Johanna Karjula järjesti tupaillan, jota hän ei enää tunnista julkisuudessa kuvaillusta – keskustan puheenjohtajavaalin salaliittoteoriat tyrmistyttävät
Jyväskyläläinen Johanna Karjula tyrmistyi luettuaan Ilta-Sanomista politiikan erikoistoimittajan Timo Haapalan kommentin, jonka mukaan Annika Saarikon valinta keskustan johtoon oli etukäteen valmisteltu näytelmä, jonka pääroolissa oli lestadiolaisten ja niin sanottujen liberaalikeskustalaisten epäpyhä liitto.
Haapalan mielestä Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin lestadiolaiset asettuivat tukemaan Saarikon valintaa, jotta lestadiolaiset saisivat oman miehensä eli kansanedustaja Markus Lohen keskustan johtoon varapuheenjohtajaksi.
– Puoluekokouksen henkilövalintoja käytiin läpi vielä viime perjantaina Oulussa järjestetyssä ns. ”hengellisessä kokouksessa”, johon osallistui suuri joukko lestadiolaisten ykköshahmoja, joista osa oli myös puoluekokouksen virallisia edustajia, Haapala kirjoittaa.
Hän lisää, että kokoukseen osallistui myös keskustan entinen puheenjohtaja, ex-pääministeri Juha Sipilä.
Johanna Karjula oli itse Haapalan mainitseman perjantaisen illanvieton järjestäjänä. Tilaisuus pidettiin hänen vanhempiensa kotona Oulussa, mutta se oli hyvin erilainen kuin Haapala kirjoittaa, Karjula kertoo Suomenmaalle.
– Se oli keskustalainen tupailta. Kenenkään ehdokkaan puolesta ei pidetty puheita, se areena ei ollut sitä varten, hän korostaa.
Saarikon valintaa tupaillassa ei ainakaan suhmuroitu. Siitä kertoo sekin, että Johanna Karjula kannatti itse Katri Kulmunin jatkokautta.
– Nimeni löytyy Katrin tukilistalta. Tupaillassa oli ainakin kolmen eri puheenjohtajaehdokkaan kannattajia, Karjula tietää.
Tupaillassa oli Karjulan mukaan noin 40–50 hänen perheensä tuttavaa politiikan piireistä. Tarkoituksena oli mukava yhteinen illanvietto puoluekokousviikonlopun yhteydessä.
Hengelliseksikään tilaisuutta ei voi Karjulan mielestä kutsua. Siellä puhuttiin politiikkaa, kuultiin musiikkiesityksiä ja laulettiin maakuntalauluja.
Karjula sanoo pitävänsä ”älyttömänä” väitettä siitä, että joku olisi äänestänyt Saarikkoa vain siksi, että Lohi saataisiin varapuheenjohtajaksi.
– Miksi kukaan äänestäisi puheenjohtajaksi omasta mielestään toiseksi parasta vaihtoehtoa? Jokainen on omista lähtökohdistaan valinnut omasta mielestään parhaan ehdokkaan.
Karjulalle politiikassa tärkeitä ovat ne asiakysymykset, jotka keskustalaisia yhdistävät.
– Minua harmittaa, että lestadiolaiskortti nostetaan aina esiin. Uskonto ei ole se määrittävä tekijä politiikassa, vaan asiat ratkaisevat. Vakaumuksella ei ole väliä silloin, kun puhutaan moottoritien rakentamisesta tai kyläkoulun puolustamisesta, Karjula toteaa.
Katri Kulmunin kampanjapäällikkönä toiminut Tuija Palosaari vihjaili myös Markus Lohen harjoittaneen ”taustapelejä” puheenjohtajavaalissa.
– Eihän Lapin tietenkään ole mahdollista saada useampia paikkoja puheenjohtajistoon, Palosaari sanoi Suomenmaan haastattelussa.
ENTISEKSI LESTADIOLAISEKSI ja nykyiseksi ”lipilaariksi” itseään kuvaileva Johannes Alaranta on Johanna Karjulan tavoin ihmeissään lestadiolaisten ja liberaalien väitetystä salaliitosta.
– Se on nostettu esille aika ajoin, kun on syntipukkia tarvittu milloin sitten mihinkin, hän kirjoittaa Suomenmaan mielipideosastolla.
Alaranta sanoo pitävänsä faktana sitä, että kukaan ei pysty masinoimaan politiikassa asioita koko porukan puolesta. Hän kertoo äänestäneensä itse Saarikkoa, koska hänellä oli huoli puolueen tilasta.
– Lohen Markuksen ehdokkuutta en ollut edes huomannut ennen valintaa, kun seurasin tapahtumia etänä. Minusta hän toimi hienosti: koska Katria ei valittu, hän oli ehdolla ja tuli suurella äänimäärällä valituksi.