Brittimielinen kapina kukistui "suojeluksesta" huolimatta – Malediiveilla on mielenkiintoinen rooli geopolitiikan historiassa
Malediivien atollivaltio on noussut otsikoihin siellä tapahtuneen viiden italialaisen sukeltajan hengen vaatineen onnettomuuden vuoksi.
Malediivit käytännössä elää turismista, ja se on myös sukeltajien suosiossa.
Malediivit ei ole kuitenkaan pelkkä loma- tai tutkimuskohde. Sillä on ollut roolia myös suurvaltapolitiikassa.
Intian valtameressä sijaitseva merenalaisen vuoriston päälle syntynyt saarten ja atollien jono on ollut asutettu ammoisista ajoista asti. Asutusta tiedetään olleen ainakin 4000 vuotta.
Vuonna 1153 islam syrjäytti buddhalaisuuden Malediivien pääuskontona, kun hallitsija määräsi käännytyksestä ja julistautui sulttaaniksi. Islamiin oli tutustuttu arabien kanssa käydyn kaupan myötä.
Löytöretkien ja siirtomaavallan alkaessa 1500-luvulla myös eurooppalaiset saapuivat alueelle. Portugalilaiset ehtivät ensin, ja ottivat saaret valtaansa, mutta malediivilaisten onnistui ajaa nämä pois kaksi vuosikymmentä myöhemmin.
Hollannin Itä-Intian kauppakomppania otti Malediivit hallintaansa 1600-luvun puolivälissä. Alankomaalaista valtaa alavassa saariprotektoraatissa kesti vuoteen 1796, jolloin johtavaksi merivallaksi noussut Britannia otti alueen ”suojelukseensa”.
Yhdistyneen kuningaskunnan virallinen protektoraatti Malediiveista tuli vuonna 1887. Sulttaanivalta säilyi, ja britit antoivat malediivilaisten hoitaa itse sisäpolitiikkansa. Brittiläinen imperiumi tarvitsi saaria merivaltansa vakiinnuttamiseen alueella, ja hoiti Malediivien puolesta ulkopoliittiset ja puolustusvastuut.
Toisen maailmansodan aikana briteillä oli Malediiveilla tukikohtia.
Brittivallan loppumetreillä 1950-luvulla Malediiveilla koettiin jokseenkin erikoislaatuinen poliittinen kriisi.
Syynä oli malediivilaisten kahtiajako suhtautumisessa britteihin.
1956 britit saivat oikeuden perustaa eteläiselle Ganin saarelle Addun atollille sodan ajan lentokentän. Britit maksoivat Ganin käytöstä vuodessa 2000 puntaa Malediiveille.
Brittijoukot tulivat Ganille pysyvästi. Tämä tarkoitti varmaa tulovirtaa lähialueen asukkaille.
Pääministeri Ibrahim Nasir (1926–2008) pohjoisessa asuvine kannattajineen näki asian kuitenkin toisella tavalla.
Nasir vaati Ganin vuokrasopimuksen tarkistamista, vuokra-ajan lyhentämistä ja vuokran korotusta. Eteläisimmillä atolleilla Nasirin hanketta vastustettiin tiukasti brittien tuomien merkittävien hyötyjen tähden.
Eteläiset atollit julistautuivat itsenäiseksi Suvadivien tasavallaksi. Vuonna 1962 pääministeri Nasir päätti kukistaa kapinan lähettämällä alueelle tykkiveneitä. Veneiden läsnäolo rauhoittikin tilanteen, ja kapinan johtaja Abdulla Afif Didi (1916–1993) pakeni maasta Seychelleille.
Malediivit itsenäistyi vuonna 1965. Sulttaanin ja pääministerin virat lakkautettiin, ja presidentiksi nousi Nasir.
1970-luvulla Malediiveja riepottelivat taloudelliset vaikeudet. 1978 Nasir syrjäytettiin, ja hän pakeni maasta. Presidentiksi nousi Maumoon Abdul Gayoom (s. 1937), joka hallitsi itsevaltaisesti vuoteen 2008 asti.
Pitkin Gayoomin kautta maassa nähtiin erilaisia levottomuuksia, mutta tästä huolimatta maa kehittyi ja talousongelmat alkoivat väistyä turismin kasvaessa.
2000-luvun mittaan Malediiveilla on tehty demokraattisia uudistuksia.