Lukijalta: Yhtenäistä kansaa ei voita mikään
Raimo Ilaskivi on sitä mieltä, että valittelu puolustukseen kaadetuista miljardeista ei ole tätä päivää (Helsingin Sanomat 22.9.).
Kun A. K. Cajanderin III hallitusta (1937–1939), joka oli maamme ensimmäinen niin sanottu punamultahallitus, opposition taholta moitittiin puolustusmäärärahojen pienuudesta, sosialidemokraattien vahvan miehen, valtiovarainministerin Väinö Tannerin kerrotaan sanoneen, että ensin on köyhien asiat laitettava kuntoon, jotta hekin kokevat tämän maan puolustamisen arvoiseksi.
Niin myös tehtiin, ja eduskunta sääti hallituksen esityksestä muun muassa kansaneläkelain, joka oli Suomen ensimmäisiä sosiaaliturvalakeja.
Se vaikutti paljon siihen, että pari vuosikymmentä aikaisemmin sisällissodan repimä kansa yhtenäistyi, ja Suomi taisteli yhtenäisenä saavuttaen 30.11.1939 Neuvostoliiton hyökkäyksellä alkaneessa talvisodassa torjuntavoiton.
Parempi varustautuminen olisi tuskin muuttanut talvisodan lopputulosta. Sota olisi ainoastaan pitkittynyt, ja sen myötä sankarihautojen rivistöt olisivat vain pidentyneet.
Puolustukseen panostamisessakin on syytä muistaa, että kohtuus kaikessa. Kansan yhtenäisyyttä ei pidä horjuttaa liiallisilla sosiaaliturvan leikkauksilla edes maanpuolustuksen vuoksi. Yhtenäistä kansaa ei voita mikään.
Taito Taskinen
Kuopio
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/