Ukrainalaiset ovat nyt joillain rintamalohkoilla niskan päällä, myöntää Azov-komentaja
Ukrainan maineikkaan Azov-joukon apulaiskomentajan, eversti Sviatoslav Palamarin mukaan tuoreet uutiset sodasta ovat ainakin osin totta: ukrainalaiset ovat nyt joillain rintamalohkoilla niskan päällä suhteessa venäläisiin.
Oman armeijakuntansa operaatioalueella Palamar kuvaa taistelutilannetta yhä vaikeaksi, sillä vihollisella on edelleen enemmän miehiä ja kalustoa.
Ukrainalaisten merkittävä vahvuus on kuitenkin nyt se, että he kykenevät iskemään venäläisten huoltoreitteihin ja ryhmittymispaikkoihin jopa 150 kilometrin etäisyydelle vihollisen selustassa, joskus kauemmaskin.
– Tällä hetkellä kontrolloimme vihollisen huoltoreittejä ja heikennämme heidän kykyään hyökätä, Palamar kertoi suomalaismedialle.
Suomessa torstaina vierailleet Ukrainan kansalliskaartin Azovin armeijakunnan edustajat kävivät mediatapaamisen lisäksi kertomassa sotatilanteesta myös eduskunnassa.
– Vastasimme kysymyksiin, jotka olivat hyvin ammattimaisia ja yksityiskohtaisia, Palamar kertoi.
Mitä suomalaisessa sotilaskoulutuksessa pitäisi sitten oppia Ukrainasta? Ylivääpeli Ihor Selepionok nostaa esiin jatkuvan oppimisen ymmärtämisen tärkeyden. Tilannetta on seurattava herkeämättä, koska taistelutavat ja aseet kehittyvät koko ajan.
– Sen pohjalle me olemme oman koulutusjärjestelmämme rakentaneet, Selepionok sanoo.
Hänen mukaansa tämä on ymmärretty myös rintamalinjan toisella puolella, missä venäläiset sopeuttavat taktista toimintaansa muutoksiin taistelukentällä.
– Mutta yksi asia on pysynyt samana: käskyn saatuaan he marssivat kohti varmaa kuolemaa välittämättä tappioista, Selepionok lisää.

Eversti Palamarin mukaan ukrainalaisten ja venäläisten doktriinit ovat koko lailla toisensa vastakohtia.
Venäläisten tiukan hierarkkisessa komentorakenteessa alempien komentajien pitää toteuttaa tarkalleen ylempiensä käskyt tappioista välittämättä.
– Me puolestaan annamme keski- ja alemman tason johtajillemme mahdollisuuden olla itse aloitteellisia ja pitää huolta henkilöstöstään, Palamar kuvaa.
Ukrainan paljon puhutun miehistöpulan suhteen Azovin armeijakunta on apulaiskomentajansa mukaan muita paremmassa asemassa, vaikka eivät hekään kaikkia tarpeitaan saa tyydytetyksi. Joukon maine on kuitenkin hyvä, mikä johtuu paitsi mittavasta taistelukokemuksesta myös panostamisesta rivisotilaaseen.
– Kiinnitämme paljon huomiota ja resursseja sotilaidemme varustamiseen ja sen varmistamiseen, että he menestyvät taistelukentällä, Palamar sanoo.
Aktiivinen tiedottaminen ja avoimuus uudelle on houkutellut armeijakunnan riveihin myös muita joukko-osastoja enemmän nuoria.
Azovin armeijakunta ei yritä rekrytoida taistelijoita ulkomailta, mutta omasta aloitteestaan Ukrainaan lähteneitä ulkomaalaisia taistelee sen riveissä. Joukossa on myös suomalaisia.
– Heitä on useita, ja he ovat tehokkaita, Selepionok kertoo.
Droonien keskeinen merkitys Ukrainan sodassa ei jää epäselväksi azovilaisten puheissa.
Toisaalta puheenvuoroissa korostetaan, että droonit ovat työkaluja siinä missä kiväärit, ammukset kuin sirpaleliivitkin – sillä erotuksella, että droonien kehityssykli on nopea ja aikaikkuna uuden teknologian käyttöön lyhyt ennen vasta-aseen keksimistä.
Palamarin mukaan panssaroituja ajoneuvoja sekä tulitukea antavia tankkeja ja tykistöä tarvitaan yhä. Kysymys on vain siitä, missä yhteydessä niitä voidaan tai kannattaa käyttää.
– Suuret taistelupanssarien johtamat läpimurrot ovat nykyisin mahdottomia, mutta tankkeja voidaan yhä käyttää joissakin paikalisissa operaatioissa, Palamar kuvailee.

Nykyinen useista prikaateista koostuva armeijakunta sai alkunsa vuonna 2014 vain sadan hengen vapaaehtoisjoukkona. Tuolloinen Azovin pataljoona yhdistettiin äärioikeistolaisuuteen.
Azovilaiset nousivat legendaariseen maineeseen keväällä 2022 puolustettuaan sitkeästi Mariupolissa Azovstalin terästehtaan aluetta.
Lopulta taistelu jouduttiin lopettamaan ja ukrainalaiset päätyivät pitkäksi aikaa sotavankeuteen, Palamar muiden mukana. Hän myöntää joutuneensa itsekin kidutuksen kohteeksi, mutta ei halua kertoa kokemuksistaan tarkemmin.
Palamarin mukaan Azov-joukon kielteinen maine oli paljolti Venäjän masinoimaa mustamaalausta tehokasta sotajoukkoa vastaan. Onko armeijakunnalla nykyisin jotain ideologiaa?
– Rakkaus maatamme kohtaan. Sitä ja halua taistella maansa puolesta ei pidä sekoittaa johonkin äärioikeistolaiseen ideologiaan, Palamar sanoo.
Suomalaisittain kiinnostavaa Azovin armeijakunnassa on, että sen komentaja, prikaatikenraali Denis Prokopenko on kertonut karjalaisesta taustastaan ja isoisoisänsä kaatumisesta suomalaisten joukoissa taistelussa Neuvostoliittoa vastaan Suojärvellä.
Ylivääpeli Selepionokin mukaan lyhyt käynti Suomeen on osoittanut, että tällä ymmärretään Ukrainan tilannetta suomalaisten oman historian valossa.
– Toivon, ettei teidän tarvitse sotia, mutta jos tarvitsee, teillä on hyvin vahva kansa vastaamaan siihen haasteeseen, hän kuvaili.