Tarvitsemme uuden sukupolven poliitikoita
Viime vuodet olemme istuneet yhteiskunnallisessa vuoristoradassa. Kriisit, kuohut ja mullistukset ovat hallinneet yhteiskunnallista agendaamme, mikä on haastanut itsessään niin sanotun päivän politiikan normaalien ongelmien ratkaisua.
Pitkäkestoiset, hidastempoisemmin ratkaistavat, ongelmat ovat jääneet toissijaisiksi.
Kriisiaikojen lisäksi politiikan teon nopeatempoisuus on kasvanut, mikä on kasvattanut myös politiikkojen reagointipainetta.
Politiikkojen tärkein resurssi on aika. Yleisesti vallitseva totuus on, että johtavan poliitikon paras hetki reagoida oli yleensä äsken. Heti toiseksi paras on nyt.
Kun sosiaalisessa tai perinteisessä mediassa tulee kommentointia vaativa kriisi vastaan aamun sarastaessa, on todennäköistä, että sen kommentoiminen on illalla jo liian myöhäistä.
Elämme aikaa, jolloin reagoitavien asioiden kynnystä ei käytännössä enää ole ja kommenttia jokaiseen asiaan tulisi myös kyetä antamaan siltä istumalta.
Ajattelun, vuoropuhelun ja asioiden maltillisen punninnan arvoa ei välillä tunnu olevan, saatikka sitä sallittavan.
On luonnollista, että kun yhteiskunnan huomio keskittyy tähän ja nyt, niin ison kuvan kehitys jää toissijaiseksi.
Pitkäjänteisyyttä syövän ja jatkuvassa reagointivalmiudessa olevan yhteiskunnan vaikutukset näkyvät edustajien, mutta myös puolueiden ja taustatekijöiden työpöydillä.
On luonnollista, että kun yhteiskunnan huomio keskittyy tähän ja nyt, niin ison kuvan kehitys jää toissijaiseksi.
Jo akuutisti sylissämme ovat esimerkiksi huoltosuhteen auttamaton kriisi työvoimapulineen sekä oppimistulostemme romahdus ja koulujärjestelmämme natina. On enemmän kuin sallittavaa kysyä, kenen työpöydällä pitkää vaikuttamista vaativat kysymykset ovat.
Suurista kokonaisuuksista päättäminen on muuttunut poukkoilevaksi päätöksenteoksi, jossa yhtäältä ei tapahdu juuri mitään ja toisaalta tapahtuu niin, että vauhti hirvittää.
Nopeatempoisesti muuttuva politiikan agenda ja nykyisellään vallitseva maan tapa hoitaa asioita on ehkä osasyy keskustankin onnettomaan asentoon ja asetelmaan.
Olemme tottuneet puolueena pitkäjänteiseen työhön, emme niinkään hetkessä sykkivään tahtiin. Kun olemme yrittäneet rimpuilla entisillä toimintatavoilla muuttuvassa ympäristössä, olemme hukanneet sekä tähtäimemme että itsemmekin.
Tuskailemme puolueena, että erityisesti nyt vallitsevassa ajankohtaisessa tilanteessa, tarinamme ei löydä kansaa.
Elämme kriisien keskellä, missä huoltovarmuus ja omavarainen energian- ja ruoantuotanto sekä alueiden ja koko maan arvo tunnustetaan. Keskustan leipälajia, sanotaan.
Mutta silti emme hallitse omistajuutta meille keskeisimmistä arvokysymyksistä.
Kun vuosien saatossa ote meille keskeisistä teemoista on herpaantunut ja pitkäjänteisen, näkemyksellisen työn puute omien tavoitteiden, tarinan puolesta on uupunut, niin tekemättömyys puhuu tuloksissa.
Emme omaa kansan silmissä vahvaa asiaomistajuutta meille tärkeistä asioista, koska emme ole sitä työtä tehneet: kertoneet määrätietoisesti ja toistuvasti, että keiden puolella me olemme ja mitä varten.
Kun puolueen asiaomistajuus kapenee, on luonnollista, että harva äänestäjä kokee, että keskusta osaa vastata hänen huoliinsa.
Politiikka itsessään on heikohkoa tunnustusta nauttiva ammattilaji.
Meneillään on selvästi murrosvaihe, jossa politiikan tekemisen tavat ovat muuttuvat.
Ajattelen kyllä, että toimintatapojen on määrätyssä määrin muututtavakin, mutta tosi on, että puolueiden roolin osana järjestelmään on myös muututtava ja palattava vähän taaksekin päin.
Jokaisen puolueen tulisi haastaa itseään sekä toisiaan maan tulevaisuuden kehityksessä ja palattava pari pykälää taaksepäin asemiinsa pitkäjänteisenä, keskustelevana ja pitkää kaarta rakentavalla otteella. Minulla on ikävä isoa kuvaa.
Politiikka itsessään on heikohkoa tunnustusta nauttiva ammattilaji. Arvostamme yhteiskunnassa korkealle poliittisen järjestelmän ulkopuolelta tulevia tulokkaita, mutta itse politiikan substanssille arvoa ei haluta ja ymmärretä antaa.
Politiikka on ammattilaji, jossa kokemus ja ymmärrys poliittisesta järjestelmästä ja puolueista on merkityksellistä.
Kyetäkseen toimimaan vaikuttavasti on järjestelmän lisäksi tunnettava puolueet, toimijat ja puolueiden toimintalogiikat. Sekä eritoten on oltava kykyä ja halua ymmärtää muita.
Ensi keväänä keskusta on vakavan paikan edessä.
Kannatuksestakin huolimatta keskustalle valitaan eduskuntaryhmä, jonka kokoonpanoa meidän keskustalaisten ja äänestäjiemme on syytä tarkkaan harkita: tarvitsemme uuden sukupolven kokeneita poliitikoita, jotka ovat sekä sopeutuneet lähtöjään nopeatempoiseen maailmaan että pystyvät sitoutumaan niin maakuntansa edunvalvontaan kuin keskustalaiseen työhön pitkäjänteisesti tulevaisuutta tavoitellen.