Analyysi: Perusturvauudistuksesta saattaa tulla ensi vuosikymmenen sote – voitaisiinko sudenkuopat välttää hakemalla mallia ulkomailta?

Suomen sirpaleinen sosiaaliturvajärjestelmä kannustaa ihmisiä pysymään kotona, elämään tuilla ja syrjäytymään.

Näin väittää kristillisdemokraattien puoluesihteeri Asmo Maanselkä tuoreessa kirjassaan Kannustava perusturva (Ajatushautomo Kompassi).

Asumistukea valuu Maanselän mukaan Suomessa hyväosaisille. Toisin kuin Ruotsissa, omaisuus ei vaikuta asumistukeen.

Maanselkä ihmettelee myös suomalaisen asumistuen tasoa. Ruotsissa asumistukea maksetaan vain 18–29-vuotiaille, lapsiperheille ja eläkeläisille. Kahden aikuisen ja yhden lapsen perhe saa tukea Tukholmassa enintään 340 euroa, Helsingissä 750 euroa.

Korkea asumistuki näkyy suomalaisissa vuokrissa. Ei olekaan ihme, että asuntosijoittamisesta on viime vuosina tullut yksi varakkaamman väen lempiharrastuksista.

Samalla valtion asumistukimenot ovat räjähtäneet käsiin: vuonna 2016 yleiseen ja opiskelijoiden asumistukeen lapioitiin jo 1,3 miljardia. Ruotsalaiset selviävät alle puolella miljardilla, vaikka maassa on asukkaita liki tuplasti.

Käsitys Ruotsista sosiaalidemokraattisena tukiautomaattina rapisee.

Työttömät hylätään Suomessa oman onnensa nojaan, Maanselkä väittää.

Toimeentulotukea saa Suomessa 7,3 prosenttia väestöstä. Maanselän mukaan toimeentulotuki muodostaa loukun, sillä jokainen tienattu euro leikkaa tukea merkittävästi.

Käsitys Ruotsista sosiaalidemokraattisena tukiautomaattina rapisee, kun Maanselkä tekee vertailua naapurimaahan.

Tuen taso on naapurimaassa reilusti alempi. Kolmelapsinen perhe voi Malmössä saada toimeentulotukea asumisosineen 2 358 euroa, Vantaalla 2 920 euroa kuukaudessa.

Lisäksi ruotsalaiseen toimeentulotukeen sisältyy ehtoja, joiden rinnalla kotoinen aktiivimalli kalpenee.

Työikäisen toimeentulotuen hakijan on Ruotsissa oltava työmarkkinoiden käytettävissä. Hänen on etsittävä aktiivisesti työpaikkoja ja otettava vastaan kaikki tarjotut työt, harjoittelut ja koulutukset.

Kunnat voivat työllistää toimeentulotuen saajia palvelupartioihin, jotka siistivät viheralueita, kunnostavat kiinteistöjä sekä auttavat lapsia ja vanhuksia.

Rahaa ei pysty hassaamaan viinaan tai huumeisiin, sillä sosiaaliviranomainen voi keskeyttää toimeentulotuen maksun päihdeongelmaiselta, jos henkilö ei suostu hoitoon.

Ero Suomen ja Ruotsin ilmapiirien välillä tulee kirjassa selväksi.

Kirjassa kerrotaan, että vuonna 2013 Ruotsin sosiaalidemokraatit tukivat oppositiosta käsin lakiuudistusta, jolla lisättiin toimeentulotuen vastikkeellisuutta.

– Kaikki askeleet, joilla voimme auttaa ihmisiä työhön, ovat myönteisiä, SDP:n kansanedustaja Lena Hallengren sanoi Arbetaren -verkkolehdessä.

Maanselkä ansaitsisi kirjastaan korkeimman oppositiopoliitikolle myönnettävän kunniamerkin tammenlehvin. Teoksessa nimittäin tunnistetaan ongelmia, mutta syyllisten sijaan Maanselkä etsii ratkaisuja.

Niitä hän on löytänyt erityisesti Britanniasta, jossa otettiin muutama vuosi sitten käyttöön Universal Credit -järjestelmä.

Uudistus vähensi byrokratiaa, sillä se yhdistää ja korvaa työttömyysetuudet, toimeentulotuen, asumistuen sekä lapsi- ja kunnallisverovähennyksen.

Britanniassa on käytössä tulorekisteri, jollainen Suomessakin otetaan ensi vuonna käyttöön. Tuki maksetaan kuukausittain rekisteriin, ja järjestelmä takaa, että jokaisesta tienatusta punnasta jää vähintään 37 penniä käteen. Varallisuusrajojen ansiosta tuki ei valu varakkaille.

Britannian mallia mukaillen Maanselkä kutoo kasaan Suomi-version, jota hän kutsuu kannustavaksi perusturvaksi. Se koostuu yleistuesta, asumisosasta, ansio-osasta ja harkinnanvaraisesta osasta.

Hallitus käynnisti viime vuonna perusturvauudistuksen valmistelun eli Toimi-hankkeen, jolla pyritään luomaan erilaisia malleja puolueiden käyttöön ennen ensi vuoden eduskuntavaaleja.

Maanselän kirja on kiinnostava avaus teemasta. Toivoa sopii, että muidenkin puolueiden edustajat innostuvat esittämään omia vaihtoehtojaan.

Nykyisellään Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on paikkailtu tilkkutäkki, joka ei toimi kokonaisuutena. Perusturvauudistusta onkin kutsuttu ensi vuosikymmenen soteksi: uudistukseksi, jota kaikki pitävät tarpeellisena, mutta jota on liki mahdotonta toteuttaa, koska puolueet eivät pääse asiasta yksimielisyyteen.

Aika on kuitenkin nyt otollinen. Kansallinen tulorekisteri avaa uudenlaisia vaihtoehtoja uudistukselle. Myös perustulokokeilun tuloksia alkaa olla käytettävissä.

Entäpä jos kokeiltaisiin ”Sipilän mallia”? Oppositiojohtaja Juha Sipilä otti vuonna 2014 aloitteen käsiinsä ja kätilöi sote-mallin, joka sopi kaikille puolueille. Uudistus kuitenkin törmäsi perustuslakiin.

Jos kaikki puolueet sitoutuisivat yhteiseen perusturvamalliin, sen toteuttaminen voitaisiin venyttää vaalikausien yli eikä hosumiseen olisi tarvetta. Ja ehkäpä perustuslakikin ehdittäisiin tällä kertaa ottaa paremmin huomioon.

Asmo Maanselkä: Kannustava perusturva