Ukrainalaistutkija Maksym Kyiak uskoo, että Ukrainalle voi aueta parempi mahdollisuus vaikuttaa Venäjän sotahaluihin

Ukrainan sotaan ei ole tällä hetkellä näkyvissä loppua, koska molemmilla osapuolilla on vielä sekä halua että kykyä jatkaa taistelua. Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija, eversti (evp) Petteri Kajanmaa kutsuu tilannetta dilemmaksi, jossa voitto ei ole näköpiirissä kummallekaan osapuolelle.

– Käynnissä on kulutussota, jota Venäjä voi käydä käytännössä loputtomiin, mutta he eivät voi siten voittaa sotaa. Eurooppa tukee Ukrainaa pysymään hengissä, mutta ilman merkittävää lisätukea Ukraina ei voi voittaa, Kajanmaa sanoi Ulkopoliittisen instituutin keskustelutilaisuudessa maanantaina.

Kajanmaan mukaan sodan voittamisesta ei tosin ole edes olemassa kiistatonta määritelmää tai teoriaa. Helpompaa voi olla määritellä se, mitä voittaminen ei ole.

– Voitto ei välttämättä kuulu sille toimijalle, joka tuhoaa vihollisen sotilaallisesti, vaan toimijalle, jonka poliittinen johto, asevoimat ja yhteiskunta kykenevät paremmin sopeutumaan konfliktin muuttuneisiin olosuhteisiin, Kajanmaa muotoili.

Keskustelutilaisuudessa puhunut tutkija, tohtori Maksym Kyiak ukrainalaisesta Mohyla Strategic Agency -ajatuspajasta kertoi menettäneensä rintamalla parikymmentä ystäväänsä. Hänen lähtiessään kohti Suomea Kiova savusi Venäjän ilmaiskujen jäljiltä.

Tästä huolimatta Kyiak sanoo uskovansa vakaasti Ukrainan ”strategiseen voittoon”.

Kyiak perustelee kantaansa muun muassa sillä, ettei Venäjä etene maarintamalla käytännössä enää ollenkaan ja ukrainalaisten puolustustahto on pysynyt korkeana. Samaan aikaan Ukrainan kaukoiskut ovat saaneet sodan tuntumaan myös venäläisten arjessa.

Hänen mukaansa Venäjän sodanjohto ei ymmärrä, että Ukraina on hajautettu kansalaisyhteiskunta, jonka voima ja taistelutahto eivät sijaitse vain Kiovassa ja maan poliittisessa johdossa.

Kyiakin mukaan vaikeaksi pelätty ensi talvi voi olla Ukrainalle myös mahdollisuuden ikkuna, varsinkin jos iskuja Venäjälle saadaan tehostettua omailla ballistisella ohjuksella ja hyllyt kaupoissa alkavat tyhjetä. Jos Venäjä ei saa edelleenkään vallattua koko tavoittelemaansa aluetta Itä-Ukrainassa, voidaan Moskovassa ja Pietarissa alkaa Kyiakin mukaan kysellä, miksi tätä sotaa oikein käydään.

– Venäläisten kriisinsietokyky ei ole yhtä hyvä kuin ukrainalaisten, koska he eivät taistele meidän tapaamme eloonjäämisestä, Kyiak perustelee.

Professori Juhana Aunesluoma Helsingin yliopistosta nosti esiin huomion, että vaikka Venäjän olemassaolo ei ole Ukrainan tavoin pelissä, Vladimir Putin lähipiireineen saattaa kokea taistelun sellaiseksi omalta kannaltaan. Tällöin Venäjän haluun jatkaa sotaa on vaikea vaikuttaa.

STT:n haastattelussa Kyiak myöntää, etteivät Ukrainan enimmäistavoitteet kaikkien Venäjän miehittämien alueiden valloittamisesta takaisin ole realistisia.

– Ehkä joidenkin vuosien tai sukupolvien jälkeen saamme ne alueet takaisin, mutta tällä hetkellä tärkeintä on valtion säilyttäminen, Kyiak sanoo.

Yhtymäkohdat Suomen talvisotaan ovat hänen mukaansa monin tavoin ilmeisiä.

Ongelmana on vain se, että Kyiakin mukaan Venäjä ei tyytyisi valtaamiinsa alueisiin vaan käyttäisi niitä aloittaakseen jossain vaiheessa uuden hyökkäyksen Ukrainaa vastaan.

– Ukrainalle rauha merkitsee rauhaa, Venäjälle Ukrainan tuhoamisen jatkamista jossain myöhemmässä vaiheessa, Kyiak sanoo.

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajan Arkady Moshesin mukaan Venäjän sotahaluihin vaikuttaminen on vaikeaa, koska Venäjän talous ei ole päinvastaisista uutisista huolimatta romahtamassa. Esimerkiksi budjettialijäämä nousee tänä vuonna enintään kolmeen prosenttiin.

– Se ei ole käytännössä mitään sotaa käyvälle maalle, Moshes sanoi.

Kansalaisten enemmistö saattaa kannattaa rauhanneuvotteluja, mutta heistä vain pieni osa haluaisi Venäjän tekevän jotain myönnytyksiä, Moshes kertoi. Edes paljon puhuttu ja epäsuosittu liikekannallepano ei näytä olevan Venäjällä tarpeen kuin aikaisintaan joskus ensi keväänä, Moshes arvioi.