Takana loistava tulevaisuus, mutta mitä on edessä, kun vihreät lähtee etsimään kadonnutta kannatustaan
Kun vihreät kokoontuu puoluekokoukseensa muutaman viikon päästä valitsemaan uutta puoluejohtoa, on luvassa myös raakaa pohdintaa tulevista askelmerkeistä.
Vihreiden seuraavalla puheenjohtajalla on mittava työ kannatuksen nostamiseksi. Huhtikuun eduskuntavaaleissa vihreät romahti ja menetti seitsemän kansanedustajaa aiempaan kahdenkymmenen edustajan suuruiseen ryhmään verrattuna. Uusi puheenjohtaja, Saara Hyrkkö tai Sofia Virta, on selvillä kesäkuussa.
Mistä päästä vihreiden tulisi kirkastaa linjaansa ja aloittaa kadonneen kannatuksensa etsintä uuden vetäjänsä johdolla?
– Urakka on kahtalainen. Tulevan puoluejohdon pitää koota vihreiden omia, sisäisiä rivejä. Toisaalta sen pitää pystyä uudistamaan puoluetta ja miettimään, mitä vihreys tässä ajassa on ja mikä on viesti, jolla saadaan riveistä livenneitä äänestäjiä palaamaan takaisin, sanoo yliopistotutkija Jenni Karimäki Helsingin yliopistosta.
Tarkkaan ei voida tietää, miksi vihreät ei huhtikuun vaaleissa tavoittanut äänestäjiä. Oliko kyse siitä, että vihreiden viesti ei välittynyt äänestäjille vai oliko syynä, että viestin sisältö ei miellyttänyt vai oliko viesti epäselvä, Karimäki pohtii.
Hän odottaa puolueen sisäistä ruodintaa myös kuluneesta hallituskaudesta ja siitä, keille ja millaisille linjoille on tilaa puolueessa. Yhteen soviteltavia näkökulmia riittää.
– Osa jäsenistöstä on sitä mieltä, että on aika palata alkujuurille voimakkaampaan vihreyteen. Mutta on heitäkin, joiden mielestä pitää kirkastaa profiilia muissa politiikan lohkoissa, esimerkiksi talouskysymyksissä.
Puoluevalinnasta ja jakolinjoista tohtoriksi väitellyt Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Jussi Westinen huomauttaa ensinnäkin, että vihreät on profiloitunut voimakkaasti, jopa liiaksi, naisten puolueeksi. Westinen sanoo, että vihreiden tulospiikki vuoden 2019 vaaleissa perustui siihen, että naisista noin 20 prosenttia äänesti puoluetta. Nyt kannatus naisten keskuudessa palautui tavanomaiselle tasolle, mutta ero on yhä suuri miehiin verrattuna.
– Agendalle tulleet intersektionaaliset feminismit ja muut vahvasti sukupuoleen liittyvät teemat korostavat feminististä profiilia. Tämä vetoaa osaan äänestäjistä, osaan ei. Siinä on selkeä haaste.
Toinen asia on se, että nostaakseen nykyistä seitsemän prosentin kannatustaan vihreät ei voi profiloitua vain ympäristökysymyksissä tai vähemmistöjen puolustajana. Esimerkiksi kevään vaalikeskusteluissa korostui talous ylitse monen muun teeman.
– Vihreiden ikuisuusongelma on, miten se nousee relevantiksi puolueeksi sosiaali- ja terveyspolitiikassa ja talouskysymyksissä. Ne ovat olleet pitkään äänestäjäkunnalle tärkeitä, Westinen sanoo.
Myös Jenni Karimäki arvioi, että talous- ja sosiaalipolitiikka nousevat esille vihreiden sisäisessä keskustelussa.
– Siinä tavoitteena on ehkä erottautuminen esimerkiksi SDP:stä ja vasemmistoliitosta.
Kolmantena ongelmana Westinen listaa sen, että vasemmistoliitto on onnistuneesti haastanut vihreitä näiden ydinkysymyksissä vihreiden ydinalueilla.
– Vasemmistoliitto on houkutteleva vaihtoehto erityisesti nuorille, joiden keskuudessa vihreät on menettänyt kannatustaan.
Vasemman laidan puolueilla on kaiken kaikkiaan edessään kiinnostavat ajat, sillä vihreiden ja SDP:n puheenjohtajat vaihtuvat lähiaikoina. Myös vasemmistoliiton Li Andersson on ilmoittanut, ettei enää hae jatkokautta puolueen johdossa.
– Paletti on aika auki. Millaista profiilia kukin näistä kolmesta puolueesta lähtee luomaan ja kuinka vetoava puheenjohtaja on. Tässä SDP:llä ja vasemmistoliitolla on ollut viime vuosina tutkitusti etulyöntiasema, sanoo Westinen.
Mikäli kokoomusjohtaja Petteri Orpo saa muodostettua hallituksen tämänhetkisten neuvottelijoiden kanssa, jää vihreät oppositioon. Vahvasta oppositiopolitiikasta vihreillä on hyviä kokemuksia sen jälkeen, kun puolue jätti hallituksen vuonna 2014 ja siirtyi oppositioon tuolloisen puheenjohtajansa Ville Niinistön johdolla.
Hänen seuraajansa Touko Aalto sanoi tuoreeltaan valintansa jälkeen kesällä 2017 uskovansa, että hyvää kannatusta kerännyt vihreät olisi pääministeripuolue tulevan vuosikymmenen aikana. Tällä hetkellä tie pääministeripuolueeksi näyttää epätodennäköiseltä.
Vihreiden nykyiset kansanedustajat sijoittuvat Helsingin Sanomien vaalikoneen perusteella laaditun arvokartan nelikentässä pääosin verraten vasemmalle ja liberaaliin alalaitaan. Tutkimuspäällikkö Westinen huomauttaa, että liberaalilla, mutta oikealla puolella olisi paremmin tilaa. Laajasti ottaen äänestäjien arvomaailmat ovat viime vuosikymmeninä kehittyneet niin, että suvaitsevaisuus ja vapaamielisyys sekä ympäristötietoisuus ovat lisääntyneet.
– Pelimerkit ovat periaatteessa olemassa, mutta mikään nousu ei tule automaattisesti, Westinen sanoo.
Vihreillä ei ole enää ainoana puolueena omistajuutta ympäristökysymyksiin, sillä monet muutkin puolueet pitävät tärkeänä kestävää kehitystä ja ilmaston lämpenemisen torjuntaa. Vihreiden imagoon ympäristötietoisuus sopii silti erinomaisesti, jopa liiankin hyvin.
– Äänestäjäkunta kokee ilmastokysymykset vihreiden leipälajiksi. Mutta toinen asia on, miten vihreät onnistuisivat puhuttelemaan kansalaisia tällä teemalla, Westinen sanoo.
Hänen mielestään vihreiden pitäisi päästä nykyistä paremmin kansalaisten tasolle.
– Jotta ei tule tunnetta, että norsunluutorneista annetaan ohjeita, jotka eivät ole kansan tuntojen tasalla.
Jenni Karimäki muistuttaa, että vihreät on niiden puolueiden joukossa, joihin liitetään mielikuvatutkimuksissa sana ylimielisyys. Myös vihreiden sisällä on tunnistettu tarve olla lähestyttävämpi julistamisen ja saarnaamisen sijasta, Karimäki sanoo.
– Vihreiden viestissä on sitä, että kansalaisten tulisi muuttaa omaa käyttäytymistään jollain lailla, jotta se olisi paremmin linjassa maapallon ja luonnon vaatimusten kanssa. Se herkästi tulkitaan niin, että vihreät kertoo, miten muiden ihmisten tulisi elää. Ja tätä mielikuvaa muut puolueet hanakasti ovat pyrkineet ruokkimaan, Karimäki naurahtaa.
Westisen aiemman työnantajan, tutkimuslaitos E2 Tutkimuksen, toteuttaman laajan selvityksen raportista ilmenee, että 80 prosenttia suomalaisista kokee jo elämäntapansa kestäväksi. Lisäksi noin 60 prosenttia tutkimuksen vastaajista piti julkista keskustelua tavallisia ihmisiä syyllistävänä. Se on vihreille ongelma, sillä tutkimustiedon valossa kansalaisia ärsyttää moraalinen ylemmyys, joka vihreiden kohdalla nousee esille, Westinen kuvailee.
– On jokin ideaali täydellisestä kansalaisesta, joka elää kuten opettaa ja valitsee moraalisesti ja eettisesti aina oikein, ja nyt kaikkien kansalaisten pitäisi tähän pystyä. Kansalaisten tasolle laskeutuminen on politiikassa olennaista.
Vihreiden puheenjohtajaksi on siis ehdolla kaksi toisen kauden kansanedustajaa eli Hyrkkö ja Virta. Moni puolueen tunnettu hahmo kieltäytyi kunniasta. Ei sanoivat esimerkiksi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne, kansanedustajaksi palannut ilmastoasiantuntija Oras Tynkkynen, kansanedustaja Jenni Pitko ja nykyisen toimitusministeristön sisäministeri Krista Mikkonen.
– Ei voi välttyä ajatukselta, että ei se kauhean hyvältä näytä. Ei se luo houkuttelevaa ja dynaamista kuvaa puolueesta, jos suurimmaksi osaksi etukäteen vahvoina pidetyt nimet ilmoittavat, että kiitos, mutta ei kiitos, Karimäki sanoo.
Varapuheenjohtajiksi sen sijaan halukkaita on enemmänkin.
Molempien puheenjohtajaehdokkaiden profiili on ollut suhteellisen matala heidän ensimmäisellä kansanedustajakaudellaan.
– Koska he eivät olleet aivan polttopisteessä viimeisen neljän vuoden aikana, se mahdollistaa myös kriittistä asennoitumista edeltäviin vuosiin ja voi auttaa sisäistä keskustelua, Karimäki sanoo.
Toisaalta kääntöpuolena on laajemman tunnettuuden puute.
– Kannatuksen noston näkökulmasta on enemmän töitä, hän jatkaa.
Edessä ovat myös tiukat taloudelliset ajat, sillä vaalitappion jälkeen vihreiden rahoitus putoaa. Meneillään onkin muutosneuvottelut puolue- ja piiritoimistoilla.