40-vuotias | Jatkuva kulttuurisota kyllästyttää – Jouni Ovaska taistelee "tylsän" politiikan puolesta

Keskusta

Pitkänhuiskea Jouni Ovaska poseeraa kameralle kapealinjaisessa, moitteettomasti istuvassa puvussaan Eduskuntatalon portailla, kun paikalle pölähtää kaksi brittituristia.

He varmistavat Ovaskalta, onko rakennus todella Suomen parlamenttitalo. Kyllä on, hän vahvistaa.

– And are you the prime minister, jatkokysymys kuuluu.

Toisen kauden tamperelainen keskustan kansanedustaja ei ainakaan vielä ole pääministeri, mutta paljon hän on kyllä politiikassa kokenut.

Keskustan puoluevaltuuston johtoon hän nousi jo 26-vuotiaana, keskustan puoluesihteeriksi 29-vuotiaana.

Ovaska täyttää nyt 40 vuotta, joten on syntymäpäivähaastattelun paikka. Hän ei myönnä potevansa ikäkriisiä.

– Koen olevani vielä nuori, mutta toisaalta tuntuu siltä, että olen aina ollut vähintään 40, hän naurahtaa.

Ovaska on tottunut tekemään töitä itseään vanhempien kanssa.

– Olenko siis vanhana syntynyt vai oppinut siihen kulttuuriin ja tapaan, jolla vanhemmat ihmiset toimivat, hän pohtii.

Keskustalaisista on tullut Ovaskalle tuttuja. Maanläheinen kenttäväki on hänestä ehdottomasti kansanliikkeen parasta antia.

– Keskustalaiset eivät tee itsestään numeroa, Ovaska kuvaa.

– Jokainen myös otetaan vastaan omana itsenään. Narrit, herrat ja kaikki muut siltä väliltä sopivat samaan porukkaan.

Ovaska piti alkukesästä viimeisiä vanhempainvapaitaan. Hän kiersi leikkipuistoja ja mökkeili Hämeenkyrössä 2-vuotiaan poikansa kanssa.

Lapselta tulee jo paljon puhetta ja hän on kiinnostunut myös siitä, mitä ympärillä puhutaan.

– Huomaan, että vaikka lapsi leikkii omia leikkejään, niin hän kuuntelee tarkkaan sanoja ja ilmaisuja ja ne jäävät hänen mieleensä, Ovaska kertoo.

Poikaa kiinnostavat etenkin autot ja isot koneet, kuten traktorit ja kaivinkoneet. Siinä mielessä on kätevää, että isä on eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja.

– Seuraavaksi siirrymmekin sitten laiva- ja lentoliikenteeseen, Ovaska nauraa.

Isyys on saanut hänet pohtimaan sukupolvien ketjua. Pojassaan hän näkee sekä omia että vanhempiensa piirteitä.

– Niin pelottavalla kuin huvittavalla tavalla.

Ovaska seurasi itse lapsena lähipiirissään ammattiautoilijoiden elämää, joten alan haasteet tulivat tutuiksi. Nyt poliitikkona hän saa eniten palautetta juuri kuoppaisista teistä.

– Ihan ymmärrettävästikin, Ovaska sanoo.

Valiokunnassa käsiteltävien asioiden kirjo on kuitenkin laaja. Siihen kuuluu ”kaikki mikä liikkuu”.

– Tieliikenteen lisäksi siis rautatiet, laivat, lentokoneet ja jopa avaruus. Siihen yhdistetään vielä viestinnälliset kysymykset. Se on erittäin mielenkiintoinen sektori.

Ovaska pitää itseään jopa epämuodikkaana ja harmaana poliitikkona. Hän tykkää neuvotella kokouksissa ja perehtyä asioihin.

– Tiedän paljon poliitikkoja, jotka keskittyvät enemmän somen tekemiseen kuin siihen yhteisten asioiden hoitamiseen.

Ovaskan mukaan pitäisi olla päivänselvää, ettei politiikassa räyhätä tai mennä henkilökohtaisuuksiin. Molemmat ovat nykyisin arkipäivää.

– Tuntuu, että politiikka on tänä päivänä yhtä kulttuurisotaa. Väliä ei ole niinkään sillä, miten asiat oikeasti ovat, vaan sillä, miltä ne näyttävät, hän harmittelee.

Ovaska huomauttaa, että asiat ovat oikeastaan hyvin silloin, kun politiikka näyttäytyy ihmisille vähän harmaana ja tylsänä.

– Haluan taistella sen puolesta, että voimme olla maltillinen keskustavoima, joka pystyy tekemään yhteistyötä ja tylsää politiikkaa.

Ovaskan mukaan tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö keskustan pitäisi ottaa tiukasti kantaa asioihin ja ”ottaa oma paikkansa oikeiston ja vasemmiston välissä”.

Keskusta ei näy eikä kuulu kuten oppositiopuolueen pitäisi, hän arvioi.

– Eihän kukaan osta sellaista tavaraa, joka ei ole näytillä.

Ovaska sanoo ymmärtävänsä hyvin, että keskustan määritteleminen keskustaoikeistolaiseksi sai puolueväen älähtämään. Kuvauksen teki puheenjohtaja Antti Kaikkonen keskustan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa elokuussa.

– Keskusta on toki jo vuosikymmenet lukenut itsensä porvaripuolueeksi, mutta porvari-sana ei sovi omaankaan suuhuni. Meidän pitää johtaa poliittista keskustaa, Ovaska sanoo.

Hän kertoo olevansa itse keskustaoikeistolainen, kun puhutaan talouspolitiikasta, mutta keskustavasemmistolainen, kun on kyse sosiaalipolitiikasta ja arvoista. Hän ei näe siinä ongelmaa.

– Mutta tietysti keskusta hakee paikkaansa, kun politiikan laidat vahvistuvat. Perussuomalaiset menee kokoomuksesta oikealta ohi ja vasemmistoliiton kannatus on ennätyslukemissa.

Ovaska sanoo pitävänsä selvänä sitä, että nykyisellä kannatuksella keskustan ei kannata lähteä seuraavaan hallitukseen.

– Ei tällaisilla luvuilla, hän sanoo.

Keskusta sai viimeisimmässä Ylen mittauksessa 13,5 prosentin kannatuksen.

Ovaskan mukaan perustyötä on tehtävänä paljon sekä puolueen omassa organisaatiossa että eduskuntaryhmässä.

– Gallupeissa kannatus on parantunut alueilla, joilla olemme perinteisesti vahvoja, kuten Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta väkirikkaassa etelässä kannatus ei ole liikkunut.

Ovaska on tällä hetkellä ainoa keskustan kansanedustaja etelän kasvukolmion isosta kaupungista, vaikka hänkin on muuttanut Tampereelle Pirkanmaan maaseutumaisemista Hämeenkyröstä.

Mitä keskustan pitäisi tehdä Etelä-Suomen kannatustilanteelle? Ovaskalta ei irtoa pikavoittoja, vaikka kevään vaalit kolkuttelevat jo nurkan takana.

– Vaaleja voitetaan vain aktiivisella politiikalla ja aloitteilla sekä pitkäjänteisellä työllä, hän muotoilee.

– Kaupunkiseudut ja kehyskunnat ovat erittäin otollista maaperää keskustalaiselle viestille. Asumisen hinta, kulkeminen, lasten koulut ja päiväkodit ovat asioita, jotka suomalaisia kiinnostavat.

Ovaska huomauttaa, että keskustalaisia on isoissa kaupungeissa aika harvassa, joten niiden arkea ei tunneta puolueessa tunneta kovin hyvin.

– Täällä pitäisi puhua koulujen eriarvoistumisesta ja kielten opetuksesta, siitä että kaikki lapset oppisivat suomen kielen.

Ovaska pitää nuorten tulevaisuususkon romahtamista hyvin huolestuttavana. Koulumaailmasta kuuluu, että monilla menee tosi huonosti ja toisilla tosi hyvin. Missä on kasin taso?

– Vahvan keskitason oppilaat puuttuvat, ja he ovat tämän maan aina rakentaneet, Ovaska sanoo.

Hän katsoo, että kyseessä on myös itseään ruokkiva ilmiö.

– Vaatimustaso on koko ajan laskenut, ja sitä kautta tulokset ovat heikentyneet. Ja sitten taas lasketaan vaatimustasoa.

Vaihtoehtoisessa todellisuudessa Ovaska olisi tällä hetkellä alakoulun luokanopettaja tai yläkoulun yhteiskuntaopin opettaja. Niihin hänellä on pätevyys, ja hän ehti työskennelläkin alalla muutaman lukuvuoden ajan ennen poliitikon uraa.

Sivistystyspolitiikka on hänelle yhä tärkeintä.

– Ei ainoastaan koulun penkiltä saatu sivistys, vaan sydämen sivistys ja se, että koko maassa on mahdollista kehittää itseään ja oppia. Se on se syy, miksi olen lähtenyt keskustaan.

Ovaska toivoo, että keskusta ottaisi enemmän roolia koulu- ja varhaiskasvatuskysymyksissä ja muissa lasten ja perheiden asioissa.

– Niistä keskusta pitäisi tunnistaa.

Ovaskaa hieman harmittaa, miten kävi viime vaalikaudella, kun keskusta sai opetus- ja kulttuuriministeriöstä tiede- ja kulttuuriministerin tehtävän.

Annika Saarikko aloitti ministerisalkun kanssa, Hanna Kosonen hoiti sitä Saarikon perhevapaan ajan. Pari vuotta myöhemmin homman otti Antti Kurvinen, kun Saarikko aloitti valtiovarainministerinä. Tiede- ja kulttuuriministeriksi nostettiin vielä Petri Honkonen, kun Kurvisesta tuli maa- ja metsätalousministeri.

– Käytännön syitähän ne olivat ja tilanteet muuttuvat, mutta salkkua heiteltiin vähän sinne ja tänne. Se näytti pahalta eli siltä, että eivätkö nämä asiat kiinnostakaan.

Olen ajatellut pysyä täällä niin kauan kuin ääniä riittää.

Jouni Ovaska

Jouni Ovaskalla ei ole ollut tapana tehdä elämälleen tai uralleen viisivuotissuunnitelmia.

– Otan avoimesti vastaan sen, mitä elämä tuo tullessaan, ja se on ehkä parasta.

Ovaska tietää kuitenkin sen, että hän haluaa jatkaa eduskunnassa myös huhtikuun vaalien jälkeen.

– Tämä homma kiinnostaa niin paljon, intoa ja paloa on. Olen ajatellut pysyä täällä niin kauan kuin ääniä riittää.

Ovaskalla onkin taas edessään äänten keräilyä kojuilla ja toreilla, sillä vaalityö alkaa jo tänä syksynä.

– Ystävät kysyvät, milloin juhlitaan synttäreitä. Minun juhlani ovat nyt torikahveja.