Akkumetallit houkuttelevat malminetsijöitä uusille alueille Lapissa
Akuissa tarvittavat jalometallit houkuttelevat uusia malminetsintäyrityksiä Suomeen. Malminetsintäyritykset ovat tehneet tänä vuonna laajoja varauksia muun muassa Lounais-Lapissa.
Akkumalmeja kuten kobolttia etsivät yritykset ovat myös kiinnostuneet uusista alueista, joilta ei ole vielä etsitty akkumalmeja. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ylitarkastaja Ilkka Keskitalon mukaan akkumalmien etsijät tutkivat myös vanhoja alueita, joilta on kymmeniä vuosia sitten etsitty muita metalleja. Lisäksi vanhojen malminetsintähankkeiden tuottamia kairasydämiä tutkitaan uudelleen akkumalmien varalta.
Jo viime vuonna malminetsinnästä raportoineiden yritysten määrä kasvoi kolmanneksella ja yritysten varausalueen pinta-ala kasvoi myös noin kolmanneksen, selviää Tukesin tilastoista.
Varausilmoitus antaa yhtiölle etuoikeuden hakea varsinaista malminetsintälupaa. Varatuilla alueilla yhtiöt tekevät jokamiehenoikeuteen perustuvaa tutkimusta. Ylitarkastaja Keskitalon mukaan enintään kymmenen prosenttia varausalueiden pinta-alasta päätyy malminetsintälupahakemuksiin.
– Monet uudet yhtiöt ovat pieniä, ja niillä voi olla maanomistajille maksettavien korvausten jälkeen minimaalinen mahdollisuus tehdä itse etsintää. Kairaaminen on äärimmäisen kallista työtä, sanoo Tukesin Keskitalo.
Ihmiset ovat tulleet herkemmiksi ja seuraavat malminetsintähankkeita varhaisessa vaiheessa, arvioi ympäristöpolitiikan professori Rauno Sairinen Itä-Suomen yliopistosta.
– Kun tullaan alueille, joilla on voimakkaat intressit muihin elinkeinoihin, luontoon ja virkistykseen, syntyy helposti vastustavia liikehdintöjä. Tällaisia alueita on esimerkiksi Saimaalla, sanoo Sairinen.
Laajat varausalueet herättävät Sairisen mukaan ihmetystä ja ärsytystä. Varauskäytäntöjä voisi Sairisen mielestä harkita muutettavaksi. Malminetsintäala on Sairisen arvion mukaan selvästi hämmästynyt siitä, että ihmiset ovat jo varausvaiheessa hereillä ja kriittisinä.
– Yhtiöiden ja paikallisten näkökulmat ovat hyvin kaukana toisistaan.
Malminetsintä- ja kaivosyhtiöt ovat Sairisen mukaan reagoineet uusiin kriittisiin liikkeisiin ja alan sisällä aiheesta puhutaan paljon enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.
– Malminetsintää tekevillä hyvin pienillä firmoilla ei välttämättä ole resursseja tai osaamista vuorovaikutukseen. Lisäksi ihmiset organisoituvat hyvin nopeasti muun muassa sosiaalisen median kautta. Niissä keskusteluissa yritysten on vaikea pysyä mukana, sanoo Sairinen.
Kaivostoiminnan sosiaalista toimilupaa tutkineen Sairisen mukaan parempi viestintä ei aina riitä, vaan joillekin alueille kaivostoiminnan vain ei koeta sopivan. Eroja on myös maakuntien välillä. Väljemmin asutussa Pohjois-Karjalassa kaivoksiin on suhtauduttu suopeammin kuin viereisissä kesämökkimaakunnissa Etelä- ja Pohjois-Savossa. Aiempi kaivostoiminta voi myös luoda myönteistä suhtautumista.
– Lapissa suhtautuminen kaivoksiin riippuu myös voimakkaasti alueen piirteistä.
Kobolttia maaperästä etsivä Latitude 66 Cobalt on jättänyt kevään ja alkukesän aikana varausilmoituksia Lappiin kaikkiaan noin 1 700 neliökilometrin alueelle eli noin kahdeksan Helsingin kaupungin laajuiselle alueelle. Muoniossa yritys jätti lähes viidenneksen kunnan pinta-alasta kattavan varaushakemuksen, joka ulottuu myös Kolarin kunnan alueelle.
Teknologinen kehitys on tehnyt laajojen alueiden tutkimisesta järkevää, toteaa yrityksen toimitusjohtaja Thomas Hoyer.
– Mittausteknologia on tarkentunut. Esimerkiksi kallioperästä maaperään nousseita pieniä mineraalipitoisuuksia havaitaan nyt paremmin, sanoo Hoyer.
Varausvaiheessa malminetsintäyrityksen pitää Hoyerin mukaan geologisten tutkimusten lisäksi selvittää, onko alueella muita elinkeinoja tai erityisiä luontoarvoja. Yhtiö on tehnyt keväällä hakemiinsa varauksiin rajauksia palautteen perusteella esimerkiksi Muoniossa.
– Malminetsintä on niin kallista, ettei sitä kannata tehdä alueella, jossa mahdollisen kaivosprojektin kanssa lyötäisiin päätä seinään kymmeniä vuosia. Toivomme palautetta varhaisessa vaiheessa, Hoyer sanoo.
Yhtiön aiemmin tekemiä isoja varauksia loppuu syyskuussa, ja parhaillaan yritys pohtii, mille alueille haetaan malminetsintälupaa. Alustavasti Hoyer arvioi lupahakemusten pinta-alan olevan 5–10 prosenttia varausalueista.
Yksittäiset varausilmoitukset ovat nousseet julkisuuteen tänä vuonna. Asikkalassa kaivosyhtiö Pallagen Oy perui varauksensa paikallisen vastustuksen jälkeen.
– Aikaisemmin varauksiin ei kiinnitetty huomiota. Asikkalassa alue ei ollut yhtiölle lopulta kovin tärkeä. Lupaavammalla alueella kovaääninenkään vastustus ei välttämättä muuttaisi lopputulosta, Tukesin ylitarkastaja Keskitalo sanoo.
Keskitalon mukaan kaivostoiminnan termistö on monimutkaista ja vierasta useimmille.
– Käsitteet menevät sekaisin. Vaikka ollaan varausvaiheessa, puhutaan jo kaivoksesta, sanoo Keskitalo.
Ylitarkastajan mukaan malminetsintä- ja kaivosyhtiöiden on nykyään toimittava mahdollisimman avoimesti ja julkaistava kaikki löytämänsä tieto esiintymistä pörssilainsäädännön takia mahdollisimman pian. Keskitalo mukaan julkaistuun tietoon ei kuitenkaan välttämättä luoteta.
Nyrkkisääntö, että yksi tuhannesta malmiesiintymästä etenee kaivokseksi, on Keskitalon arvion mukaan voinut tällä vuosituhannella vanhentua. Suhdeluku perustuu Keskitalon mukaan 1970-luvulla tehtyyn kansainväliseen tutkimukseen, jonka julkaisun jälkeen muun muassa kaivostoiminnan vaatimukset ympäristön ja kannattavuuden suhteen ovat kiristyneet.
– Nyt se suhde voisi olla lähempänä yhtä kaivosta kahdestatuhannesta esiintymästä, sanoo Keskitalo.