Asiantuntijat kertovat, että maidon juonti ja karjatalous ovat joutuneet väärin perustein ilmastonmuutoksella politikoivien hampaisiin
Naudanlihan tuotannon maailmanlaajuisista päästöistä puhuminen ei sovi ollenkaan Suomeen, eivätkä maitoa boikottiin haluavat poliitikot ymmärrä, mitä puhuvat.
Siinä kaksi hätkähdyttävää päätelmää, jotka tarjosivat äskeisillä jutuillaan Ilta-Sanomat (5.10) ja Helsingin Sanomat (7.10.) – eivät siis Maaseudun Tulevaisuus tai Suomenmaa.
Ilta-Sanomat kertoi seikkaperäisestä Luonnonvarakeskuksen tutkimusnavetan työn johtopäätöksistä ja innostui jutustaan niin, että kirjoitti juttunsa pohjalta hyvän pääkirjoituksenkin.
Sen otsikkona oli paljon puhuvasti näin: ”Kunnianpalautus Suomen lehmälle – mainettaan parempi ilmaston kannalta”.
Myös poliitikot ovat puhuneet asiantuntijoiden viesteistä eduskuntaa myöten.
Olennainen huomio on, että nautakarjatalouteen kohdistuva kritiikki on Suomessa kohtuuttoman suurta. Suomalaisen nautakarjatalouden ympäristöhaitat ovat globaalissa vertailussa vähäiset.
Nautakarjan päästöistä parhaiten tietäviä tutkijoita harmittaakin tapa, millä naudanlihaa on käsitelty viime aikoina suomalaisessa ilmastokeskustelussa.
”Täkäläiseen keskusteluun on kopioitu kansainvälisistä raporteista sellaisia uhkia, joita täällä ei ole”, tutkija Perttu Virkajärvi sanoo.
Hyvä, että sanoo, sillä maidontuottajaa on lyömällä lyöty – ja siis väärin perustein.
Virkajärven mielestä vain kaksi maailmalla esiin nostetuista 11 ympäristöhaitasta ovat merkittäviä Suomessa. Ne ovat naudan metaanipäästöt ja vesistöjen rehevöityminen.
Rehevöityminenkin on lähinnä paikallinen ongelma. Sitä paitsi, jos lehmien nurmipellot vaihdettaisiin yksivuotisten kasvien kuten viljan tai kasvisten tuottamiseen, vesistöjen rehevöityminen kasvaisi entisestään, kertoo Ilta-Sanomat.
Sademetsien raivaamisen, metsien tahallisen polttamisen tai pohjavesivarojen hupenemisen kanssa suomalaisella nautakarjataloudella ei ole mitään tekemistä.
Myös suomalainen tapa tuottaa lihaa on kansainvälisesti poikkeuksellinen. Suomalaisesta naudanlihasta 80 prosenttia syntyy maidontuotannon sivutuotteena.
Lehmä onkin ihmiselle arvokas siksi, että se tekee ihmisravintoa heinästä. Ja nurmiviljely menestyy Suomessa paremmin kuin useimmissa muissa maissa.
Olkaamme mielissämme.
Tutkija: ”Täkäläiseen keskusteluun on kopioitu kansainvälisistä raporteista sellaisia uhkia, joita täällä (Suomessa) ei ole.”
Hiilijalanjälkiäkin sopii vertailla. Ilta-Sanomien mukaan suomalaisen maidon hiilijalanjälki on nyt 1,1 kiloa, soijamaidon 1,0 kiloa. Ei siis juuri eroa ympäristöystävällisyydessä.
Kaiken lisäksi maidon lukua on mahdollista painaa alaspäin.
Poliittisia irtopisteitä kalastellut helsinkiläinen kokoomusvaltuutettu Otto Meri
oli puolestaan heikoilla jäillä ehdottaessaan, että maidon tarjoilu lopetettaisiin Helsingin kouluissa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa, eikä sitä korvattaisi kasvi- eikä soijamaitojuomilla.
HS:n haastattelema Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Heli Kuusipalo torjuu ajatuksen. Hänen mielestään Meri ei ymmärrä ravitsemuksen kokonaisuutta.
Maito ei ole Kuusipalon mukaan sattumalta mukana ravitsemussuosituksissa. Maito on suomalaisten tärkein D-vitamiinin lähde sekä yksi tärkeimmistä jodin lähteistä. Lisäksi siinä on monipuolisesti B-ryhmän vitamiineja ja proteiineja.
Sitä paitsi maidon korvaaminen ruokavalioissa olisi työlästä ja kallista.
Ilmastonmuutoksen nimissä puhutaan siis nyt paljon potaskaa. Onneksi keskusta on hallituksessa. Muutoin olisi suuri vaara, että tyhmät puheet muuttuisivat myös tyhmiksi teoiksi.