Sotahistoria | Tykit jylisivät pahemmin kuin koskaan, mutta Ranska ei murtunut – britit saivat tilaisuuden toisaalla
Ensimmäisen maailmansodan verisin vuosi oli 1916. Tasan 110 vuotta sitten erittäin verinen Sommen taistelu oli ollut käynnissä muutaman viikon ajan.
Melkein yhtä verinen Verdunin taistelu oli ollut käynnissä helmikuusta asti kestäen aina joulukuuhun saakka.
Molemmat verilöylyt käytiin läpi länsirintamalla Ranskan alueella, jossa Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta sotivat vuosien 1914–1918 maailmansodassa Saksaa vastaan. Saksa ja sen liittolainen Itävalta-Unkari taistelivat itärintamalla kolmatta suurta ympärysvaltaa Venäjää vastaan. Pienempiä rintamia oli monessa muussa paikassa.
Sommen taistelusta Suomenmaa kertoi artikkelissaan 29. kesäkuuta.
Lisenssi / Wikimedia Commons)
Verdunin taistelu alkoi Saksan hyökkäyksellä 21. helmikuuta 1916.
Taustalla oli kenraali Erich von Falkenhaynin (1861–1922) strategia ja teoria vihollisen veren vuodattamisesta kuiviin. Falkenhayn uskoi massiiviseen tulitukseen.
von Falkenhayn piti lähinnä länsirintamaa ja siellä etelään etenemistä tärkeänä. Tämä viilensi hänen välejään muihin korkeimpiin saksalaiskenraaleihin, jotka eivät halunneet aliarvioida itärintamaa ja Venäjän iskukykyä.
Verdunin taistelu valmisteltiin sillä ajatuksella, että häkellyttävän massiivinen tykistötuli murtaisi Ranskan linjat, jolloin jalkaväki pääsisi etenemään. von Falkenhayn laski myös, että hyökkäys kannattaisi, sillä Saksalla oli kenraalin mielestä varaa menettää kaksi miestä jokaista ranskalaista tappiota kohden.
Toisin kuin monet muut, von Falkenhayn oli kuitenkin tajunnut, ettei kevyt suunnittelu, näennäinen tykistövalmistelu ja sumeilematon hyökkääminen ollut toimiva taktiikka. Siitä huolimatta hänkin uskoi hyökkäykselliseen sodankäyntiin, mutta hyökkäystenkin tavoite oli kuluttaa vihollisen voimat pikkuhiljaa loppuun.
Helmikuisen päivän aamu alkoi 1400 saksalaistykin tulituksella. Tykit oli asetettu 40 kilometrin matkalle, eli niitä oli 35 kilometrillä. Tykit ampuivat yhdeksän tunnin aikana noin miljoona kranaattia.
Tulivalmistelu oli massiivisin, mitä historiassa oli siihen mennessä koskaan nähty. Tykistö oli kauttaaltaan järeää.
Saksa sai edettyä joitain kilometrejä ja Ranska vetäytyi taaemmille puolustuslinjoille kolmen päivän aikana.
Saksan eteneminen pysähtyi kuitenkin paljolti omaan näppäryyteen. Tykistö oli muussannut maan mutavelliksi, joten tykistön siirtäminen tukemaan jalkaväen hyökkäyksiä ei enää onnistunut.
Mitä lähemmäs saksalaiset tulivat Ranskan uusia linjoja, sitä lähemmäs saksalaiset tulivat myös Ranskan tykistön kantamaa. Saksan etenemisen hidastuminen tarkoitti myös sitä, että Ranska ehti siirtää alueelle lisäjoukkoja.
Verdunin Saksa valitsi kohteekseen, sillä se oli verrattain lähellä Saksan rautatieverkostoa. Strategisesti Verdun ei ollut erityisen merkittävä, vaikka se oli linnoituskaupunki. Linnoitteet olivat vanhentuneet, ja Ranska oli tajunnut, ettei tätä sotaa voitettaisi yksittäisistä linnoituksista käsin, joten Ranska hajautti tykistöään ja rintamapainotuksiaan.
Symboliset ja sotilaskunnian syyt saivat Ranskan kuitenkin kiinnittymään ajatukseen Verdunin pitämisestä.
Verdunin taistelun toinen vaihe sijoittui touko- ja kesäkuulle 1916. Silloin Saksa valtasi kaksi kylää. Tappiot olivat valtavat molemmin puolin ranskalaisten kärsiessä vieläpä janosta huonon vesihuollon tähden.
Taistelun kolmas vaihe alkoi 22. kesäkuuta. Saksa käytti nyt kaasukranaatteja ja liekinheittimiä. Ranskan linjat miltei murtuivat, mutta joukot saatiin ratkaisevilla hetkillä kasaan.
Saksa olisi saattanut onnistua tekemään läpimurron, ellei Britannia olisi hyökännyt Sommessa Verdunista muutaman sata kilometriä luoteeseen 1. heinäkuuta.
Sommessa brittien tarkoitus oli luoda painetta Saksaa vastaan niin, että sen pitäisi siirtää joukkoja pois Ranskan kimpusta. Saksa siirsikin tykistöään Sommen seudulle niin paljon, että siltä katosi aloitekyky Verdunissa.
Saksa pyrki vielä heinäkuun aikana niskan päälle Verdunissa ahkeralla hyökkäilyllä, mutta tuloksetta.
Ranska teki vastahyökkäyksen lokakuussa. Joulukuuhun mennessä se oli vallannut merkittävästi alueitaan takaisin, muun muassa taistelun alussa menetetyt kylät.
Ranskan armeijan moraali oli kuitenkin romahtanut tuohon mennessä. Raskaat ja kuolettavat vastahyökkäykset olivat saaneet joukot niskuroimaan, ja korkeinta upseeristoa alettiin syvästi inhota, sillä se piti kuria yllä kovin ottein, muun muassa teloituksilla. Kenraalien oli lopulta pakko jättäytyä puolustuskannalle.
Kaiken kaikkiaan Verdunin taistelua pidetään Ranskan voittona. Verdunin ja Sommen taisteluista ympärysvallat saivat myös arvokasta oppia siitä, kuinka Saksa lopulta 1918 voitettaisiin.
Lähteitä
Memorial de Verdun – Champ de Bataille -sivusto (ranskaksi)
1916-2026. Les 110 ans de la bataille de Verdun, Ministère des Armées -sivusto (ranskaksi)
Tim Newark, 50 taistelua, jotka muuttivat maailmaa (Gummerus 2005)