Pääministeri ja työmarkkinajohtajat menkööt keväthangille sopimaan riitansa
Hallituksen tavoite vahvistaa työllisyyttä on aivan oikea. Valittu riidanhakuinen toimintatapa sen sijaan on kestämätön ja käsittämätön. Sopimisen sijaan ministeritasolta lietsotaan eripuraa.
Vanha kansanviisaus tietää sanoa: Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin. Kansalaiset huomaavat, että hallitus rikkoo tätä. Vain joka kolmas on tyytyväinen hallituksen toimintaan työmarkkinoiden uudistamisessa.
Myös työmarkkinavälikysymyksen jättäneellä vihervasemmistolla on syytä itsetutkiskeluun. Julkista taloutta vahvistavat työllisyysuudistukset ovat olleet heille kuin tikkujen työntämistä kynsien alle. Parkua jok’ikisesta toimesta. Tiedän kun itsekin edellisellä hallituskaudella olin paikalla lastuja vuolemassa.
Silloin olisi ollut mahdollisuus nykyhallitusta tasapainoisempiin uudistuksiin. Valmiutta tähän ei kaikilla ollut. Poliittisen vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen täytyy tunnistaa ja tunnustaa, että työelämää on uudistettava reippaasti.
Mikään ei julkisuudessa, eikä kulissien takanakaan viittaa siihen, että hallitus antaisi piiruakaan periksi.
Miksi hallitus sitten käyttäytyy näin jääräpäisesti? Se aikoo paitsi vahvistaa työllisyyttä, myös muuttaa perustavanlaatuisesti työmarkkinoihin liittyvien asioiden käsittelyä Suomessa. Aiemmin on tavattu sopia kolmikantaisesti isommista linjauksista.
Nyt työmarkkinajärjestöillä ei ole hallituksen silmissä mitään erityistä roolia tai arvoa. Lakivalmistelun yksityiskohtia ne toki saavat yhä kommentoida.
Mikään ei julkisuudessa, eikä kulissien takanakaan viittaa siihen, että hallitus antaisi piiruakaan periksi. Elinkeinoelämä on pysytellyt horjumattomasti hallituksen takana. Nimenomaan takana, ikään kuin heillä ei olisi osaa eikä arpaa hallituksen tekemisiin. Toisella puolen ay-liikkeellä on koko arvovaltansa pelissä.
Kun valtapässit törmäävät toisiinsa, Suomi pysähtyy. Tähänastiset lakot olivat ensinäytös. Edessä on pitkä talouden näännyttävä välirikko. Ensin hallituksen esityksiä vastustetaan. Sitten jännite siirtyy liittotason työehtosopimusneuvotteluihin.
Kitukasvuinen talous paleltuu.
Hallituksen ryskäämisen vahingollisuus korostuu tilanteessa, jossa maailma kuohuu ympärillämme. Nyt jos koskaan kansakunnan eheyden vaalimisella olisi suuri arvonsa. Hetki keskinäiselle riitelylle on onneton.
Tähän asti pääministeri on pysytellyt etäällä, reservissä. Nyt on oikea aika sille, että hän astuu esiin johtamaan. Vaikeistakin asioista on kyettävä neuvottelemaan ja sopimaan. Ennen tilanteen riistäytymistä käsistä. Tuoreen kyselyn perustella on selvää, että suomalaisten enemmistö tätä toivoo hallitukselta.
Suosittelen, että pääministeri lähtisi viikoksi tai pariksi keväthangille hiihtelemään yhdessä avainministereidensä sekä työmarkkinaherrojen- ja rouvien kanssa. Takaisin ei pidä tulla ennen kuin tarpeellisista työelämän uudistuksista on neuvotellen sovittu.
Näin Suomi pääsisi eteenpäin ja kaikki säilyttäisivät kasvonsa. Kansa kiittäisi viisaasta sopimisesta.