Kirjat | Katkeraan häviöön päättynyt taksitaistelu vei kouvolalaisedustajan pääministerin puhutteluun
Kansanedustajat eivät yleensä pidä siitä, jos heitä kutsutaan julkisuudessa siltarumpupoliitikoiksi. Nimityksellä halutaan väheksyä sellaisia edustajia, jotka pitävät näkyvästi esillä oman maakuntansa asioita – vetävät siis niin sanotusti kotiin päin.
Kouvolalainen Markku Pakkanen oli kahdella kansanedustajakaudellaan ainoastaan mielissään, jos hänet yhdistettiin siltarumpuihin. Kun ehdokas kerran menee läpi maakunnan äänillä, olisi outoa, jos hän ei pitäisi alueensa puolia, Pakkanen perustelee.
Pakkanen luettelee tuoreessa elämäkerrassaan ylpeänä paikallisia tiehankkeita, joita hän oli mukana edistämässä: Sippola–Enäjärvi-kantatien ja Ummeljoki–Muhniemi-tien perusparannukset, Muhniemi–Siltakylä-tien asfaltointi, kevyen liikenteen väylä Inkeroisiin Teboilin risteyksen ja Tokmannin välille.
Pakkanen voi Hannu Vakkurin kirjoittamassa elämäkerrassa jopa kehuskella olleensa mukana pekkaroimassa valtakunnan suurinta siltarumpua: Kimolan kanavaan kunnostetun 70 metriä pitkän kalliotunnelin läpi mahtuvat huviveneet.
Markku Pakkanen syntyi vuonna 1960 Sippolassa nelilapsisen perheen kuopukseksi. Isä Aamos työskenteli paperimiehenä Tampellan tehtaalla, äiti Eila oli siivooja.
Aikuisena lähes kaksimetriseksi kasvaneen Markun huhutaan olleen syntyessään Keltakankaan sairaalan suurin vauva. Neuvolakortti on kadonnut, mutta pituuden muistellaan alkaneen kuutosella.
Pakkanen jätti lukion kesken ja opiskeli Anjalan maatalousoppilaitoksessa maatalousteknikoksi. Kun koulusta ei löytynyt sopivaa tilan tytärtä, hän kävi vielä Hankkijan myyntimieskoulutuksen ja ryhtyi yrityksen kenttämyyjäksi.
1980-luvun lopussa, ensimmäisen avioeronsa jälkeen, Pakkanen palveli rauhanturvaajana Namibiassa. Kotimaahan palattuaan hän hankki tilataksin ja tienasi siitä lähtien leipänsä kuljetusyrittäjänä.
Pakkanen kiinnostui politiikasta jo keskikoulussa. Suvussa kannatettiin sekä SDP:tä että maalaisliittoa, joista hän valitsi jälkimmäisen.
Pakkanen oli ollut jo pitkään mukana kotikaupunkinsa Anjalankosken paikallispolitiikassa, kun hän vuonna 1999 pyrki ensimmäisen kerran eduskuntaan. Klassisesti kolmas kerta sanoi toden, ja keväällä 2007 hän tuli valituksi.
Elämäkerrassaan Pakkanen muistelee viihtyneensä Arkadianmäellä heti ensimmäisestä päivästä lähtien erinomaisesti. Lähimmiksi työtovereiksi tulivat keskustan eduskuntaryhmästä Oiva Kaltiokumpu, Mikko Alatalo ja Juha Mieto.
Vierustoverinsa Miedon kanssa Pakkanen innostui turisemaan urheilusta kesken täysistunnon. Tauolla puhemies Sauli Niinistö tuli istumaan miesten kanssa samaan kahvipöytään ja ilmoitti olevansa nyt hyvin tietoinen myös edustaja Pakkasen nuoruuden hiihtosaavutuksista.
Tuoreet edustajat eivät olleet ymmärtäneet, että salissa käyty supina kantautui erityisen hyvin puhemieskorokkeelle – etenkin Miedon kuiskaus, joka vastaa hentoäänisen normaalia puhetta.
Pakkanen kertoo elämäkerrassaan keskittyneensä eduskunnassa asioihin, joita hän ymmärsi ja joihin hän uskoi voivansa vaikuttaa.
Turuilla ja toreilla ihmisten huolenaiheena toistui tiestön alati heikkenevä kunto. Saman taksiyrittäjä oli saanut kokea toki myös omakohtaisesti.
Liikenteen lisäksi Pakkanen profiloitui turvallisuusasioissa. Hän toimi Reserviläisliiton puheenjohtajana vuosina 2008–2012 ja otti kantaa kiivaina käyneisiin keskusteluihin aselaista ja kodinturvajoukoista.
Liiton jäsenissäkin oli törkypalstoille kirjoitelleita ääriryhmäläisiä, mutta Pakkanen kannatti malttia. Hän ei halunnut Suomeen kodinturvajoukkoja, joilla olisi ollut oikeus pitää aseita kotonaan.
Kevään 2011 vaaleissa sekä Pakkanen että Kymenlaakson toinen keskustaedustaja Markku Laukkanen putosivat eduskunnasta. Keskustan äänimäärä romahti koko maassa ja Kymen vaalipiirissä vielä enemmän.
Pakkasen mukaan erityisesti jätevesilaki verotti kannatusta maaseudulla. Lisäksi moni äänestäjä luotti istuvien kansanedustajien läpimenoon ja antoi äänensä uusille yrittäjille.
Työ oli parasta terapiaa. Pakkanen hyppäsi heti vaalipäivää seuranneena maanantaina pikkubussin rattiin.
– Siähää tulitkii sit heti meittii palvelemaa, palvelulinjan kyytiin noussut tuttu iäkäs rouva ilahtui.
Vuoden 2015 vaaleissa Pakkanen onnistui tekemään paluun eduskuntaan, jälleen hallituspuolueen kansanedustajaksi.
Uudesta Kaakkois-Suomen vaalipiiristä valittiin ministereiksi sekä keskustan Kimmo Tiilikainen että perussuomalaisten Jari Lindström. Pakkasen mukaan oikeus- ja työministeri Lindströmistä tuli hänelle ehkä koko eduskunnan tärkein yksittäinen henkilö.
– Hänen kauttaan pystyin parhaiten edistämään oman alueeni asioita, ja kun hän oli muutenkin kaikin puolin tolkun mies, niin yhteistyö toimi.
Yhteisiksi hankkeiksi ”Jarpan” kanssa Pakkanen listaa muun muassa jo mainitun Kimolan kanavan, Ratavalvontakeskuksen säilyttämisen Kouvolassa ja Kymi Ringin rahoituksen varmistamisen.
Pakkasen toista edustajakautta on mahdotonta muistella ottamatta esille vuoden 2018 taksiuudistusta. Elämäkerrastakin se haukkaa varsin suuren osan.
Pakkanen kertoo kirjassa kannattaneensa aluksi Anne Bernerin valintaa liikenne- ja viestintäministeriksi. Taksiuudistuksen vuoksi kaksikon välit kuitenkin kiristyivät.
Pakkanen esittää kirjassa omana tulkintanaan, että uudistuksen nuotit kirjoitettiin vuosina 2011–2015 Perheyritysten liitossa, jonka toimitusjohtajaksi pääministeri Matti Vanhanen siirtyi vuonna 2010.
Berner toimi samaan aikaan liiton puheenjohtajistossa yhdessä Kovanen-yhtiöiden omistajan Heikki Kovasen kanssa.
Taksiuudistuksessa siihen asti varsin tiukkaan sääntelyyn perustunut järjestelmä haluttiin vapauttaa kilpailulle. Pakkasen mukaan samankaltaisesta uudistuksesta oli saatu Ruotsissa huonoja kokemuksia, mutta niistä ei Suomessa otettu opiksi.
Lain sisältöön yritettiin myös saada Uberin, Airbnb:n ja Woltin kaltaisten sovellusten käytön mahdollistavia piirteitä.
– Tätä vaikuttamista tekivät ilmeisesti Uber-taustaiset lobbarit, kirjassa todetaan.
Pakkanen oli luottanut uudistuksen torppaamisessa erityisesti perussuomalaisten puheenjohtajaan, ulkoministeri Timo Soiniin. Pääministeri Juha Sipilällä ja valtiovarainministeri Alexander Stubbilla tuntuivat olevan mielessä suuremmat asiat.
Pakkanen oli taksiuudistuksen näkyvin vastustaja. Häntä tukivat alasta niin ikään hyvin perillä olleet edustajakollegat Mikko Alatalo ja Markku Rossi.
Kirjan mukaan kolmikon näkemyksillä pyyhittiin kuitenkin lopulta neuvottelupöytää. Pakkanen joutui pääministeri Sipilän puhutteluun.
– Markku, sinä kaadat tämän hallituksen, jos pidät kiinni kannastasi, Sipilä totesi.
Pakkasen mukaan keskustan puoluejohto uhkasi häntä liikennevaliokunnasta erottamisella. Ministeri Berner puolestaan ilmoitti, että ellei laki etene, kouvolalaisedustajan poliittinen ura loppuu siihen.
Taksitaistelu päättyi laihaan sopuun, mutta tuntui Pakkasesta henkilökohtaisesti hävityltä. Tunne ei ole vuosien mittaan hälvennyt.
Uudistuksessa takseilta poistettiin asemapaikkavelvoite ja päivystysvuorot. Taksiluvan saa nykyään kuka tahansa, ”jos nyt ei miestappoa suurempaa rikosta ole rasitteena”.
Muutosten seurauksena ympärivuorokautiset taksipalvelut ovat hävinneet maaseudulta. Kärsijöitä ovat haja-asutusalueiden sekä pienempien taajamien ja kaupunkien asukkaat, hoivaa tarvitsevat ja syystä tai toisesta autottomat.
– ”Palvelua” on tarjolla suurilla paikkakunnilla, mutta sen laatu ja luotettavuus on romahtanut. Voittajiin kuuluvat harmaan talouden harjoittajat, häviäjiin verottaja ja tätäkin kautta jokainen suomalainen.
Pakkanen ei onnistunut uusimaan edustajanpaikkaansa vuoden 2019 vaaleissa. Hän epäilee, että puuttumaan jääneet 338 ääntä kaikkosivat taksiuudistuksen mukana.
Paluuyritys vuoden 2023 vaaleissa jäi kirjan mukaan Pakkasen viimeiseksi. Tuloksen selvittyä ehdokas kiitti suurta ja uskollista tukiryhmäänsä lähes 30 vuotta kestäneestä kampanjoinnista.
Samana vuonna Pakkanen myi omat taksinsa. Pieleen mennyt taksiuudistus sinetöi ratkaisun.
Satunnaiset ajokeikat vielä auttoivat lopullisen päätöksen tekemisessä, kun asiakkaiden kanssa käydyt toistuvat keskustelut taksipalveluiden romahduksesta alkoivat tuntua raskailta ja turhauttavilta.
Erityisen surullisena Pakkanen pitää sitä, että taksialan nykyisen ahdingon saivat aikaan keskusta ja perussuomalaiset. Hän uskoo, että uudistus näkyy edelleen keskustan kannatuksessa.
Aina, kun puolueen kannatus on kääntymässä hienoiseen nousuun, nousee valtakunnalliseen julkisuuteen uutinen tai kommentti, jossa on käyty pöyristymässä Helsingin asema-aukion taksitolpalla.
– Keskusta ei pääse eroon tästä likatahrasta muuten kuin pesemällä itse pyykkinsä. Mitään tähän viittaavaa ei kuitenkaan näytä olevan edelleenkään tapahtumassa, Pakkanen harmittelee.
Politiikan ohella Pakkanen käsittelee elämäkerrassaan myös henkilökohtaisempia asioita. Hän pohtii muun muassa sitä, miksi hänen parisuhteensa eivät ole kestäneet.
Avo- ja aviopuolisoita on ollut elämän varrella yhteensä neljä, seurustelusuhteita vähintään saman verran.
Erot eivät ole olleet helppoja, ja Pakkanen myöntää, ettei ole aina hoitanut niitä hyvin. Koville otti varsinkin vuonna 2022 tapahtunut toinen avioero.
Lapsia Pakkasella ei ole.
– Elämäntapani ja kyvyttömyyteni tai haluttomuuteni jarruttaa ja pysähtyä on saattanut olla yksi syy tähänkin, hän miettii kirjassa.
Vuoden 2024 alusta Pakkanen on seurustellut jälleen ensirakkautensa Liisan kanssa. 14-vuotiaana alkanut ja kolme vuotta kestänyt teinirakkaus sai jatkoa vuosikymmenten jälkeen.
Hannu Vakkuri: Pakkasen puolella. Markku Pakkasen erilainen elämä. Reuna, 299 s.