Mannerheim presidentiksi 80 vuotta sitten – osaatko nimetä kaikki presidentin valinnan poikkeustilanteet Suomen historiasta?
Risto Ryti erosi tasavallan presidentin paikalta 1. elokuuta 1944, jotta Suomi voisi tehdä Saksasta erillään rauhan Neuvostoliiton kanssa.
Ryti oli sopimuksessa Saksan kanssa sitoutunut jatkamaan Suomen sotatoimia Saksan rinnalla niin kauan kuin hän oli presidentti. Rytin oli tarkoitus olla presidentti vuoteen 1945 asti.
Rytin erottua Suomi ei ollut sitoutunut sotimaan Saksan rinnalla. Nyt tarvittiin presidentti luotsaamaan Suomi uuteen vaiheeseen ja rauhaan.
Eduskunta sääti poikkeuslain, jolla armeijan ylipäällikkö, Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim nousi presidentiksi 4. elokuuta. Tästä tuli tänään sunnuntaina kuluneeksi tasan 80 vuotta.
Mannerheim oli kansaa kokoava voima, mutta myös poliittisena realistina ja kansainvälisesti arvostettuna hahmona Neuvostoliitollekin sopiva henkilö rauhanteon vaiheisiin.
Mannerheimin valinta poikkeuslailla oli yksi Suomen presidenttien poikkeuksellisista valinnoista. Kaiken kaikkiaan poikkeusvalintoja on Suomen historiassa ollut seitsemän, yhden tulkinnan mukaan kahdeksan.
Ensimmäinen poikkeuksellinen valinta oli Suomen ensimmäisen presidentin valinta. Hallitusmuoto oli juuri tullut voimaan, mutta se ei heti tarkoittanut presidentin valintaa normaalissa järjestyksessä.
Presidentinvaalin suorittajiksi hallitusmuodossa määrättiin valitsijamiehet, joita oli kolme sataa. Kansa äänestäisi valitsijamiehet.
K. J. Ståhlbergin äänesti tehtävään eduskunta. Ståhlbergin kausi jäi myös vajaaksi, kun se alkoi vasta kesällä 1919. Seuraavasta presidentistä äänestettiin normaalisti keväällä 1925 valitsijamiesvaaleissa.
Seuraavaan poikkeusvalintaan meni yli 20 vuotta. Suomi oli joutunut sotaan Neuvostoliiton hyökättyä marraskuussa 1939.
Välirauhan aikana joulukuussa 1940 Kyösti Kallio erosi presidentin tehtävästä terveydellisistä syistä kesken kautensa. Vuoden 1937 valitsijamiehet kokoontuivat valitsemaan Kallion kauden loppuajaksi uuden presidentin. Tällä poikkeusmenettelyllä presidentiksi nousi pääministeri Risto Ryti.
Kolmas poikkeusvalinta tehtiin Kallion aiotun kuusivuotiskauden ja Rytin ensimmäisen kauden päätyttyä 1943 samoilla vuoden 1937 valitsijamiehillä. Eduskunta katsoi, ettei vuoden 1937 valitsijamiesten mandaattia tehtävään ollut enää, mutta näiden valitsijamiesten sallittiin suorittaa tehtävä sotatilan vuoksi. Tästä syystä presidentin kaudeksi määritettiin vain kaksi vuotta vaalista.
Ryti valittiin jälleen melkein yksimielisesti.
Rytin erottua Mannerheim valittiin poikkeuslailla. Mannerheim erosi tehtävästä keväällä 1946, ja nyt oli edessä järjestyksessä viides poikkeusvalinta.
Suomi oli yhä virallisesti sotatilassa. Rauhansopimusta ei ollut solmittu, ja välirauhan ehtoja valvoi liittoutuneiden, käytännössä Neuvostoliiton, valvontakomissio.
Valinnan teki nyt eduskunta. Mannerheimin seuraajaksi valittiin 159 äänellä J. K. Paasikivi. Hänenkin kaudekseen määrättiin vajaamittainen kausi, neljä vuotta.
Poikkeuslakia harkittiin Paasikiven kauden jatkamiseksi vuodesta 1950 eteenpäin, mutta eduskunnalle tämä ei käynyt. Paasikivi voitti nyt normaalit presidentinvaalit, ensimmäiset vuoden 1937 jälkeen.
23 vuotta myöhemmin oli poikkeuslain aika.
Urho Kekkosen asema tasavallan presidenttinä oli tuolloin kiistaton. Kekkosen takana olivat melkein kaikki puolueet, ja suurissa puolueissa soraääniä oli lähinnä kokoomuksen oikeistosiivessä.
Puolueet sopivat Kekkosen valinnasta eduskunnan säätämällä poikkeuslailla. Taustasyynä oli Kekkosen oma haluttomuus käydä vaaleja, ja Kekkonen olisi mieluusti jo luopunutkin tuolloin presidentin tehtävästä.
Kekkosta vain pidettiin liian tärkeänä idänsuhteille ja 1975 edessä olevalle Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssille. Kekkonen valittiin jatkamaan vuonna 1968 alkanutta kauttaan neljäksi lisävuodeksi vuoteen 1978.
1978 oli edessä normaalit vaalit, jotka Kekkonen voitti.
Vanhentunut Kekkonen joutui kuitenkin ilmoittamaan erostaan terveydellisistä syistä syksyllä 1981. Seurasi tammikuun 1982 poikkeusvaali. Poikkeuksellisen siitä teki ennenaikainen ajankohta, sillä Kekkosen oli tarkoitus jatkaa vuoteen 1984.
Tämä seitsemäs poikkeuksellinen valinta oli viimeinen varsinainen poikkeusvalinta. Vuoden 1988 vaalin voi toisaalta laskea poikkeukselliseksi siinä mielessä, että kansanäänestys oli tyyliltään poikkeuksellinen.
Kansa sai äänestää sekä suoraan presidenttiehdokasta että valitsijamiestä. Jos kansa antaisi yhdelle ehdokkaalle suoraan yli puolet äänistä, ei valitsijamiehiä tarvittaisi. Jos kukaan ehdokas ei saisi ainakin puolta annetuista äänistä, kokoontuisivat valitsijamiehet äänestämään presidentistä.
Mauno Koivisto sai yli puolet kansan äänistä ja sitä kautta toisen kautensa. Ensimmäinen täysin suora kansanvaali järjestettiin 1994, ja toisen kierroksen voitti Martti Ahtisaari.
Koiviston lisäksi Sauli Niinistö on valittu presidentiksi suoralla kansanvaalilla suoraan ensimmäisellä kierroksella. Niinistö onnistui tässä 30 vuotta Koiviston jälkeen vuonna 2018 ja aloitti tämän jälkeen toisen kautensa.
Mannerheimin toimikausi presidenttinä alkoi 4. elokuuta 1946 ja päättyi 4. maaliskuuta 1946. Hän erosi terveydellisiin syihin vedoten.
Mannerheim koki presidenttikaudellaan kovaa stressiä samalla kun hän ikääntyi. Sota-ajan ylipäällikkö pelkäsi joutuvansa syytetyksi Neuvostoliiton vaatimissa sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä, ja huoli tästä vaikutti hänen terveyteensä. Kautensa loppusuoralla hänen oloaan helpotti se, että Neuvostoliitto takasi, ettei Mannerheimia syytettäisi.
Käytännössä pääministeri J. K. Paasikivi hoiti suuren osan presidentin tehtävistä Mannerheimin puolesta. Politiikan ja diplomatian konkari Paasikivi oli tässä myös erittäin taitava siinä missä sotilastaustaisen marsalkka Mannerheimin piti opetella poliittisen johtajan roolia.
Eronsa jälkeen hän asettui Sveitsiin ja kirjoitti muistelmansa. Hän saapui Suomeen aina kun maassa oli valtiolliset vaalit ja antoi äänensä, mutta terveytensä takia hän tarvitsi lämpimämpää ilmanalaa.
Mannerheim oli syntynyt kesäkuussa 1867 Askaisissa Varsinais-Suomessa. Hän teki sotilasuran emämaa Venäjän armeijassa yleten kenraaliluutnantin arvoon asti. Hän taisteli everstiluutnanttina ja everstinä Venäjän–Japanin sodassa ja kenraalikunnan jäsenenä ensimmäisessä maailmansodassa Itävalta-Unkarin vastaisella rintamalla.
Suomessa hän sai ratsuväenkenraalin arvon sisällissodan 1918 aikana. Toisin kuin usein ajatellaan, Mannerheimin varsinainen sotilasarvo oli kenraali, sillä sotamarsalkka ja Suomen marsalkka olivat ”vain” hänelle räätälöityjä arvonimiä.
Sisällissodassa hän toimi valkoisen armeijan ylipäällikkönä ja joulukuusta 1918 heinäkuuhun 1919 Suomen valtionhoitajana. 1920-luvulla hän viljeli maata ja vaikutti järjestöissä kuten perustamassaan Mannerheimin lastensuojeluliitossa ja Suomen Punaisessa Ristissä.
1930-luvulla presidentti P. E. Svinhufvud nosti Mannerheimin puolustusneuvoston puheenjohtajaksi ja 1933 hän sai marsalkan arvon. Talvisodan sytyttyä 1939 presidentti Kyösti Kallio teki Mannerheimista armeijan ylipäällikön, jossa tehtävässä tämä jatkoi presidenttikautensa loppuun. Mannerheim johti ylipäällikkönä Suomen ponnisteluja talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa.
Jatkosodan aikana hänen nimeään kantoi Suomen armeijan ylin sotilaskunniamerkki, Mannerheim-risti. Mannerheimin mukaan oli nimetty myös puolustuslinja Karjalan Kannaksella.
Mannerheim kuoli 27. tammikuuta 1951 Sveitsissä 83-vuotiaana. Hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin 4. helmikuuta.
Mannerheimilla on useita muistomerkkejä, joista tunnetuin on ratsastajapatsas Helsingin keskustassa. Tie, jonka varrella se on, on nimetty Mannerheimintieksi. Hänet valittiin kaikkien aikojen suurimmaksi suomalaiseksi vuoden 2004 äänestyksessä. Puolustusvoimien lippujuhlan päivää vietetään edelleen Mannerheimin syntymäpäivänä 4. kesäkuuta.
Lähteitä ja lisätietoa esim. Eduskunnan verkkosivut, artikkeli