Lihakani on Suomessa harvinaisuus – kangasalalaisella tilalla kanista käytetään myös tassut, talja ja silmät

Pienet kaninpoikaset tuijottavat tulijoita suloisilla nappisilmillään – albiinokanit punaisilla, harmaat ja ruskeat kanit suklaanruskeilla. Kaikkein kiinnostuneimmilta vaikuttavat seitsemän viikon ikäiset, jo jonkin verran varttuneet kanit. Pienimmät, noin neljäviikkoiset pakenevat koppiin piiloon, ja isoimmat, jopa viisikiloiset aikuiset eivät juuri kiinnitä ihmisiin huomiota.

Viimeistään ensi talvena nämä nappisilmät löytyvät tutkijoiden työpöydiltä.

–  Teurastuksen yhteydessä kanien silmät irrotetaan ja lähetetään pikapaketilla yliopistolle silmälääketutkimukseen. Jokainen meillä teurastettu kani säästää yhden koekanin, sanoo Jonna Kumpulainen, Kumpulan kanitilan omistaja.

Pirkanmaalla, Kangasalan ja Valkeakosken rajalla sijaitsevalla kanitilalla kasvatetaan lihakaneja. Vaikka liha on tilan päätuote, eläimestä käytetään kaikki muukin mahdollinen: tassut kuivataan koirien koulutusvälineiksi ja kissojen leluiksi, nahka lähetetään parkittavaksi ja veri otetaan talteen.

Käyttämättä jää vain suolipaketti ja pää – silmiä lukuun ottamatta.

Vuosittain Kumpulainen teurastaa 200–300 kania, ja yhdestä kanista tulee noin puolitoista kiloa lihaa. Suurin osa asiakkaista on yksityishenkilöitä. Jonkin verran lihaa menee fine dining -ravintoloihin, lähiseudun marketteihin ja lähiruokapuoteihin. Kaninlihan kysyntä on Kumpulaisen mukaan jatkuvasti kasvanut.

Kumpulan tilan kaltainen tuotantokanien kasvattaminen ammattimaisesti on Suomessa harvinaista. Vuonna 2020 Suomessa oli Eläinten hyvinvointikeskuksen mukaan toistakymmentä kaninlihaa myyvää ammattituottajaa ja parisataa omatarvetuottajaa.

Euroopassa mittakaava on toinen: vuonna 2020 kani oli Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) mukaan lukumäärässä mitattuna EU:n toiseksi eniten kasvatettu tuotantoeläin broilerin jälkeen.

Tuotantokaneja koskevaa lainsäädäntöä ei Suomessa ole, vaan kaneihin sovelletaan seura- ja harrastuseläimiin liittyvää lainsäädäntöä.

Huhtikuussa Suomessa julkaistiin osana Kaniinien hyvinvointi -tutkimushanketta Tuotantokanin hyvinvointiopas. Oppaan toinen tekijä, Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan dosentti Marianna Norring kertoo, että nyt uudistettavana olevan eläinsuojelulain myötä tulossa on todennäköisesti myös tuotantokaniasetus, jolloin kanien hyvinvointia säädeltäisiin lainsäädännössä. Mikään ei tosin takaa, etteikö se mahdollistaisi eläinten pitämisen huonommin kuin nykyinen lainsäädäntö.

Tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää, millaisissa olosuhteissa tuotantokaneja Suomessa kasvaa ja millä tolalla niiden hyvinvointi on. Norringin mukaan asiaa ei kuitenkaan saatu tarkasti selville, sillä tavanomaiset hyvinvointimittaristot on kehitetty Euroopan olosuhteisiin. Eurooppalainen suuren mittakaavan kaninkasvatus poikkeaa huomattavasti suomalaisesta.

–  Euroopassa keskitytään tehokkaaseen tuotantoon. Suomessa tuotanto on hyvin pienimuotoista, ja hoito on sen vuoksi aika yksilöllistä, vaikka eläinten hyvinvointia ei numeerisesti voitukaan mitata, Norring kertoo.

Huolenaiheiksi opasta tehtäessä ilmeni tilan ahtaus ja kanin alttius lämpöstressille. Lisäksi Norring toivoo tuotantotahdin pysyvän yhtä maltillisena kuin se nyt on. Jos eläinmäärät ovat suuria ja tuotanto jatkuu pitkään, erilaisten kulkutautien riski kasvaa.