Luonnonvara-alojen potentiaali käyttöön!

Blogi

Luonnonvara-aloihin ja erityisesti ruoantuotantoon kohdistuu usein hämmentävää kritiikkiä. Vihreät ja demarinuorten ovat toistelleet jo aiemmin kokoomuksen riveistä noussutta kuningasajatusta maa- ja metsätalousministeriön lakkauttamisesta.

Maaseutuelinkeinot nostavat usein tunteita, mutta kenties nyt olisi syytä palata rakentavaan keskusteluun ja muistuttaa siitä, että tässä maailmanajassa luonnonvara-aloja on vahvistettava, ei syrjäytettävä.

Viljelijöiden ja metsänomistajien ajatukset tuntien on valitettavasti todettava, että täysi ymmärtämättömyys ja ylimielisyyskin vaivaa edelleen maaseutuelinkeinoja koskevaa keskustelua. Työtään intohimolla, sydämellä ja ammattitaidolla tekevät tuottajat joutuvat liian usein yksipuolisen arvostelun kohteeksi.

Brysselissäkään ei ole tavatonta törmätä ennakkoluuloihin, joissa viljelijät nähdään ympäristöstä ja eläinten hyvinvoinnista piittaamattomina menneisyyden vankeina. Näin myös kotimaassa, vaikka Suomi on maailman ykkönen ruuan laadun, turvallisuuden, saatavuuden ja kohtuu­hintaisuuden suhteen yli sadan maan vertailussa.

Ilmapiiri ei varsinaisesti houkuttele nuoria alalle, eivätkä kannattavuusnäkymätkään vakuuta. Tuottajat eivät halua elää tukien varassa, vaan saada tulonsa tuotteistaan markkinoilta.

Nuorten saaminen alalle on ruokaturvamme tulevaisuuden näkökulmasta keskeistä. Ilman heitä riippuvuutemme vähemmän laadukkaasta ja turvallisesta tuontiruuasta kasvaa liikaa. Ruokaomavaraisuus on kokonaisturvallisuutemme elinehto.

Suomen vahvuus rakentuu myös metsien mahdollisuuksille ja uusiutuvalle biotaloudelle. Metsien käyttöä ohjaavat nykyisin sekä ympäristöarvot että kehittyneet hoitomenetelmät.

Samalla syntyy korkeaa teknologiaa ja uusia ratkaisuja esimerkiksi puurakentamiseen, uusiutuviin materiaaleihin ja fossiilisten tuotteiden korvaamiseen. Kaikkia biotalouden mahdollisuuksia ei ole vielä täysin ymmärretty.

Valtaosa metsänomistajista hoitavat metsiään vastuullisesti, ja moni suojelee merkittäviä ja arvokkaita kohteita myös vapaaehtoisesti.

Vastakkainasettelu luonnon hyvinvoinnin ja taloudellisesti tuottavan luonnonvarojen käytön välillä on usein todellisuutta kärjistetympi. Tasapaino onkin kenties lähempänä kuin ajatellaan kun muistetaan, että metsien kierto on useita vuosikymmeniä.

Vihreiden ja muiden kommentoijien tulee ymmärtää, että EU:n maatalous- ja maaseudun kehittämisen politiikan osittainen kansallistaminen ja keskustelun siirtyminen enemmän eduskuntaan korostaa entisestään maa- ja metsätalousministeriön roolia.

Maataloushallinnon siirtäminen jonkin muun sektorin alaisuuteen osoittaisi täydellistä ymmärtämättömyyttä luonnonvara-alojen potentiaalia ja kasvun mahdollisuuksia kohtaan.

Sektorin yrittäjämäisyyden pitäisi myös olla jo selvä asia, sillä maaseudulle tehtävät investoinnit ovat mittavia ja niihin on sitouduttu.

Suomessa on haettava yhteistä näkemystä luonnonvara-alojen ja sen tekijöiden arvostusta kohtaan. On tärkeää löytää jaettu tahtotila siitä, että ruokaturva, biotalous ja elintarvikejalostus ja -vienti ovat Suomen turvaa ja tulevaisuutta, enemmän kuin poliittisia kiistakapuloita. Luonnonvara-alat eivät ole ratkaisua vaativa ongelma, vaan osa ratkaisua.