Kasvispainotteinen kouluruoka on terveellistä, kestävää ja kotimaista lähiruokaa
Suomi ja Ruotsi ovat ainoat maat maailmassa, joissa valtio takaa kaikille oppilaille maksuttoman, lämpimän kouluruoan joka päivä. Suomessa käytäntö on ollut voimassa vuodesta 1948 lähtien. Vuosikymmenten aikana kouluruuan koostumus on vaihdellut suuresti.
Otetaan esimerkiksi helsinkiläisten koulujen ruokalista vuonna 1966:
Maanantai: ruispuolukkapuuro
Tiistai: mannavelli
Keskiviikko: hernekeitto
Torstai: lihakeitto
Perjantai: vehnärouhevelli
Lauantai: kasviskeitto
Kuudenkymmenen vuoden takaisessa viikon ruokalistassa oli liha-aterioita yksi tai mahdollisesti kaksi, jos hernekeitossa oli mukana lihaa. Tuohon aikaan ei puhuttu kasvis- tai vegeruuista, vaikka kouluruoka oli suurimmaksi osaksi kasvisruokaa.
Seuraavien vuosikymmenten aikana elintaso nousun myötä lihansyönti lisääntyi ja 1980-luvulla liharuokaa tarjottiin yleisesti lähes jokaisella koululounaalla.
Tämä käy ilmi, kun verrataan edellä mainittua ruokalistaa Hausjärven kunnan koulujen ruokalistaan lukuvuodelta 1981–82:
Maanantai: Kalakeitto, karjalanpiirakka, tuoremehu
Tiistai: Lindströminpihvi, perunat, raejuusto
Keskiviikko: Lihamakaronilaatikko, tomaattisose, ruusunmarjakeitto
Torstai: Kanaviilokki, perunat, hillo
Perjantai: Makkarakeitto, tumma leipä, juusto
Tutkimustietoa kasvisten, hedelmien ja marjojen terveyshyödyistä seurasi 2000-luvulla salaattien ja erilaisten kasvisten yleistyminen koululounailla, ja 2010-luvulla viikoittaisista kasvisruokapäivistä tuli useimmissa kunnissa pysyvä käytäntö. Tällä hetkellä monet kunnat tarjoavat päivittäin kasvisvaihtoehdon.
Ravitsemussuosituksista huolimatta suomalaiset syövät nykyään liikaa lihaa, mikä on yksi suomalaiseen ylipainoepidemiaan vaikuttava tekijä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan punaisen lihan ja lihavalmisteiden kulutus lisää lihavuuden todennäköisyyttä itsenäisesti – useista muista epäsuotuisista elintavoista riippumatta.
Lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden yleisyys on kaksin-kolminkertaistunut viime vuosikymmeninä. Lihavista lapsista kasvaa usein lihavia aikuisia, mikä aiheuttaa kansantaloudelle merkittäviä negatiivisia vaikutuksia johtuen ylipainoon liittyvistä liitännäissairauksista, kuten sydän- ja verisuonisairaudet, diabetes, astma, uniapnea ja monet syöpätyypit.
Lihavuuden aiheuttamat kokonaiskustannukset suomalaiselle yhteiskunnalle ovat korkeat, arvioiden mukaan 2,5–5 miljardia euroa vuodessa.
Lihantuotannon ilmastovaikutukset ovat lähes kaksinkertaiset kasvipohjaiseen ruuantuotantoon verrattuna. Päästöt syntyvät pääosin rehujen viljelystä, eläinten ruuansulatuksesta sekä maankäytöstä.
Tosiasia on, että ilmastonmuutos ja luontokato etenevät, mistä johtuen kasvispohjainen ruoka tulee olemaan tulevaisuuden normi.
Helsingin kaupunginvaltuusto päätti helmikuussa 2026 puolittaa vuoden 2025 lihan ja maidon hankinnat vuoteen 2030 mennessä. Myös iso osa Vantaan valtuutetuista kannattaa selvitystä lihan vähentämisestä kaupungin hankinnoissa.
Todennäköistä on, että pikkuhiljaa kasvispainotteisuus yleistyy kuntien ruokahankinnoissa muuallakin Suomessa.
Suomalaisen maatalouden kannattaa ehdottomasti hyödyntää kasvisruoan kasvavan suosion tarjoamat mahdollisuudet.
Kouluruokailussa olisi tärkeää korvata muualta maailmalta Suomeen kuljetettavat riisi, soija ja tofu kotimaisilla kasviksilla ja kasviproteiineilla, kuten juureksilla, kaaleilla, herneillä, pavuilla, kauralla, ohralla, siemenillä ja härkäpavuilla.
Kasvisruoan reseptiikassa on tärkeää panostaa herkullisuuteen ja houkuttelevaan ulkonäköön. Kouluissa tarjottavien kasvisruokien kehittämiseen ja maisteluun on tärkeää ottaa oppilaat mukaan.
Innovaatiokilpailu herkullisten kasvispainotteisten kouluruokareseptien kehittämiseksi voisi olla toimiva idea.