Sähkön hinta nousee niin hurjasti, että jokaisen kannattaisi kiinnostua omista sopimuksistaan
Suomessa on totuttu niin vakaisiin ja kansainvälisesti ajatellen kohtuullisiin sähkön hintoihin, että kaikki kuluttajat eivät edes tiedä, mitä sähköstään maksavat.
Sieltähän se tililtä aikanaan aina lähtee.
Viimeistään nyt kannattaisi kuitenkin kiinnostua sähkösopimuksista, sähkölaskusta ja omista sähkönkäyttötavoista. Hinnat kun alkavat räjähdellä lompakoissa.
KERTOMUKSIA pörssisähkösopimuksia tehneiden hurjista hinnankorotuksista on saatu jo kuulla. Ankariin hinnannousuihin törmäävät kuitenkin kaikki.
Niihin törmätään vähitellen, mutta viimeistään silloin, kun sopimusta uusitaan.
Pieni esimerkki valaisee asiaa.
Vanhassa talossa, johon on peruskorjauksen yhteydessä asennettu maalämpö, kulutetaan nyt 14 800 kilowattituntia sähköenergiaa. Asukkaita on kaksi. Talossa on sähkökiuas ja tavanomaiset kodinkoneet. Sopimus alueellisen, vakavaraisen yhtiön kanssa antaa sähköenergian hinnaksi 5,25 senttiä kilowattitunnille.
Sopimus päättyy ensi maaliskuussa. Jos sopimus uusittaisiin nyt, sama yhtiö tarjoaisi kilowattitunnin toistaiseksi voimassa olevaksi hinnaksi 24 senttiä.
Samalla sähkönkäytöllä vuotuinen sähkölasku kallistuisi parista tuhannesta eurosta noin 2 700 eurolla, yli kaksinkertaiseksi siis. Sähkön siirtohintoihin sähköenergian kallistumisen ei pitäisi vaikuttaa, ja verotkin tulevat kulutuksen mukaan.
Sitä ei tiedä kukaan, mikä hintatarjous on ensi maaliskuussa. Se voi olla kalliimpi – vaikka seitsenkertainen – mutta myös halvempi, esimerkiksi vain kaksinkertainen.
Se on kuitenkin varmaa, että 5,25 senttiä ei takuulla ole.
Ja kyse on siis asiakkaasta, jonka talo ja lämmin vesi lämpiävät maalämpöpumpun avulla. Ilmaista paljon puhuttu maalämpökään ei siis ole.
ERITYISESTI sähkön kallistuminen riipaisee sähkölämmityskiinteistöjä. Kaukolämmön varassa olevat kuluttajat selviävät selvästi vähemmällä, mutta myös kaukolämmön energialähteet kallistuvat.
Ja sähkön hintakehitys vaikuttaa tietysti välillisesti kaikkeen. Se tuo lisäkustannuksia teollisuuteen, kauppaan, kuljetuksiin, jokaiselle työpaikalle. Myös kunnat ja muut julkisen vallan toimet törmäävät hinnan nousuun.
Pakoon ei siis pääse. Parasta valmistautumista talveen onkin opetella säästeliäämpää sähkön käyttöä. Vinkkejä on julkaistu jo, ja lisää tulee, kunhan kesästä päästään.
Valmistautumista on sekin, että seuraa sähkön hinnan kehitystä. Sitä on hyvä vertailla sahkonhinta.fi -sivustolla. Se näyttää eri yhtiöiden tämänhetkisiä tarjoushintoja.
Parasta valmistautumista talveen onkin opetella säästeliäämpää sähkön käyttöä. Vinkkejä on julkaistu jo, ja lisää tulee, kunhan kesästä päästään.
SAMALLA sopii panna kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja lausua pari kiitoksen sanaa siitä, että vihreät ja muut haihattelijat eivät saaneet torjutuksi Olkiluodon uutta ydinvoimayksikköä.
Kun se saadaan täyteen tehoonsa ja säästötoimia toteutetaan, sähköä riittää Suomessa, ja tämän pitää vaikuttaa hintakehitykseenkin.
Ydinvoimaloiden vakaan tuotannon merkitys näkyy hyvin konkreettisesti Fingridin online-sivulta.
Pelkästään sähkön riittävyyttä ajatellen olikin siis suuri harmi, että Pyhäjoen voimalahankkeelle kävi kalpaten.
Mitä valtiovalta voisi tehdä sähkön hinnan alentamiseksi?
Tuskin kovinkaan paljon. Sähkön hinnassa on tosin vajaat kolme senttiä veroa kilowattitunnilta sekä arvonlisävero. Mutta niin kuin missä tahansa muussakin asiassa, jonkin veron keventäminen tekee aukon valtion menoihin ja on siten pois jostain muualta.
SÄHKÖYHTIÖT voisivat sen sijaan osoittaa kohtuullisuutta ja poikkeusolojen ymmärrystä ottamalla hinnankorotuspainetta myös omaan ja omistajiensa piikkiin.
Sähkö on välttämätön hyödyke eikä mikään ulkomaanmatka, jonka voi jättää ostamattakin.