Pitääkö ensin rakastaa itseään, jotta voi rakastaa muita? Psykologi vastaa tuttuun väitteeseen HS:ssa

Usein kuulee sanottavan, että ihmisen pitää rakastaa itseään ennen kuin hän voi rakastaa muita.

Pitkän linjan persoonallisuustutkija Liisa Keltinkangas-Järvinen tyrmää väitteen Helsingin Sanomissa (HS).

– Slogan ei pidä paikkaansa. Ihmisellä voi olla äärimmäisen huono itsetunto, mutta se ei estä häntä kiintymästä eikä rakastamasta, psykologi ja emeritaprofessori Keltikangas-Järvinen sanoo HS:ssa.

Keltinkangas-Järvisen mukaan nykyajan ihmiskuva on yltiöyksilöllinen, sillä itsekkyys nähdään vahvuutena.

Hänen mielestään pitäisi kysyä enemmän myös sitä, millaisia tunteita ihminen herättää muissa.

Keltinkangas-Järvisen mukaan kärjistäen voisi sanoa, että yhteiskunta sallii nykyisin aikuiselle käytöksen, joka on tyypillistä varhaislapsuudessa. Silloin keskitytään omaan hyvään oloon, oman mielihyvän hakemiseen ja omien tarpeiden välittömään toteuttamiseen.

– Olemme luoneet elämisen mallin, joka kuuluu kehityspsykologiassa primaarin narsismin kehitysvaiheeseen, psykologi sanoo HS:lle.