"Pahikset laitetaan päiviltä"-ajattelu ei tuottanutkaan demokratiaa – Upin Aaltola näkee 9/11-iskuista alkaneen ajattelun vaihtuvan takaisin kylmän sodan maailmaan
Järkytys levisi ympäri maailman tasan kaksikymmentä vuotta sitten, kun kuvat World Trade Centeriin iskeytyvistä lentokoneista ja sitä seuranneesta tuhosta Yhdysvaltojen New Yorkissa imeytyivät ihmisten tajuntaan.
Syyskuun 11. päivän terrori-iskut vuonna 2001 olivat heräämisen kokemus, tiivistää Suomenmaan haastattelema Ulkopoliittisen instituutin (Upi) johtaja Mika Aaltola.
– Se oli merkittävä virstanpylväs. Kansainvälisissä suhteissa kääntyi sivu, ja iskuja seurasi joukko Yhdysvaltojen johtamia sotilasoperaatioita, joita olemme nyt kaksikymmentä vuotta saaneet seurata.
Afganistanin sotaan johtaneiden terrori-iskujen vuosipäivän aikana Yhdysvallat on vetäytymässä Afganistanista. Aaltolan mukaan sodan on katsottu jatkuneen liian kauan, ja vaikka Afganistan tavallaan palaa lähtötilanteeseen äärijärjestö Talebanin ottaessa uudelleen vallan maassa, haluaa Yhdysvallat toimia uuden politiikkansa mukaisesti.
– Aiemmin Yhdysvaltojen ulkopolitiikan keskiössä oli suurvaltakamppailu. Syyskuun yhdennentoista myötä katse kääntyi niin sanottuihin epäsymmetrisiin toimijoihin, kuten Al-Qaidaan. Nyt sivua halutaan kääntää eteenpäin, tai takaisin menneeseen, eli suurvaltojen kamppailuun.
– Päätös vetäytyä Afganistanista korostaa, että syyskuun yhdennentoista iskujen painoarvo on jäämässä muistojen kirjastoon, Aaltola sanoittaa.
Syyskuun isku on kuolonuhrien määrällä mitattuna tuhoisin yksittäinen terrori-isku historiassa. Epäsuorat kuolonuhrit ja 19 tekijää mukaan lukien kuolonuhreja on laskettu olevan 2996. Epäsuorat kuolonuhrit ovat esimerkiksi iskujen savun takia myöhemmin syöpään sairastuneita.
Yhdennentoista päivän aamu alkoi rauhallisissa merkeissä. Yhdysvaltalaisissa television aamuohjelmissa jopa korostettiin alkavan tiistaipäivän poikkeuksellista rauhallisuutta, mitä on jälkikäteen tummasävyisellä ironialla tulkittu pahaenteiseksi liiallisen varmuuden tunteeksi.
Varhain aamulla 19 kaappaajaa otti haltuunsa neljä lennoilleen noussutta matkustajalentokonetta. Kello 8.46 paikallista aikaa ensimmäinen kone törmäsi World Trade Centerin kaksoistornien pohjoiseen torniin. Tv-lähetyksissä alettiin hyvin pian näyttää suoraa kuvaa paikalta, ja tapahtuneen luonnetta vielä arvuuteltiin. Yhden koneen törmäys saattoi olla myös onnettomuus.
Kello 9.03 suoraan lähetykseen tallentui lentokoneen iskeytyminen nyt etelätorniin. Järkytyksen keskellä suorien lähetysten kommentaattorit olivat nyt varmoja, että Yhdysvaltoja oli kohdannut ennennäkemättömän mittaluokan terrori-isku. Toisaalta esimerkiksi uutiskanava CNN:n lähetyksessä spekuloitiin vielä tuossa vaiheessa navigointijärjestelmän häiriöllä.
Presidentti George W. Bush antoi kello. 9.30 lausunnon, jossa hän totesi, että oli tapahtunut ”ilmeinen terrorihyökkäys”. Seitsemän minuuttia myöhemmin kolmas lentokone iskeytyi maan puolustusministeriö Pentagoniin.
Neljäs lentokone syöksyi maahan kello. 10.03. Matkustajat olivat pääsemässä terroristien niskan päälle, ja nämä ohjasivat koneen kohti maata. Terroristien kohteena olisi ilmeisimmin ollut Yhdysvaltojen kongressitalo.
Pentagonista tuhoutui osa, mutta kolme muuta rakennusta romahti täysin. Vaikka kaksoistorneista eteläiseen iskettiin myöhemmin, se romahti ensimmäisenä, kello 9.59. Ylemmäs osunut pohjoistornin isku ei ollut välittömästi vahingoittanut kantavia rakenteita yhtä pahasti, ja pohjoistorni romahti vasta kello. 10.28. Kolmas WTC-torni, numero 7, romahti pohjoistornin sortumisesta lentäneiden osien vaurioittamana.
Arvion mukaan kaksoistorneissa oli 18 000 ihmistä ensimmäisen iskun hetkellä. Iskut olisivat saattaneet tappaa paljon suuremman määrän ihmisiä, ellei evakuointeja olisi saatu nopeasti käyntiin, ja jos etelätorniin olisi isketty nopeammin pohjoistornin iskun jälkeen.
Kuolonuhreista vain verrattain pieni osa tuli törmäyspaikkojen alapuolelta. Ylempänä ihmiset jäivät loukkuun, eikä kenenkään tiedetä selvinneen pohjoistornin törmäyspaikan yläpuolelta. Etelätornin evakuointi oli jo käynnissä iskun aikana, ja sieltä osa selvisi hengissä vielä oltuaan törmäyspaikan yläpuolella. WTC 7 oli romahdushetkellään jo tyhjä ihmisistä.
Pohjoistornissa kuoli noin 1500, etelätornissa melkein 700, Pentagonissa 125 ja lentokoneissa 246 ihmistä.
Pelastushenkilökuntakin joutui vaikeaan paikkaan, ja moni pelastaja menehtyi. Eri tahojen keskinäisen viestinnän ongelmat haastavassa tilanteessa tekivät johtamisesta osin epätehokasta. Pelastustyöntekijöistä palomiehiä kuoli 343, poliiseja 60, teknikkoja 8 ja yksi palovartija.
Maailman sympatiat olivat Yhdysvaltojen puolella. Se saattoi siksi aloittaa Afganistanissa ”hyvän sodan”, Yhdysvaltojen politiikan asiantuntija Aaltola kuvaa. Presidentti Bush julisti terrorisminvastaisen sodan alkaneeksi, eikä se vieläkään ole varsinaisesti päättynyt.
– Terroriteot jättivät mielikuvan siitä, että ainoa globaali suurvalta oli saanut pahan iskun, vuotavan haavan. Yhdysvallat lähti melkein refleksinomaisesti Afganistan-operaatioon, Upin johtaja toteaa.
– Yhdyvalloissa oli vallalla tietynlainen idealismi. Maa käytti sotilaallista voimaansa maksimaalisesti ja uskoi, että sillä tavalla pystyy muuttamaan yhteiskuntia. Että niin sanottuja ”pahan akselin” valtioita pystyy muokkaamaan.
Tämä usko on nyt uupunut.
– Interventioiden aikakausi on ohitse, nyt on siirrytty suojaavaan vaiheeseen. Eli vallalla on ajatus, että demokratioita pitää suojata ja niiden haavoittuvuuksia tulee tilkitä. Sotilaallinen voima liittovaltiolla on toki edelleen ylivertainen, mutta sitä Yhdysvaltoja ei enää ole, joka kykenisi mielikuvissa tekemään ihmeitä, Aaltola avaa.
– Ensin Irakin, ja nyt Afganistanin myötä on herätty siihen, että ”pahikset laitetaan päiviltä”-ajattelu ei tuotakaan demokratiaa.
Aaltolan mukaan aikalaiskeskusteluja syksyltä 2001 ja nykypäivästä onkin mielenkiintoista vertailla. Enää vuonna 2003 aloitettu Irak-operaatiokaan ei näyttäytynyt niin sanottuna hyvänä sotana, ja Yhdysvaltojen toimet ovatkin keränneet kritiikkiä vuosien varrella enenevissä määrin.
– Maailman myötätunto oli Yhdysvaltojen puolella syksyllä 2001, ja Euroopan lehdetkin viestivät, että olemme nyt kaikki amerikkalaisia, kun Yhdysvaltojen kärsimykset nähtiin. Afganistanin sota oli jopa pyhä sota. Nykykeskustelussa korostuu epäonnistuminen, Aaltola kertoo.
– Afganistanissa ei saatu aikaan yhteiskunnan rakentamista, vaikka Naton voimin ja YK:n mandaatilla yritettiin. Tämä on havahtumista kyyniseen maailmaan, jossa sotilaallinen voimankäyttö on melko hyödytöntä, ja ”pahikset” saattavat hyvinkin päästä voitolle.
Syyskuun yhdennentoista kuvasto kuitenkin kummittelee yhä taustalla ja ajatuksissa suurvaltapolitiikan palatessakin, Aaltola katsoo.
– Se on yhä voimakkaana mielessä havahtumisen hetkenä. Katastrofaalisen tapahtuman estäminen ja ennakointi on yhä paljolti mielessä, samoin se, että niin sanotut mustat joutsenet pitäisi pystyä ymmärtämään ajoissa. Sekin liittyy kuitenkin enemmän suurvaltoihin, eli siihen, miten Venäjä tai Kiina kikkailee jotain salakavalaa. Ei niinkään Osama bin Ladenin kaltaisiin hahmoihin.
Yhdysvalloilla on Aaltolan mukaan edelleen roolinsa demokraattisen läntisen maailman arvojohtajana.
– Demokratia on ollut huonossa hapessa ympäri maailmaa. Aikakauden piirre on, että autokraattiset valtiot ovat nostaneet päätään, eivätkä ne usko demokratian kutsuun.
– Jos kylmän sodan loppu edisti maailman demokratisoitumista, niin kylmän sodan lopun loppu on paluuta keskitettyyn valtioon, ja suurvaltojen paluuta, kuten Kiinan nousu osoittaa.