50 vuotta | Ensi vaalikaudella joudutaan tekemään keskustalle kivuliaita päätöksiä, sanoo Mirja Vehkaperä
– Maailma on aina murroksessa, keskustapoliitikko Mirja Vehkaperä sanoo hetken tuumittuaan.
Haukiputaalaisella huoltoasemalla on tavallisena arkipäivänä suhteellisen vilkasta. Olemme Vehkaperän omilla kulmilla: hän eli lapsuutensa haukiputaalaisessa kalastajaperheessä. Ja täällä hän asuu edelleen.
Nyt Vehkaperän tehtävänä on tiivistää yhdellä lauseella, mikä on ollut yksi tärkeimpiä oppeja elämästä. Tämä siksi, että hänellä kilahtaa mittariin tänään maanantaina 6. huhtikuuta ikää 50 vuotta.
Ja se oppi on tämä, ettei muutos koskaan lopu.
– Meidän ihmisten on pysyttävä siinä muutoksessa mukana niin yksilöinä kuin yhteiskuntanakin, Vehkaperä jatkaa.
Hän sanoo lakanneensa ajattelemasta, että elämä tulisi joskus jollain tavalla valmiiksi. Se puksuttaa aina vain eteenpäin kuin juna. Ihmisten on toimittava sen mukaan, miltä maisema kulloinkin näyttää.
Sen oivaltaminen on auttanut Vehkaperää myös näinä aikoina, kun maailma tuntuu kaatuvan toinen toistaan huolestuttavampien kehityskulkujen vietäväksi.
– Nuorempana tuli hötkyiltyä vähän liikaa jokaisen kriisin edessä. Nyt pystyn hahmottamaan enemmän syy-yhteyksiä ja ajattelemaan rauhallisemmin, että jokaisesta vaiheesta päästään aikanaan myös ulos.
Vehkaperä on ollut poliitikko koko aikuisikänsä. Kuntapolitiikkaan hän lähti 18-vuotiaana, eduskunnan ovet avautuivat vähän päälle kolmikymppisenä vuonna 2007.
Vehkaperällä on jäänyt eduskunnasta mieleen etenkin valiokuntatyöskentely. Suljettujen ovien takana kuunneltiin asiantuntijoita, käytiin rehellisiä keskusteluja ja kunnon debatteja.
– Olen huomannut, että se kiinnostaa yhä vähemmän kansanedustajia. Julkisuus ja some tuntuvat kiinnostavan enemmän. Todellinen vaikuttaminen on kuitenkin usein perinteistä puurtamista.
Europarlamenttiin Vehkaperä nousi kesken kolmannen eduskuntakautensa vuonna 2018.
Se oli hänen mukaansa mielenkiintoinen ja hyvä oppikoulu siitä, miten EU-politiikkaa tehdään ja miten kaikki Brysselissä päätettävät asiat linkittyvät myös Suomeen.
EU-asioihin Vehkaperä on saanut paneutua myös meppivuotensa jälkeen. Hän toimii Suomen edustajana Euroopan alueiden komiteassa.
Hän on huomannut, kuinka vähän Euroopassa ymmärretään Pohjoisen Suomen todellisuutta ja sitä, että Suomella on ihan oikeasti 1 300 kilometriä pitkä itäraja Venäjän kanssa.
– Minun on joskus pitänyt ihan kartasta näyttää, että tämä meidän maakuntamme (Pohjois-Pohjanmaa) on saman kokoinen kuin Belgia. Ja että tuossa kulkee itäraja ja näin lähellä sitä asuu ihmisiä.
Vehkaperä ei sinänsä halua moittia eurooppalaisia heidän tietämättömyydestään. Hänen mukaansa se vain osoittaa, kuinka tärkeää on, että EU:ssa vaikuttaa ihmisiä laajasti eri puolilta maanosaa.
Tällä hetkellä Vehkaperä vaikuttaa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Pohteen aluehallituksen puheenjohtajana.
Homma on ollut rankka, kiitos hallituksen, hän sanoo. Vehkaperän mukaan hallituksen toiminta on ollut hyvinvointialueita kohtaan tylyä.
– Hallitus ei ole halunnut ymmärtää alueiden taloudellista tilannetta, vaan meitä on syytetty holtittomasta rahojen käytöstä ja velkaantumisesta.
Asetelma on tuntunut turhauttavalta. Pohde on Vehkaperän mukaan kehittänyt tilanteeseen monenlaisia korjausehdotuksia, mutta hallitus ei ole niihin tarttunut.
– Orpon hallitus ei ole tehnyt mitään esimerkiksi rahoituslain uudistamiseksi. On perustettu työryhmä ja tehty selvityksiä, mutta siihen se on jäänyt.
Hänestä on outoa, että hallitukselta kyllä löytyy moitteita viime vaalikaudella luodun sote-mallin valuvioista, mutta ei mitään keinoja niiden korjaamiseksi.
Vehkaperä sanoo tiedostavansa hyvin sen, että kyse on pohjimmiltaan rahasta.
Hän ei ajattele, että valtion kassasta löytyisi pohjattomasti tulovirtaa, jota voitaisiin tarjota pulaan joutuneille hyvinvointialueille. Tärkeintä hänen mielestään kuitenkin olisi, että jotain tilanteen korjaamiseksi tehtäisiin.
– Hallitus on vain nostanut kätensä ihan pystyyn, olemme vapaassa pudotuksessa. Näköjään vaikeat asiat halutaan siirtää vaalien yli ja seuraavalle hallitukselle.
Sote-asioiden kimpussa työskenteleminen on sytyttänyt Vehkaperässä taas kipinän pyrkiä takaisin valtakunnan politiikkaan.
Hänet nimettiin maaliskuussa keskustan eduskuntavaaliehdokkaaksi.
– En oikeastaan koskaan lähtenyt eduskunnasta sillä ajatuksella, että tänne en palaa, hän tuumaa.
Jos Vehkaperä pääsee takaisin Arkadianmäelle, ei edessä ole mitään helppoja aikoja.
Eduskuntapuolueet vasemmistoliittoa lukuunottamatta ovat sitoutuneet velkajarruun, jonka tavoitteena ovat 8–11 miljardin euron sopeutukset.
Se tarkoittaa, että seuraavat hallitukset joutuvat tekemään jättimäisiä säästöjä.
Tympeä nakki, mutta silti se on tehtävä, Vehkaperä sanoo.
Hänen mukaansa myös sote-puolella joudutaan miettimään erittäin tarkkaan, miten entistä vähäisemmät rahat käytetään tilanteessa, jossa iäkkäitä ja hoidettavia on entistä enemmän.
Se tarkoittaa kivuliaita ja vaikeita päätöksiä, joissa myös keskusta joutuu miettimään periaatteitaan tarkkaan.
Vehkaperän mukaan esimerkiksi erikoissairaanhoidossa on ihan välttämätöntä keskittää palveluita.
Se tie on hänen mukaansa väistämättä edessä, halusipa sitä tai ei, jotta perusterveydenhuollossa voidaan turvata riittävät palvelut esimerkiksi ikäihmisille, neuvoloille ja hammashuollolle.
– Yliopistollisista sairaaloista kaikki tekevät tällä hetkellä vähän kaikkea. Jatkossa meidän on pakko keskittää vaikkapa tiettyjä kirurgisia toimenpiteitä vain joihinkin niistä.
Keskittämisen välttämättömyys ei kuitenkaan rajoitu vain yliopistosairaaloihin.
Pohteen alueella Oulaskankaan yöpäivystyksen lakkauttaminen on herättänyt tällä vaalikaudella voimakkaita tunteita. Tehostamista joudutaan kuitenkin luultavasti tekemään jatkossakin.
– En valitettavasti pysty näkemään, että tulevaisuudessa Oulaskankaalla pystyttäisiin tekemään esimerkiksi vaativia kirurgisia leikkauksia. Meidän pitää keskittyä siellä perusterveydenhuollon vahvistamiseen, Vehkaperä sanoo.
Jos Vehkaperä valitaan ensi keväänä taas eduskuntaan, kuinka muuttuneen ihmisen Arkadianmäki hänestä saa vuosien tauon jälkeen?
Vehkaperä naurahtaa. Paljon hänessä on edelleen samaa kuin ennenkin, mutta totta kai vuodet ovat koulineet.
Tauko valtakunnan päätöksenteosta on sekin tehnyt hyvää.
– Sanotaan näin, että varmaan maltillisempi, mutta myös varmempi. Enää en hötkyile joka asian perään, mutta samalla tiedän, mihin asioihin haluan oikeasti vaikuttaa.