Näkökulma: Hinta Trumpin absurdista loppunäytöksestä on diktatuurien demokratialiikkeille armottoman kova
Länsimaiden poliittiset johtajat ovat tyrmänneet Washington D.C.:n tapahtumat odotetun kovasanaisesti.
Donald Trumpin kannattajien väkivaltainen tunkeutuminen Yhdysvaltain kongressiin teki Saksan liittokansleri Angela Merkelin ”vihaiseksi sekä surulliseksi”.
Myös Britannian pääministeri Boris Johnson tuomitsi trumpilaisten mellakoinnin, sillä ”Yhdysvallat edustaa demokratiaa ympäri maailmaa”.
Tässä Johnson osuu oikeaan.
Toisen maailmansodan päätyttyä ja sittemmin sosialismin luhistuttua niin Euroopassa kuin muillakin mantereilla hapuiltiin kohti demokraattisempaa tulevaisuutta, jossa vaalit ja sanallinen väittely korvaisivat väkivallan.
Yhdysvaltain kilpailijat ja demokratian polkijat olivat kommenteissaan Amerikan liittolaisia niukkasanaisempia, mutta ne nauttivat tragediasta varmasti sitäkin enemmän.
Vahingonilo lienee päällimmäisenä tunteena pääkaupungeissa Moskovasta Pekingiin, Teheranista Minskiin ja Riadista Caracasiin.
Niissä jöötä pitävät johtajat, jotka myrkyttävät, pidättävät, paloittelevat ja pieksevät kriitikoitaan.
He herkuttelevat kuvavirralla, joka todistaa suurvallan poliittisen järjestelmän epäonnistumista ja alennustilaa.
Muuriensa suojissa heillä on vielä hitusen turvallisempi olo, kun edes Amerikan johtaja ei suostu luopumaan vallasta ilman absurdia loppunäytöstä.
Lopulta kaikesta kulttuurituotannosta, koulutusviennistä, sotilasvoimasta ja diplomatiasta huolimatta esimerkin voima on kustannustehokkainta demokratian tukemista.
Kun Suomessa herättiin torstaiaamuun, rähinä kongressissa oli taltutettu.
Kaikesta huolimatta demokraattinen prosessi vietiin maaliin asti ja Joe Biden valittiin virallisesti maansa seuraavaksi presidentiksi.
Voikin olla, etteivät amerikkalaiset joudu maksamaan kaikkein kovinta hintaa Trumpin ja hänen kannattajiensa harhaisesta koheltamisesta.
Sen sijaan muualla maailmassa demokratian puolesta kamppailevien on entistä vaikeampaa luottaa Yhdysvaltojen tukeen.
Eihän Trump ole koko presidenttikautensa aikanakaan osoittanut mitään kiinnostusta niitä kohtaan, jotka taistelevat autoritaarisia johtajia vastaan itseään säästelemättä – usein henkensä uhalla.
Lopulta kaikesta kulttuurituotannosta, koulutusviennistä, sotilasvoimasta ja diplomatiasta huolimatta esimerkin voima on kustannustehokkainta demokratian tukemista.
Kun Yhdysvallat tulevaisuudessa paimentaa muita kunnioittamaan demokratian periaatteita, sille yhä useammin vastataan: Miksi meidän pitäisi, jos te ette usko niihin itsekään?
Biden ottaakin pian johdettavakseen kompastelevan suurvallan, jota Ronald Reagan kutsui vuonna 1980 ”loistavaksi kaupungiksi kukkulalla”.
Tänään se hohtaa maailmalle himmeämmin.