Suomen ei kannata ottaa mallia Ruotsista – puolueiden kaivautuminen poteroihin vaikeuttaa yhteistyötä kohtuuttomasti
Poliittisesti yhtenäisen hallituksen muodostamisesta on tullut viime vuosikymmenien aikana entistä hankalampaa. Viimeksi koko hallituskauden on pysynyt kasassa Paavo Lipposen (sd.) johtama hallitus vuosituhannen taitteessa.
Ongelma ei koske vain Suomea. Sama tauti vaivaa myös muita länsieurooppalaisia maita. Lähin vertailukohta löytyy Ruotsista.
Ruotsissa sosiaalidemokraattien johtama vähemmistöhallitus kaatui viime viikolla valtiopäivien luottamusäänestyksessä. Näin kävi ensimmäistä kertaa Ruotsin historiassa.
RUOTSIN poliittinen tilanne on ajautunut ikävään konkeloon ruotsidemokraattien nousun takia. Enemmistöhallituksen muodostamisesta on tullut ylitsepääsemättömän vaikeaa, koska ruotsidemokraatit on haluttu pitää hallitusyhteistyön ulkopuolella.
Ruotsidemokraattien kannatus on nakertanut entisen valtapuolueiden sosiaalidemokraattien ja maltillisen kokoomuksen suosiota niin paljon, että niiden poliittinen painoarvo on pienentynyt merkittävästi.
Ruotsin poliittiseen umpisolmuun on vaikea löytää helppoa ratkaisua. Yksinkertaisin tapa avata umpisolmu olisi ottaa ruotsidemokraatit mukaan hallitustyöhön.
Maltillisen kokoomuksen johto onkin viime aikoina suhtautunut yhteistyöhön ruotsidemokraattien kanssa myönteisimmin kuin koskaan aikaisemmin. Varsinaiseen hallitusyhteistyöhön on kuitenkin vielä pitkä matka.
Raja-aitojen vetäminen tai yhteistyöstä kieltäytyminen ”väärää” poliittista näkemystä edustavien puolueiden johtaa auttamattomasti poliittiseen kriisiin. Ruotsi on tästä varoittava esimerkki.
JOS hallituksen muodostamisesta on tullut entistä hankalampaa, vähintään yhtä vaativaa on pitää hallitus kasassa koko hallituskauden ajan.
Monipuoluehallituksessa puolueiden on pakko tehdä kompromisseja. Ilman yhteistyökykyä hallituksen työ käy sietämättömäksi ja sen toimintakyky halvaantuu. Tämän ymmärtäminen tuntuu olevan monille ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Yksikään puolue ei voi määritellä omavaltaisesti hallituksen linjaa. Hallitusvaihtoehtojen vähäisyys pakottaa puolueita miettimään, mitkä ovat vaihtoehdot, jos hallitus kaatuu.
Ruotsissa on juuri nyt ajauduttu tällaiseen tilanteeseen. Hallitus kaatui. Puoluekentän hajanaisuuden takia uusia vaihtoehtoja hallituspohjaksi ei juuri ole.
SUOMESSA tilanne ei ole juuri Ruotsia parempi. Ainoa merkittävä ero on, että perussuomalaisia ei ole suljettu yhtä kategorisesti muiden puolueiden toimesta hallitusyhteistyön ulkopuolelle. Tästä syystä hallitusvaihtoehtoja on Suomessa ainakin teoriassa enemmän kuin naapurimaassa.
Poliittisten raja-aitojen yhdistämisessä keskustalla on ollut ja on edelleen tärkeä rooli. Keskusta on tottunut historiansa aikana tekemään yhteistyötä niin vasemmisto- kuin oikeistopuolueiden kanssa.
Keskustan mukanaolo Marinin hallituksessa on herättänyt kritiikkiä hallituspuolueiden ideologisten erojen takia. Kritiikkiä on tullut niin omilta kannattajilta kuin oppositiopuolueiltakin. Viesti on ollut, että keskustan ei pitäisi tehdä yhteistyötä vasemmiston ja vihreiden kanssa.
Tähän ansaan keskustan ei kannata mennä. Raja-aitojen vetäminen tai yhteistyöstä kieltäytyminen ”väärää” poliittista näkemystä edustavien puolueiden johtaa auttamattomasti poliittiseen kriisiin. Ruotsi on tästä varoittava esimerkki.