Aluevaalit ovat muutakin kuin sote-vaalit
Sunnuntaina edessämme on historiallinen päivä, kun ensimmäisten aluevaalien vaalipäivä koittaa.
Vaalit ovat profiloituneet luonnollisestikin sote- ja pelastusteemaisiksi, mutta on näissä vaaleissa kyse aika paljon muustakin: kuinka ja keiden toimesta palveluita järjestetään, millä ehdoin ja mitä tavoitellen.
Tulevat aluevaltuustot luovat pohjan muun muassa sille periaatteelle, millä tavoin alueidemme hankintoja tehdään: mahdollistetaanko vaikkapa paikallisten ja alueellisten yritysten mukaanpääsy hyvinvointialueen palveluntuottajaksi?
Näissä vaaleissa päätetään myös siitä, millaista ja mistä tuotua ruokaa alueen sote-palvelupisteissä tarjoillaan.
Näistä asioista vaalikeskusteluissa on puhuttu liian vähän.
Yrittäjämyönteinen Suomi pärjää ja antaa elinvoimaa asukkailleen ja sen yrityksille.
Kasvun kautta pystymme turvaamaan palvelumme: vahva työllisyys ruokkii sekä hyvinvointiamme että alueidemme taloutta.
Tarvitsemme vahvoja puolesta puhujia sille, kuinka sosiaali- ja terveysalan yritykset pääsevät mukaan hyvinvointialueidemme palveluntuottajiksi. Yksityiset palveluntuottajat toimivat hoitojonojen purkajina ja tehokkaina sparraajina julkisille palveluille.
Hankinnat ja niiden valmistelu eivät ole mikään pikku juttu eivätkä ne varsinkaan ole päättäjien vaikutuksen ulottumattomissa: oma rooli hankintojen tavoitteiden asettajana on ymmärrettävä.
Panostukset hyvinvointialueiden hankintaosaamisen vahvistamiseen ovat niin alueiden, yrittäjien kuin kansalaistemme etu.
Hankintoja tulee mahdollisuuksien mukaan pilkkoa pienempiin osiin, ja hankintoihin liittyvien prosessien, mittaristojen ja seurannan on oltava läpinäkyviä ja sekä valmistelussa että päätöksenteossa on korostuttava hinnan rinnalla laatutekijät.
Kotimaiset, parhaillaan alueelliset ja paikalliset, hankinnat hyödyttävät kaikkia. Kun raha jää omalle alueelle vahvistetaan alueen omaa yrittäjyyttä, luodaan suomalaista työtä, kehitetään alueellisia ja paikallisia palveluita ja elinvoimaa.
Ajattelen, että hankinnat ovat alueidemme supervoimaa, joista jokaisen päättäjän on osattava kiinnostua.
Ei ole sama mitä ruokaa hyvinvointialueidemme sote-palvelupisteissä tarjoillaan
Välillä rajunkin parjauksen kohteeksi joutuneet julkisomisteiset in-house-yhtiöt ansaitsevat arvonpalautusta keskustelussa: kunta- ja alueomisteisilla in-house-yhtiöillä on aito arvo juuri alueidemme pienemmille yrittäjille.
Vahvalla ja selkeällä omistajaohjauksella pystymme mahdollistamaan selkeän ja suoran väylän pienemmille toimijoille alueiden palveluntuottajiksi.
Toisinaan pilkotutkin hankinnat ovat mahdottomia kilpailuja juuri pienimmille yrittäjille eikä aito mahdollisuus. Esimerkkejä löytyy halki maan, jossa in-house-yhtiöiden kategorinen ohittaminen kilpailutuksissa on vienyt paikallistyöltä eurot lopulta ulkomaille.
Sitten vielä lopuksi hieman siitä ruoasta.
Ajattelen, että suomalaisen työn rinnalla kotimainen ruoka on meidän keskustalaisten yhteinen lempijuttu.
Ruoka on meille arvo itsessään, eikä sitä pitäisi koskaan arvioida ainoastaan tarjoiltavan aterian hintalapun mukaan.
On kestämätöntä, kuinka paljon tänäkin päivänä julkisiin keittiöihimme tuodaan ruokaa kaukaa muualta ja vieläpä sillä tavalla tuotettua ruokaa, jota kansallinen lainsäädäntömme ei salli.
Hankinnat kyllä joustavat, kun ymmärtää ja osaa hankintalain ja sen periaatteiden logiikkaa.
Sekä kilpailutuksen ehdoissa että hankinnan päätöksen perusteissa on korostuttava vastuullisuus, lähiajattelu ja tuoreus.
Kotimainen ruoka on maailman parasta, puhtainta ja turvallisinta.
Ei ole sama mitä ruokaa hyvinvointialueidemme sote-palvelupisteissä tarjoillaan: me suomalaiset haluamme kuluttaa kotimaista ruokaa ja tietää ruokamme alkuperän.
Konkreettiset toimet kotimaisen ruoantuotannon vahvistamiseksi ovat teko sekä ympäristön, hyvinvoinnin, suomalaisten että koko elintarvikeketjun yrittäjien ja työpaikkojen puolesta.
