Tutkija: Lapin sota on Suomessa unohdettu, vaikka se kosketti tuhansia siviilejä – "Monille tulee yllätyksenä"
Järkyttävä hävitys. Niin voisi kuvailla näkymiä Rovaniemellä lokakuun puolivälissä 1944.
Saksalaiset olivat sytyttäneet koko kauppalan tuleen ennen vetäytymistään. Lapin sota oli alkanut noin kuukausi aiemmin.
Rauniot savusivat vielä, kun suomalaiset saapuivat niiden keskelle. Valtavia hiilikasoja, törröttäviä laudanpätkiä, mustuneita ikkunanpieliä, rojua siellä ja täällä. Sairaala oli pystyssä, mutta pahoin palanut sekin.
Tärkeä suomalainen asutuskeskus oli kokenut totaalisen joukkotuhon. Eikä se jäänyt siihen. Tuli Muonio, Sodankylä, Savukoski, Enontekiö. Oikeastaan koko Lappi Napapiiriltä pohjoiseen tuhottiin maan tasalle. Vain joitain yksittäisiä paikkoja jäi pystyyn.
Totaalisista tuhoista huolimatta Lapin sota on Suomessa huonosti tunnettu.
Oikeastaan voitaisiin puhua unohdetusta sodasta, sanoo yliopistotutkija Outi Autti Oulun yliopistosta.
Hän vetää monivuotista ja monitieteistä Lapin sotaan liittyvää tutkimushanketta.
Auttin mukaan Lapin sodasta puhutaan usein kuin ohimennen. Se oli pieni loppukahakka jossa käväistiin jatkosodan jälkeen. Saksalaisia ajettiin vähän takaa ja sitten se loppui. Rovaniemen polttamisen tietää moni, mutta siihen se jää.
Hämmästyttävän usein Lapin sota unohdetaan kokonaan. Auttin mukaan myös niiden ihmisten keskuudessa, joiden pitäisi tietää historiasta ja toisesta maailmansodasta paljon.
Puhutaan käsiteparista talvi- ja jatkosota tai sotavuodet 1939–1944. Ikään kuin Lapin sotaa ei olisi ollutkaan tai se ei olisi mainitsemisen arvoinen historiallinen tapahtuma.
– Lapin sota on jäänyt kansankunnan muistin ulkopuolelle lähes kokonaan. Monille tulee yllätyksenä, että Lapista on esimerkiksi evakuoitu ihmiset pois, ja heitä on ollut tuhansia.
Lapin sodan jaloista evakuoitiin noin 56 500 ihmistä Ruotsiin ja noin 47 500 ihmistä muualle Suomeen. Silti suuri yleisö ei tiedä heidän kokemuksistaan juuri mitään. Lähes aina puhutaan vain Karjalan evakoista.
Lapin sota syttyi syksyllä 1944. Siitä tulee nyt kuluneeksi tasan 80 vuotta.
Historioitsijan ja tietokirjailijan Mika Kuljun mukaan sitä ei voi kiistää, että Lapin sota oli eräänlainen jatkosodan jälkinäytös. Välttämätön pakko, jonka suomalaiset kävivät, koska neuvostoliittolaiset käskivät.
– Ei suomalaisilla ollut siihen mitään hinkua, koska he tiesivät, että saksalaiset ovat poistumassa maasta joka tapauksessa. Mutta välirauhan sopimuksessa oli luvattu ajaa heidät pois, niin muu ei auttanut.
Kuljun mukaan Lapin sota on ennen kaikkea suomalainen historiakokemus. Muualla maailmassa siitä ei juuri tiedetä.
Venäläinen historiankirjoitus ei tunne koko Lapin sotaa. Saksalaisille se on yksi onnistuneimpia vetäytymisoperaatioita toisen maailmansodan sekavassa loppuvaiheessa. Ruotsalaisille se näyttäytyi kahakointina Torniossa ja sen pohjoispuolella.
– Suurvaltapoliittinen tosiasia on se, että Lapin sota oli natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välisen Petsamo–Kirkkoniemen suurtaistelun sivunäytös, Kulju sanoo.
Hänen mukaansa Neuvostoliitto halusi, että Suomi sitoo Saksan joukkoja Lapissa, etteivät ne ehdi tukemaan joukkojaan Petsamon ja Kirkkoniemen suuntaan.
Petsamo–Kirkkoniemen taisteluissa kuoli kovimpien arvioiden mukaan jopa 20 000 venäläistä ja 10 000 saksalaista. Lapin sota vaati yhteensä noin 2 400 miehen hengen.
– Se kertoo mittaluokasta, millaiseen kontekstiin Lapin sota asettuu.
Lapin sota oli kuitenkin raakaa sotaa, Kulju painottaa.
Hänen mukaansa Lapin sodan sotilaallinen puoli jää usein kaikenlaisen sensaatiohakuisuuden alle. Otsikoissa puhutaan suomalaisnaisten ja saksalaisten suhteista, aviottomista lapsista ja alkoholin käytöstä.
Harvoin puhutaan esimerkiksi Kemin tai Tornion taisteluista, jotka olivat suomalaisittain hyvin harvinaista kaupunkisotaa. Harva tietää myöskään Ranuan Ylimaan taistelusta, joka oli kunnon erämaasotaa.
– Usein unohdetaan, että Tornion taistelussa kuoli 450 suomalaista. Se on suunnilleen saman verran kuin Raatteen tien taisteluissa talvisodassa. Kaikki tietävät, kuinka eri tavoilla näitä kahta taistelua on muisteltu, Kulju sanoo.
Lapin sodan aktiivisin vaihe kesti marraskuulle 1944 saakka. Suurin osa armeijan joukoista kotiutettiin vuodenvaihteen tienoilla.
Taistelut jumittuivat Käsivarren Lappiin, missä Saksa piti hallussaan vielä pientä kaistaletta Suomen maaperästä. Sitä kesti aina 27. huhtikuuta 1945 saakka, jolloin viimeiset saksalaiset siirtyivät Norjan puolelle.
– Lapin sota ratkaisi sen, ettei Neuvostoliitto alkanut operoimaan Suomen alueella. Jos suomalaiset eivät olisi ajaneet saksalaisia pois, puna-armeija olisi tehnyt sen. Siinä mielessä Lapin sodalla on hyvin tärkeä merkitys Suomen itsenäisyyden kannalta, Kulju summaa.
Miksi Lapin sota on sitten unohdettu?
Kuljun mukaan siihen ei liity samanlaista sankaritarinaa kuin talvisotaan tai jatkosodan torjuntataisteluihin. Lapin sodassa oli jo vähän väsähtänyt tunnelma: katseet olivat jo rauhan ajassa ja tulevaisuudessa.
Suurin osa Suomea eli jo täyttä rauhan aikaa, kun Lapissa vielä sodittiin. Eduskuntavaalitkin käytiin sodan aikana maaliskuussa 1945.
Outi Auttin mukaan olennainen selitys Lapin sodan unohtumiselle on maantiede: valtakeskuksesta eli Helsingistä katsottuna Lappi on kaukana. Periferiassa tapahtuvat asiat jäävät epäselviksi eivätkä herätä niin paljon huomiota.
Vielä merkittävämpi syy on häpeä. Auttin mukaan suomalasille on ollut hyvin vaikea käsitellä sitä, että he ovat olleet ensin liitossa natsi-Saksan kanssa ja sitten kääntyneet aseveljiään vastaan.
Vaikeuskertoimia vain lisää se, että Pohjois-Suomen asukkaat olivat olleet jatkosodan vuosina hyvissä väleissä saksalaisten kanssa. Saksalaiset olivat suomalaisille ystäviä, rakastajia, seurustelukumppaneita ja myös satojen lasten isiä. Sitten kaikki keikahti nurinniskoin ja heitä vastaan alettiin sotimaan.
– Kaikki se aiheuttaa monimutkaista moraalista häpeää suomalaisissa. Yhä edelleen Pohjois-Suomessa asuvat ihmiset saattavat sanoa, etteivät nämä hyvät saksalaiset tuhonneet Lappia, vaan joukkoja oli vaihdettu, Autti sanoo.
Pohjois-Suomessa Lapin sotaa ei ole voitu unohtaa.
Se on kipeää historiaa, johon liittyy valtavan paljon perheiden ja sukujen vaikeita kokemuksia. Evakkoon piti lähteä kiireellä. Huoli painoi, eikä kukaan tiennyt, miten tässä vielä käy.
Autti sanoo tutkimuksissaan yllättyneensä, kuinka paljon Lapin sodan evakkomatkalla kuoli lapsia ja vanhuksia. Kulkutaudit vaativat uhrinsa.
Monille lappilaisille on ollut vaikea hyväksyä sitä, että heidän kokemuksiaan ei ole juuri käsitelty julkisuudessa. Karjalaisten kokemukset taas ovat saaneet paljon palstatilaa.
Autti arvelee sen johtuvan osin siitä, että valtaosa lappilaisista pääsi lopulta palaamaan kotiseudulleen. Lappia ei menetetty lopullisesti.
Paluu Lappiin oli kuitenkin monelle katkera. Kodit olivat häpäistyinä ja raunioina. Joissakin muisteluksissa vanhemmat itkevät niiden juurella.
– On hämmästyttävää, kuinka vähän näistä hetkistä kuitenkaan puhutaan. Niitä ei näy myöskään elokuvissa tai kaunokirjallisuudessa, Autti sanoo.
Harvoin puhutaan myöskään siitä, että Lappi oli sodassa miinoitettu. Kauan sodan jälkeenkin miinoja löytyi pelloilta, ladoista tai navetan perukoilta. Ne aiheuttivat vammautumisia ja kuolemia, sodan uhreja kaikki tyynni.
Ja jos Lapin sota on jäänyt katveeseen, kaikkein syvimpään katveeseen ovat uponneet saamelaisten kokemukset. Lapin sota vaikutti hyvin voimakkaasti Suomen alkuperäisväestöön.
Paikallisesti Lapin sodasta on kuitenkin puhuttu, Autti sanoo. Aihetta on käsitelty kyläseuroissa, paikallisyhdistyksissä ja historiikeissä.
Perheissä ja suvuissa kokemuksia on jaettu puolin ja toisin, kerrottu seuraavillekin sukupolville, miten kaikki meni.
Sitten on aina perheitä, joissa ei puhuta. Kipeät muistot ja traumat kipristyvät sukujen sisään.
Auttin mukaan puhuttavaa ja purettavaa riittää edelleen paljon. Sitä tehdään osaltaan myös hänen vetämässään tutkimushankkeessa, jossa ihmisille järjestetään keskustelutilaisuuksia.
Autti toivoisi, että Lapin sota saisi kuitenkin tilaa myös valtakunnallisessa keskustelussa. Ihmisille on aina tärkeää, että heidän kokemuksensa tulevat kuulluiksi, tunnistetuiksi ja tunnustetuiksi. Se prosessi on edennyt Lapin sodan kohdalla hieman jälkijunassa.
– Sota on aina valtava inhimillinen tragedia, johon sekoittuu lukemattomia erilaisia kohtaloita. Tärkeintä olisi vain puhua näistä.
Lapin sodasta on kulunut 80 vuotta. Viimeiset saksalaisjoukot poistuivat Suomen maaperältä huhtikuussa 1945. Suomenmaa seuraa juttusarjassa Lapin sodan tapahtumia ja siihen liittyviä ilmiöitä huhtikuulle saakka.