Suomalaisten ensimmäiset kaatuneet yrittivät olla nopeita, mutta saksalaiset ehtivät ensin – Lapin sota siirtyi kuumimpaan vaiheeseensa 80 vuotta sitten
Lapin sodan virallisesta alkamisesta tuli kuluneeksi 80 vuotta jo 15. syyskuuta, mutta käytännössä sota käynnistyi myöhemmin.
Tänään lauantaina 28. syyskuuta tulee kuluneeksi 80 vuotta varsinaisen sotimisen alkamisesta.
Suomalaiset olivat sotineet saksalaisia vastaan jo 15. syyskuuta etelässä Suomenlahdella Suursaaressa, kun natsi-Saksan joukot yrittivät valloittaa saaren laivastotukikohdakseen. Suomalaiset löivät saksalaiset ja ottivat koko joukon heitä vangiksi. Ainoan kerran kävi myös niin, että Neuvostoliitto ja Suomi sotivat Saksaa vastaan rinta rinnan.
Suursaaren jälkeen ehti kulua melkein kaksi viikkoa, että suomalaiset ja saksalaiset tulittivat toisiaan uudemman kerran.
Suursaaren nähdään olevan Lapin sodan ensimmäinen tapahtuma, mutta pääsotaa käytiin aluksi hyvin eri tavalla. Niin kutsutuissa syysmanöövereissa suomalaiset ja saksalaiset kävivät eräänlaista leikkisotaa niin, että saksalaiset vetäytyivät hallitusti ja suomalaiset seurasivat etäisyyden päästä perästä. Suomi salli Saksan tuhoavan teitä ja siltoja.
Neuvostoliitto oli rauhanehdoissaan vaatinut, että Suomi ajaa entisen aseveljensä Saksan pois maasta. Tämä tarkoitti melkein puolen Suomen eli Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueilla mittavaa savottaa.
Neuvostoliitto myös huomasi, ettei Suomi sodi tosissaan. Kovilla alettiin ampua, ettei Neuvostoliitto sekaantuisi asiaan vakavammin.
Torstaina 28. syyskuuta Pudasjärven syysaamussa suomalaiset kohtasivat saksalaisten jälkivarmistusjoukot, joita vaativat antautumaan.
Syysmanööverien sopimusten mukaan saksalaisten oli tarkoitus vetäytyä Pudasjärven eteläpuoliselta alueelta vasta seuraavana lauantaina 30. syyskuuta. Pudasjärven kirkonkylässä he olisivat saaneet olla vielä kaksi päivää tämän jälkeen.
Lapin sodan suomalaisten komentaja kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo määräsi kuitenkin nopeamman etenemisen Pudasjärvelle.
Syysmanööverit oli sovittu vain alemmalla upseeritasolla, joten Suomen valtionjohto ja kenraalikunta saattoivat vedota siihen, ettei Neuvostoliiton asettamien rauhanehtojen täyttämisessä voitu suostua mihinkään, minkä alemmat upseerit olivat saksalaisten kanssa junailleet.
Kun saksalaiset eivät suostuneet antautumaan Pudasjärvellä, suomalaiset avasivat tulen.
Saksalaiset yrittivät vielä neuvotella, mutta suomalaiset eivät suostuneet.
Sillankorvan tienhaaran maastossa kaksikymmentä kilometriä Oulun suuntaan vaihdettiin useita laukauksia. Kaksi saksalaista menehtyi, neljä haavoittui ja kaksi saksalaista suomalaiset saivat vangiksi. Suomalaiset selvisivät tappioitta. Vankien lisäksi suomalaiset ottivat kuorma-auton ja moottoripyörän saaliiksi.
Saksan kenraaliluutnantti August Krakau sai lopulta sovittua suomalaismajuri Veikko Lounilan kanssa. Suomalaiset lupasivat jäädä paikoilleen kunnes saksalaiset ovat poistuneet Pudasjärveltä.
Saksalaiset poistuivatkin melko pian. Pudasjärven kirkonkylän pohjoispuolella Aittojärven tuntumassa oli saksalaisten asevarasto, joka saksalaispioneerien oli tarkoitus räjäyttää vetäytymisen yhteydessä. 30. syyskuuta räjäytys oli juuri tapahtumassa, kun suomalaisjoukot ilmestyivät paikalle.
Saksalaispioneerit estivät suomalaisia menemästä liian lähelle ennen suurta räjähdystä. Sopueleestä huolimatta suomalaiset vangitsivat saksalaiset. 72 vangin lisäksi suomalaiset saivat saaliiksi 10 Zündapp-moottoripyörää.
Pudasjärven ensimmäisten laukausten jälkeisenä päivänä 29. syyskuuta lähempänä Oulua Iissä ammuttiin seuraavan kerran.
Edetessään Oulusta Kemiin suomalaisilla oli edessään silta, jonka pohjoispuolella saksalaisilla oli linnoitetut asemat. Suomalaiset päättivät siksi koukata kauempaa päästäkseen saksalaislinjojen selustaan.
Juuri kun suomalaiset aikoivat hyökätä perjantaina 29. syyskuuta he huomasivat saksalaisten lähtevän vetäytymään. Saksalaiset olivat perillä suomalaisten aikeista.
Oli selvää, että saksalaiset aikoivat räjäyttää Iin Olhavan sillan. Luutnantti Georg Mandelin ja hänen taistelulähettinsä Ludvig Peltomaa ja Aarno Takkunen juoksivat sillalle katkaistakseen räjähteiden sytytysjohtimet.
Tässä vaiheessa saksalaiset räjäyttivät sillan. Mandelin, Peltomaa ja Takkunen saivat surmansa.
Seurasi laukaustenvaihto. Saksan joukot olivat erityisen tulivoimaisia käyttäen suomalaisia vastaan jopa ilmatorjuntatykkejä.
Laukaustenvaihto vaati vielä kahden suomalaisen ja kahden saksalaisen hengen.
Nämä viisi kaatunutta miestä olivat Lapin sodan ensimmäiset suomalaisuhrit.
Puolen tunnin taistelun jälkeen saksalaiset vetäytyivät.
Pudasjärven ja Olhavan laukaustenvaihdot olivat varmistus sille, että Lapin sota oli siirtynyt näytellystä sodasta aitojen taisteluiden vaiheeseen.
Ensimmäinen suuri taistelu ja Lapin sodan kuumin taisteluvaihe seurasi pian Torniossa suomalaisten maihinnousun myötä. Marraskuussa loppui sodan aktiivisin vaihe. Vielä sodan jälkeenkin suomalaisia kuoli saksalaisten jättämiin miinoihin.
Sota vaati 774 suomalaisen ja yli tuhannen saksalaisen hengen.
Lapin sodasta on kulunut 80 vuotta. Viimeiset saksalaisjoukot poistuivat Suomen maaperältä huhtikuussa 1945. Suomenmaa seuraa juttusarjassa Lapin sodan tapahtumia ja siihen liittyviä ilmiöitä huhtikuulle saakka.