Kun politiikan institutionaalinen perusta väistyy henkilökohtaisten verkostojen tieltä, vallan kriittinen arviointi korvautuu lojaalisuudella, kirjoittaa Pekka Väisänen esseessään.
Kun politiikka tehdään yhä useammin asetuksin ja tempoilevina julistuksina, päätöksenteko alkaa muistuttaa viikottaista performanssia, kirjoittaa Pekka Väisänen.