Natsien kenraali hoiteli Lapin sotaa sivuhommina – rähjäsi suomalaisille, joutui vastuuseen sotarikoksista
Jatkosodan aikana natsi-Saksa vastasi Suomen Lapin alueesta. Myös Pohjois-Pohjanmaan alueita ja Kainuu Suomussalmelle asti olivat Saksan vastuulla.
Saksa katsoi Pohjois-Norjan ja Suomen rintamansa yhdeksi ja samaksi vastuualueeksi, mutta toimivat toki eri tavoilla kummassakin eri maassa. Norja oli Saksan miehittämä, Suomi oli Saksan aseveli.
Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoa vastaan Lapista tarkoituksena valloittaa kaikki alueet Vienanmerelle ja Kuolan niemimaan itärannoille asti. Jäämeri ja Vienanmeri muodostaisivat luonnollisen puolustusaseman Neuvostoliittoa vastaan. Saksa ei kuitenkaan onnistunut tässä vaan Neuvostoliitto piti tärkeät alueensa.
Vuonna 1942 Pohjois-Suomen ja -Norjan joukoista muodostettiin Saksan 20. vuoristoarmeija. Sitä johti ensin kenraalieversti Eduard Dietl.
Dietl oli suosittu kenraali, joka tunnettiin rennosta olemuksestaan ja joviaalina kansanmiehenä.
Hän kuoli kesäkuussa 1944 lento-onnettomuudessa, jota on epäilty myös järjestetyksi. Dietl ei ehtinyt nähdä Suomen ja Saksan välisen konfliktin alkavan, ja siksi hänet muistetaankin sinä hyvänä saksalaiskenraalina.
Dietl kuitenkin suunnitteli saksalaisten strategiaa ja poltetun maan taktiikkaa siltä varalta, että Suomi vaihtaisi puolta tai saksalaisten pitäisi Neuvostoliiton edetessä vetäytyä. Dietl olisi johtanut saksalaisia suomalaisia vastaan siinä missä hänen seuraajansakin.
Seuraajan maine onkin sitten pahempi.
Dietlin kuoleman jälkeen 20. vuoristoarmeijan komentajaksi määrättiin toinen kenraalieversti, kroaattitaustainen Lothar Rendulic Itävallasta.
Kenraalieversti on täyttä kenraalia korkeampi arvo, vaikka toisinkin saattaisi ajatella, sillä kenraalimajuri ja kenraaliluutnantti ovat täyttä kenraalia alempia sotilasarvoja. Suora käännös saksan generaloberstista on joko kenraalieversti tai ylin kenraali. Kenraalieverstin yläpuolella on sotamarsalkka.
Kenraalieversti Rendulic oli tätä ennen palvellut eri tehtävissä esimerkiksi Neuvostoliiton-vastaisella rintamalla ja Jugoslaviassa. Hänen panssarijoukkonsa osallistuivat esimerkiksi kuuluisaan Kurskin taisteluun kesällä 1943. Jugoslaviassa Rendulic yritti esimerkiksi kuuluisan partisaanijohtaja Josip Broz Titon vangitsemista.
Rendulic taisteli jo ensimmäisessä maailmansodassa upseerina. Hän jäi töihin Itävallan armeijaan ja liittyi paikalliseen natsipuolueeseen 1930-luvun alussa. Natsististen mielipiteidensä takia Rendulic joutui vetäytymään eläkkeelle 1936 alle 50-vuotiaana.
Kun Itävalta liitettiin Saksaan 1938 Rendulic pääsi heti saksalaisnatsien suosioon. Hän pääsi takaisin asevoimiin, nyt Saksan alaisiin, ja nousi kenraalikuntaan. Itävallan asevoimissa hän jäi everstiksi.
Suomeen ja Norjaan Rendulic siirtyi kun edesmenneelle Eduard Dietlille tarvittiin seuraaja kesäkuussa 1944. Tuossa vaiheessa Neuvostoliitto oli jo aloittanut suurhyökkäyksensä Suomea vastaan etelässä.
Pohjoisessa Rendulic otti 20. vuoristoarmeijan komentoonsa tilanteessa, jossa Suomi kävi kovia taisteluita ja perääntyi etelässä Neuvostoliiton suurhyökkäyksen edestä. Lapissa Neuvostoliitto tehosti sotatoimia vasta myöhemmin.
Suomi teki erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa syyskuussa 1944. Jo tätä ennen Suomi alkoi täyttää rauhanehtoja. Suomi katkaisi suhteet Saksaan 2. syyskuuta, jonka myötä Neuvostoliitto suostui aselepoon. Aselepo alkoi 4. syyskuuta.
Suomen tuli yhden rauhanehdon mukaan ajaa Saksan joukot pois alueeltaan. Tämä johti Lapin sotaan 15. syyskuuta alkaen.
Aluksi Suomen ja Saksan oli tarkoitus käydä leikkisotaa. Niin kutsutuissa syysmanöövereissa Saksa perääntyi hallitusti tuhoten Suomen sallimaa infrastruktuuria kuten siltoja ja teitä perääntyessään. Suomi seurasi perässä riittävän hajuraon turvin.
Tämä alempien upseerien sopima menettelytapa miellytti Rendulicia. Suomesta selvittäisiin vähällä, ja 20. vuoristoarmeija voisi keskittyä Neuvostoliittoa vastaan taisteluun Suomen ja Norjan pohjoisimmissa osissa.
Neuvostoliitto huomasi pian, ettei Suomi sotinut kunnolla. Voittajavalta vaati sotatoimien tehostamista ja väläytti Suomen miehitystä, jos saksalaisia vastaan ei ammuttaisi kovilla.
Lokakuun 1. päivänä Suomi nousi maihin Torniossa. Tämä oli viimeinen niitti varsinaisen sodan alkamiselle.
Rendulic suorastaan raivostui suomalaisille. Miten äskeinen aseveli yhtäkkiä lipesi sovitusta näin pahasti?
Rendulic lähetti radio- ja telexsanoman Suomen päämajalle. Pahansävyisessä viestissään kenraalieversti syytti suomalaisia sopimuksen rikkomisesta Pudasjärvellä, Olhavassa ja Torniossa.
Presidentti-ylipäällikkö C. G. E. Mannerheim antoi Lapin joukkoja komentavan kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuon allekirjoitettavaksi vastauksen, jossa Suomi korosti, ettei ylin sodanjohto saati valtionjohto ollut sopinut yhtään mitään. Paikallisten päälliköiden sopimus ei täten sitonut päämajaa ja Suomen tuli täyttää Neuvostoliiton asettamat rauhanehdot.
Rendulic määräsi täydellisen hävityksen saksalaisten perääntyessä. Asutuskeskukset poltettiin maan tasalle, ja verrattain vähän Lapin rakennuskantaa jäi pystyyn.
Tammikuusta maaliskuuhun 1945 Rendulic komensi Saksan kaikkia pohjoisen joukkoja, ja hänen tilalleen 20. vuoristoarmeijan johdossa tuli kenraali Franz Böhme. Lapin sodassa oli Böhmen komentajakaudella jäljellä vain Käsivarren asemasota, joka oli aiempaan verrattuna rauhallinen sodan vaihe.
Suurin taistelu, jonka Saksa kävi pohjoisessa, oli lokakuussa 1944 käyty Petsamon–Kirkkoniemen taistelu Neuvostoliittoa vastaan.
Poltetun maan taktiikka jatkui myös Norjan puolella. Maaliskuussa 1945 Rendulic siirtyi komentajaksi Latviaan ja sieltä Itävaltaan. Hän antautui joukkoineen Yhdysvalloille Itävallassa 8. toukokuuta.
Sotavanki Rendulic ei jäänyt pelkästään sotavangiksi. Hän joutui yhteen Nürnbergin oikeudenkäynneistä vuonna 1948 syytettynä sotarikoksista.
Hänet vapautettiin Lapin ja Norjan Ruijan tuhoamissyytteistä. Aiemmat teot kuitenkin toivat Rendulicille tuomion.
Rendulic oli vuonna 1941 määrännyt itärintamalla alaisensa ampumaan kaikki vangiksi saadut Neuvostoliiton poliittiset upseerit. Vuonna 1943 Italian antauduttua hän vangitutti Jugoslavian alueen komentajana ollessaan tuhansia italialaisia sotilaita ja kostoksi teloitutti kymmeniä italialaisia upseereita.
Kroatiassa niin ikään vuonna 1943 Rendulic määräsi 50 panttivangin teloituksesta jokaista surmattua saksalaissotilasta kohden. Jokaista haavoittunutta kohden Rendulic määräsi teloitettavaksi 25 siviiliä. Kostoiskuina Rendulic määräsi myös jugoslavialaisten kylien tuhoamisia.
Tuomioksi tuli 20 vuoden vankeus. Hänet vapautettiin kuitenkin jo 1951. Tämän jälkeen hän toimi kirjailijana. Lothar Rendulic kuoli tammikuussa 1971 ollessaan 83 vuoden ikäinen.
Lapin sodasta on kulunut 80 vuotta. Viimeiset saksalaisjoukot poistuivat Suomen maaperältä huhtikuussa 1945. Suomenmaa seuraa juttusarjassa Lapin sodan tapahtumia ja siihen liittyviä ilmiöitä huhtikuulle saakka.