Monipaikkaisuusstrategia valtiolle ja kuntiin
Kansanedustaja Atte Harjanne (vihr.) peräänkuuluttaa tyhjenevän Suomen strategiaa ja näkee maaseudun tyhjenemisen mahdollisuutena luonnonsuojelulle ja tehokkaammalle taloudelliselle toiminnalle.
Olen täysin eri mieltä tällaisen ajattelun kanssa. Ihminen on osa luontoa, eikä maaseutu – tai Suomi – voi paremmin, jos maaseutu jätetään oman onnensa nojaan.
Keskusta ei näe maaseutua riippakivenä, vaan elinehtona ja mahdollisuutena käyttää kestävästi uusiutuvia luonnonvaroja. Myös maaseudun asukkaat tarvitsevat kohtuulliset palvelut.
Harvaan asutun maaseudun verkoston mukaan olemme Euroopan kuudenneksi suurin maaseutumaa. Kasvukeskukset säteilevät elinvoimaa tutkimusten mukaan 40 kilometrin päähän, mutta kasvun edellytykset luodaan maakunnissa.
Maakunnista ainoana Uudenmaan vientitase on negatiivinen. 68 prosenttia raaka-aineista tuleekin maaseudulta, missä sijaitsee myös suuri osa yrityksistä. Samalla kuitenkin tarvitsemme pääkaupunkiamme osaavana virasto- ja yliopistokeskittymänä.
Itse haluaisin tyhjenevän Suomen strategian sijaan monipaikkaisuuden kuntien ja valtion strategioihin.
Etätyömahdollisuuksien lisääntyminen työpaikoilla ja toive luonnonläheisyydestä ovat saaneet ihmiset unelmoimaan mahdollisuudesta elää myös kaupunkien ulkopuolella.
Maaseudun Tulevaisuuden, Suomen Kylät ry:n ja MTK:n teettämän kyselyn mukaan 44 prosenttia noin tuhannesta vastanneesta haaveili maallemuutosta. Maaseutubarometrissä maallemuuttoa suunnitteli 33 prosenttia ihmisistä. Vakavissaan maallemuuttoa suunnitellaan eniten 30–44-vuotiaiden ikäryhmässä.
Asuminen voi muuttua, mikäli annamme siihen mahdollisuuden. Miksi perheet eivät perustaisi elämää väljemmille vesille, pienempiin kaupunkeihin ja kuntiin ja hommaisi kaupunkiasuntoa vain vanhempien kaupunkityöpäivien ajaksi?
Kasvukeskusten ulkopuolella rahalla saa enemmän. Nyt on asuttu kalliilla kaupungissa ja mökkeilty ahtaasti kakkosasunnossa, jonka varustetasokin on usein puutteellinen. Ehkäpä maaseutumaisemmat paikkakunnat kirivätkin tulevaisuuden ykkösasuinpaikoiksi.
Monipaikkaisuus tuo elämään lisäarvoa ja laajentaa elämän perspektiiviä. Monet nuoretkin pariskunnat haaveilevat monipaikkaisuudesta, ja tätä mahdollisuutta pitäisikin mielestäni edesauttaa.
Monipaikkaisuutta on jo edesautettu rakentamalla valokuituverkostoja ympäri maaseutua. Tätä työtä tulee jatkaa, sillä se tukee myös langattomien verkkojen toimintaa.
Suuri apu olisi myös se, että työnantajat lisäisivät etätyömahdollisuuksia niissä työpaikoissa, joissa se on mahdollista.
Sain aikanaan vaikutettua siihen, että valtion työpaikat voivat yhä useammin olla paikkariippumattomia. Tämä vähentää valtion Senaatti-kiinteistöjen kustannuksia pitkässä juoksussa jopa puoleen.
Muita auttavia tekijöitä olisivat maaseudun yrittäjyyden tukeminen, ekologisen ja sujuvan liikkumisen mahdollistaminen sekä peruspalveluiden takaaminen myös maaseudulla.
Monipaikkaisen asumisen tukeminen lisää niin kuntien kuin ihmisten hyvinvointia ja samalla luo elinvoimaisuutta koko Suomeen.
Maaseutu ei jouda museoon! Vastakkainasettelu kaupungin ja maaseudun välillä on turhaa.