Tutkijoiden kiista ratkesi: Kaffeklubben on lajissaan maailman pohjoisin
Tutkimusmatkailijat Dennis Schmitt ja Peter Skafte näkivät vuonna 1998 lentokoneesta pikkuruisen saaren keskellä Pohjoista jäämerta.
Kaksikko lensi Grönlannin pohjoisimman kärjen Kap Morris Jesupin yläpuolella. Ja siellä, noin yhdeksän kilometriä Kap Morris Jesupilta merelle päin, näkyi pienen pieni saareke.
Erityisen tästä havainnosta teki se, että saari näytti olevan joitakin kilometrejä ylempänä kuin maailman pohjoisimpana saarena tunnettu Kaffeklubben.
Noin 700–800 metrin pituinen ja muutaman sadan metrin levyinen Kaffeklubben oli löydetty 1900-luvun alussa. Se näytti nyt menettävän asemansa maailman pohjoisimpana saarena.
Schmitt ja Skafte vierailivat uudella pikkuruisella saarella viitisen vuotta myöhemmin kuusihenkisen retkikuntansa kanssa. He olivat tiettävästi ensimmäiset ihmiset koskaan, jotka astuivat sen maaperälle.
Ja kiinteä maakaistale uusi saari todella tuntui olevan. Siellä näytti kasvavan niukasti jäkälää. Pituutta saarella oli 35 metriä, leveyttä noin 15 metriä.
Saaren löytäjä Schmitt kielsi nimeämästä saarta oman nimensä mukaan. Niinpä se sai koordinaattiensa perusteella nimekseen numeroyhdistelmän 83-42.
Mutta oliko 83-42 todella maailman pohjoisin saari? Siitä kiisteltiin pitkään.
Keskusteluihin liittyi myös toinen alueella sijaitseva saari, Oodaaq, joka oli löydetty vuonna 1978.
Oodaaq sijaitsee muutaman sata metriä pohjoisempana kuin Kaffeklubben. Myös sitä ehdittiin pitää maailman pohjoisimpana saarena ennen kuin 83-42 löydettiin.
Vuonna 2021 löydettiin vielä vahingossa saari nimeltä Qeqertaq Avannarleq, joka sijaitsee Oodaaqia ylempänä. Nimi Qeqertaq Avannarleq tarkoittaa grönlanniksi ”pohjoisinta saarta”.
Vuonna 2022 tutkijat kuitenkin palauttivat keskustelun lähtöpisteeseen. Tutkijat totesivat, että Kaffeklubben on edelleen maailman pohjoisin saari.
Syy tähän oli se, että tutkijoiden mukaan 83-42, Oodaaq tai Qeqertaq Avannarleq eivät ole tarkalleen ottaen saaria.
Tanskalaisjohtoinen kansainvälinen tutkimusryhmä varmisti vuosien 2022–2025 välisenä aikana tekemissään kattavissa tutkimuksissa, että Kaffeklubbenia pohjoisempana olevat kohteet ovat itse asiassa pohjaan tarttuneita jäävuoria tai jäälohkareita, joiden päällä on jäätikön mukana tullutta soraa ja maa-ainesta.
Näin ollen muodostumat eivät siis tutkijoiden mukaan ole kiinni merenpohjan kallioperässä, eivätkä ne siten ole virallisesti saaria.
Kaffeklubben sen sijaan täyttää geologiset ja viralliset kriteerit aidosta saaresta. Se koostuu kiinteästä kallioperästä ja maaperästä, joka kohoaa suoraan merenpohjasta.
Niinpä Kaffeklubben sai takaisin määritelmänsä maailman pohjoisimpana saarena.
Schmittin ja Skaften löytämää 83-42:sta voi kuitenkin edelleen pitää maailman pohjoisimpana tiedettynä maakaistaleena tai sorakasautumana.
Sellaiseksi sitä ei voida kuitenkaan nimetä kovin pysyvästi.
Koska 83-42 ei ole kiinteää kallioperää, se voi aikojen saatossa siirtyä, upota tai kadota kokonaan myrskyjen, merijään liikkeiden sekä ilmaston lämpenemisen vuoksi.
Sama kohtalo voi olla edessä Oodaaqilla ja Qeqertaq Avannarleqilla.
Mutta millainen saari sitten on Kaffeklubben?
Varsin karu, voisi sanoa. Siellä kasvaa vain sitkeää arktista kasvillisuutta, kuten sammalia.
Sääolosuhteet ovat äärimmäiset ja hyytävät. Saarella ei ole mitään kiinteitä rakennuksia eikä käytännössä mitään suojaa Jäämereltä puhaltavalta hyiseltä viimalta.
Kukaan ihminen ole viettänyt siellä kovin pitkiä aikoja. Kaffeklubbenilla ovat vierailleet vain harvat retkikunnat.
Hauska nimi sillä kuitenkin on. Sen saari sai 1920-luvulla.
Kaffeklubbenin löysi tutkimusmatkailija Robert Peary vuonna 1900, mutta hän ei koskaan astunut sen maaperälle.
Ensimmäisenä saarelle astui tanskalainen geologi ja tutkimusmatkailija Lauge Koch vuonna 1921.
Koch nimesi saaren Kööpenhaminan yliopiston mineralogisen museon yhteydessä toimineen epävirallisen kahvittelukerhon mukaan. Kyse oli tutkijoiden ja opiskelijoiden porukasta, jolla oli tapana kokoontua säännöllisesti kahvikupin äärelle keskustelemaan tieteestä ja tutkimusmatkoista.