Historian ensimmäinen panssaritaistelu alkoi 110 vuotta sitten – järjetön teurastus opetti liittoutuneille lopulta, miten sota voitetaan
Sommen taistelun alkamisesta tulee keskiviikkona 1. heinäkuuta kuluneeksi tasan 110 vuotta.
Vuonna 1916 elettiin ensimmäisen maailmansodan ydinvaiheita. Rintamalinjat olivat pääosin vakiintuneet, eivätkä hyökkäykset puolin ja toisin tuottaneet etenkään länsirintamalla minkäänlaisia muutoksia rintamatilanteeseen. Turhiin kuolemiin määrättiin miljoonia sotilaita.
Eräs tappiolukuihin nähden vähämerkityksinen taistelu oli Sommen taistelu. Silti se vei sodankäynnin uudelle aikakaudelle ja opetti sen, mikä teollistuneessa sodankäynnissä toimi ja mikä ei toiminut.
Sommen taistelun aloitti Yhdistynyt kuningaskunta, ja sitä kävivät liittoutuneiden puolelta käytännössä vain britit alusmaineen.
Ranskan joukot olivat kiinni helmikuussa alkaneessa Verdunin taistelussa. Ranska irrotti kuitenkin jonkin verran joukkoja Sommeen.
Brittien tavoite oli helpottaa Ranskan taakkaa. Ranska oli ottanut vastaan Saksan pahimmat iskut kahden ensimmäisen sotavuoden aikana, ja jotta Ranska voisi pysyä sodassa kiinni, Britannian tuli nyt yrittää ratkaisua. Vähintään siinä britit onnistuivat, että paine Ranskaa kohtaan hellitti monilta osin.
Britit aloittivat hyökkäyksen 1. heinäkuuta suurilla tykistökeskityksillä.
Ne epäonnistuivat. Ammukset upposivat länsirintaman mutaan, eivätkä ne katkoneet myöskään saksalaisten piikkilankoja. Lentokoneista tapahtunut tiedustelu oletti keskitysten uponneen ja luoneen kraattereita, joiden turvassa jalkaväki voisi edetä.
Tykistökeskitysten epäonnistumisen takia Saksa sai joukkonsa verrattain helposti kasaan, kun brittijalkaväki alkoi edetä. Saksan tykit ja konekiväärit saivat brittijoukot lakoamaan melko helposti.
1. heinäkuuta 1916 jäi brittien historiankirjoitukseen maailmansodan briteille tappavimpana päivänä. 19 000 sotilasta kuoli, ja kaikkiaan tappioluvuksi tuli noin 60 000.

Tappioista huolimatta britit onnistuivat etenemään joillain rintamalohkoilla. Tärkeintä sodan suuren kuvan kannalta oli kuitenkin se, että nyt britit olivat oppineet, miten uudenlaista teollista sotaa tuli käydä.
Ennen kaikkea britit oppivat, miten sotaa ei tulisi käydä.
Useimmat kenraalit olivat kankeita uuden oppimisessa, mutta kenraali Henry Rawlinson tajusi pian, miten kannattaisi edetä.
Siinä missä tykistökeskitykset oli aiemmin osoitettu laajalle rintamalle, Rawlinson keskitti tykkitulen pienemmälle alalle, eli sinne, mistä haluttiin murtautua läpi. Rawlinson ymmärsi myös, että jalkaväen kannattaisi edetä mieluummin pimeällä kuin päivänpaisteessa.

Sommen taistelussa nähtiin ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa panssarivaunujen käyttö taistelukäytössä.
Brittiläinen keksintö laveteilla ja telaketjuilla kulkevista panssaroiduista tykistöasemista osoittautui tehokkaaksi heti 15. syyskuuta, kun brittien ylin komentaja Douglas Haig määräsi ne taisteluun Sommessa.
Panssarivaunut oli onnistuttu salaamaan saksalaisilta tehokkaasti. Niiden hyökkäys oli täysi yllätys. Ranskan Sommen alueelle ne kuljetettiin peitenimellä tankkeina.
Haig oli vaikuttunut tankeista, ja ehkä siksi hätiköi niiden käyttöönottoa. Panssarivaunuja oli liian vähän, jotta tehokas läpimurto olisi vielä onnistunut.
Ensimmäinen tehokas panssariaseen käyttö sai odottaa Cambrain taistelua loppuvuodesta 1917.

Sommen taistelu päättyi marraskuussa 1916 käytännössä ratkaisemattomana, mutta se istutti liittoutuneiden mieliin ne keinot, joilla ensimmäinen maailmansota kaksi vuotta myöhemmin ratkaistiin.
Samat havainnot teki toki Saksakin, mutta liittoutuneet vetivät johtopäätökset Saksaa paremmin ja tehokkaammin.
Aselajien yhteistyö ja ajoneuvojen käyttö jalkaväen tukena oli eräs tärkeä oppi. Sulkutulen käytöstä saatiin oppeja, ja tykistö omaksui tavan ampua savuverhon etenevän jalkaväen suojaksi.
Britit saivat myös vallattua alueita Sommessa toisin kuin saksalaiset. Loppujen lopuksi saksalaisten tappiotkin olivat selvästi suuremmat kuin liittoutuneiden. Saksalaisten itseluottamus heikkeni ja liitotutuneiden vahvistui Sommen taistelun myötä.
Ensimmäisen maailmansodan uhriluvuista Suomenmaa kertoi tarkemmin jutussaan viime torstaina.
Lähteenä mm. Tim Newark, 50 taistelua, jotka muuttivat maailmaa. Gummerus 2002