Kulkeeko koulu perustuslain hengessä?
Viidessätoista vuodessa tietoteknisten laitteiden käyttö suomalaisissa peruskouluissa on muuttunut merkittävällä tavalla.
Tietokoneita käytettiin jossain määrin kouluissa jo 1990-luvulta lähtien, mutta vuonna 2010 julkaistu Kansallinen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelma ohjasi tietotekniikan opetuskäytön selvään lisäämiseen.
Älypuhelimien yleistyttyä 2010-luvun ensimmäisellä puoliskolla, oppilaiden omat puhelimet löysivät nopeasti tiensä myös koululuokkiin opetusvälineiksi.
Edelleen voimassa olevan vuoden 2014 opetussuunnitelman mukaan tietotekniikkaa tulee käyttää kaikilla luokka-asteilla ja kaikissa oppiaineissa liikuntaa lukuun ottamatta.
Oppilaiden omat älypuhelimet tulivat täydentämään koulujen riittämättömiä laiteresursseja. Älypuhelimet ovat helpottaneet myös opettajien työtä.
Koulun läppäreiden käyttäminen on useimmissa kouluissa edellyttänyt laitteiden varaamista ja kuljettamista luokkaan, sen sijaan älypuhelin löytyy tarvittaessa kätevästi oppilaiden repuista tai taskuista.
Oppilaiden omien laitteiden käyttöön opetuksessa liittyy kuitenkin merkittävä juridinen ongelma, sillä Suomen perustuslain (§16) ja perusopetuslain mukaan opetuksen ja sen edellyttämien oppikirjojen ja oppimateriaalien sekä työvälineiden ja työaineiden tulee olla oppilaille maksuttomia.
Omassa työssäni havaitsin nopeasti, miten omien älypuhelimien käyttäminen opetuksessa asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan.
Perustuslain selkeästä lakitekstistä huolimatta Opetushallitus, OAJ ja osa kasvatustieteen professoreista suosittelivat 2010-luvulla oppilaiden omien älypuhelimien käyttämistä opetusvälineenä. Todellisena vauhtisokeutena voidaan pitää sitä, että Opetushallitus ohjasi opettajia sosiaalisen median, kuten Facebookin, opetuskäyttöön ikärajoista välittämättä.
Opettajien ammattijärjestön Opettaja-lehdessä mainostettiin WhatsAppin kätevyyttä opettajan ja ala-asteikäisten oppilaiden välisessä yhteydenpidossa sovelluksen 16 vuoden ikärajoituksesta huolimatta. Nykyisin WhatsAppin ikäraja on 13 vuotta.
Omassa työssäni havaitsin nopeasti, miten omien älypuhelimien käyttäminen opetuksessa asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan.
Köyhien perheiden lapset häpeävät halpoja, usein pitkään käytettyjä puhelimiaan, eikä puhelimen rikkoutuessa perheellä välttämättä ole varaa ostaa heti uutta tilalle. Monilapsisille perheille jokaisen koululaisen varustaminen omalla älypuhelimella saattaa olla taloudellisesti hyvin haasteellista.
Tein vuonna 2013 Opetushallituksesta kantelun oikeuskanslerille. Kanteluni seurauksena vuoden 2014 opetussuunnitelmaan kirjattiin, että oppilas saa käyttää koulussa omaa laitettaan vanhemman luvalla ja koulun täytyy tarjota oppilaille opetuksessa käytettävät laitteet.
Oppilaiden omien älypuhelimien käyttäminen koululuokissa kuitenkin jatkui. Pian alkoi ilmetä erilaisia opiskelua haittaavia ongelmia: koulutyön lomassa oppilaat viestittelivät toisilleen ja jopa videoiden katseleminen opetuksen aikana oli yleistä. Sosiaalisen median alustoilla kiusaamisesta tuli suuri ongelma.
Elokuun 2025 alussa voimaan tullut laki oikeuttaa koulun kieltämään oppilaiden omien puhelimien käyttämisen koulupäivän aikana. Kyseinen perusopetuslain kirjaus ”Oppilaiden omat älypuhelimet ovat pääsääntöisesti kiellettyjä oppitunneilla, ellei opettaja erikseen salli niiden käyttöä opetustarkoitukseen tai muuhun luvalliseen käyttöön, kuten terveydenhoitoon” on kuitenkin johtanut varsin vaihteleviin käytäntöihin suomalaisissa kouluissa. Laki mahdollistaa edelleen puhelimien opetuskäytön, joten riippuu täysin koulusta ja opettajasta, kuinka paljon oppilaiden puhelimia oppitunneilla käytetään.
Osa kouluista on kieltänyt puhelimien käyttämisen oppitunneilla, mutta välitunneilla puhelimet sallitaan.
On hyvä tiedostaa, että YK:n Lasten oikeuksien julistus velvoittaa suojelemaan lapsia heidän hyvinvointinsa kannalta vahingolliselta aineistolta. Välituntivalvonnassa olevan opettajan on ymmärrettävästi täysin mahdotonta valvoa, minkälaisia sisältöjä oppilaat puhelimiltaan katselevat.
Suomalaisessa perusopetuksessa on korkea aika alkaa noudattaa lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia ja luoda perustuslain mukainen toimintakulttuuri, jossa koulu tarjoaa opetuksessa käytettävät tietotekniset laitteet. Oppilaiden omat puhelimet eivät kuulu kouluun.