.
Kun Ranska kukistui, Pétain päätti hyväksyä uudet vallanpitäjät. Hän allekirjoitti aseleposopimuksen ja alkoi järjestellä Ranskan uutta aikaa yhdessä miehittäjien kanssa.
Ranska jaettiin Saksan hallitsemaan pohjois-länteen ja niin sanottuun Vichyn Ranskaan, jota idässä ja etelässä johti diktaattorin valtuuksin Pétain. Vichyn pikkukaupungista käsin johdettu uusi valtio oli Saksan alainen nukkevaltio, mutta Pétain konservatiivisen oikeiston kera sai järjestellä sisäpolitiikkaansa myös mielensä mukaan.
Pétainin hallinto vainosi vastustajiaan yhteistyössä natsi-Saksan kanssa. Vichyn Ranska järjesti jonkin verran joukkoja akselivaltojen puolelle sekä miliisin, joka vainosi Ranskan vastarintaliikettä yhdessä natsien SS:n kanssa.
Saksa piti Vichyn Ranskaa yllättävän pitkällekin itsenäisenä. Paljolti syynä tähän oli se, että Pétain toimi Saksan etujen mukaisesti.
Lopulta Saksa kuitenkin liitti Vichyn Ranskan virallisesti osaksi muun Ranskan miehityshallintoaan. Silti Vichyn Ranska säilyi paperilla olemassa.
Liittoutuneiden lähestyessä syyskesällä 1944 Pétain hallituksineen pakeni Etelä-Saksaan. Hän erosi Vichyn Ranskan johtajan paikalta ja siirtyi Sveitsiin.
Sveitsistä Pétain palasi Ranskaan huhtikuussa 1945 oikeudenkäyntiin. Hänet tuomittiin kuolemaan yhteistyöstä Saksan kanssa.
Ranskan väliaikaisen hallituksen johtaja Charles de Gaulle muutti iäkkään Pétainin tuomion elinkautiseksi. Pétain sai myös pitää Ranskan marsalkan arvon.
Vuonna 1856 syntynyt Philippe Pétain kuoli vankeudessa 95 vuoden korkeassa iässä heinäkuussa 1951. Sotasankarin maineen tärveli yhteistoiminta natsi-Saksan kanssa ja maanmiesten vainoaminen toisen maailmansodan aikana.
Pétainin maine ei kuitenkaan ole ollut Ranskassa yksiselitteisen surkea toisen maailmansodan jälkeen. Vasta tämän vuosituhannen puolella hänen mukaansa nimettyjä paikkoja Ranskassa ja muualla on alettu nimetä uudelleen ja kunnianosoituksia poistaa julkisilta paikoilta.
Lähteitä
Philippe Pétain, Militaire et chef d’État, Biographie (ranskaksi)