Partanen sai opposition nuhteet palkka-avoimuusdirektiivin nihkeästä toimeenpanosta
Sosiaaliturvaministeri Karoliina Partanen (kok.) sai oppositiolta kriittistä palautetta esityksestään EU:n palkka-avoimuusdirektiivin kansallisesta toimeenpanosta.
Oppositio arvosteli hallitusta esityksen jättämisestä minimitasolle, vaikka naisten ja miesten välinen keskimääräinen palkkaero Suomessa on edelleen noin 15–16 prosenttia. Erityistä kritiikkiä herätti samanarvoisen työn määritelmän puuttuminen ja lausuntokierroksen jälkeinen muokkaus.
SDP:n Eveliina Heinäluoma ihmetteli esityksen viivästymistä ja karsimista.
– Olemme kyllä mediasta saaneet lukea varsin kattavasti, miten itse asiassa kokoomus pyrkii vesittämään tätä palkka-avoimuuden toteutumista, ja tästä poistettiin lopulta se aivan keskeinen kriteeri samanarvoisen työn määrittelylle, joka oli STM:n virkakunnan toimesta kirjattu alun perin tähän hallituksen esitykseen.
Heinäluoman mukaan tämä oli tietenkin Elinkeinoelämän keskusliiton toive ja tavoite, ja se lopulta toteutuikin, kun kokoomusministeri taipui.
– Mutta miksi näin? Jos te haluatte edistää palkka-avoimuutta, niin miksi päädyitte poistamaan tämän samanarvoisen työn määritelmän kriteerin?
Helena Marttila (sd.) piti lakia oikeansuuntaisena, mutta riittämättömänä.
– Meidät tunnetaan Euroopassa tasa-arvosta, mutta emme voi loputtomasti ratsastaa historiallisilla saavutuksilla. On surullinen ajankuva, että tämän hallituskauden merkittävin naisten asemaa työelämässä parantava toimi tulee Euroopan unionista.
Keskustan Olga Oinas-Panuma nosti esiin valvontaresurssien niukkuuden suhteessa viranomaisten arvioihin.
– Yksi asia, mikä itseäni huolettaa, on se, millä resursseilla tätä tullaan valvomaan. Oikeusministeriö muun muassa sanoo siitä, että tasa-arvovaltuutettu arvioi, että tämä vaatisi sen 400 000 vuosittaista lisärahaa, mutta hallitus on antamassa vain tuon 270 000.
Oinas-Panuma tiukkasi ministeriltä, millä tavalla tämä aikoo vahtia, että resurssit riittävät myös tämän lain valvontaan.
Keskustan Tuomas Kettunen piti esitystä hätiköiden tehtynä ja vaikeaselkoisena.
– Kun tätä monet erikokoiset työnantajat soveltavat, niin toivoisin, että lainsäädäntötyössä keskityttäisiin siihen, että olisi vähän selkeämpää lainsäädäntötyötä, jota tuotaisiin tänne eduskuntaan,
Partanen torjui väitteet puutteellisesta valmistelusta ja muistutti lain täyttävän kaikki direktiivin vähimmäisvaatimukset. Hän muistutti myös edellisen hallituksen vaikeuksista saman teeman parissa.
– Teillä oli varsin kunnianhimoiset kirjaukset siitä, ja ne olivat minusta erittäin hyvät. Olisin todella toivonut, että olisitte pystyneet ne viemään maaliin. Ihmettelenkin sitä, minkä takia sitten marraskuussa -22 ilmoititte, että esitystä ei tulla eduskunnalle antamaan. Tämä varmasti kertoo teille siitä, miten hankalasta kokonaisuudesta tässä on kyse.
Lakipaketin tavoitteena on lisätä palkkauksen läpinäkyvyyttä, ehkäistä sukupuoleen perustuvaa palkkasyrjintää sekä vahvistaa samapalkkaisuuden toteutumista työelämässä.
Vähintään 100 työntekijää työllistäville työnantajille esitetään velvollisuutta raportoida sukupuolten palkkaeroista tulorekisterin ja Tilastokeskuksen kautta tasa-arvovaltuutetulle.
Työntekijöille puolestaan tulee oikeus pyynnöstä saada tieto samaa tai samanarvoista työtä tekevän ryhmän keskipalkkatasosta, ja työnhakijoille on annettava tieto alkupalkasta tai sen vaihteluvälistä ennen neuvotteluja.
Mikäli vähintään viiden prosenttiyksikön perusteetonta palkkaeroa ei korjata yhteistyössä henkilöstön kanssa, työnantaja voidaan velvoittaa tekemään yhteinen palkka-arviointi.
Velvoitteiden laiminlyönneistä esitetään säädettäväksi laiminlyöntimaksu, ja hyvityksen kanneaika pidennetään kolmeen vuoteen.